Joulukuun 29. päivä kotkalainen keski-ikäinen nainen oli päiväkävelyllä, kun yhtäkkiä joku tuli takaa ja löi häntä keittiöveitsellä kolme kertaa.
Naista puukotti 13-vuotias poika, joka huusi naisen mukaan ”Vitun huora, täällä et enää kävele!”.
Nainen ei esiinny kasvoillaan tai nimellään, koska jutussa käsitellään hänen terveystietojaan ja hän on rikoksen uhri.
Kuin käänteinen lottovoitto
Nuorten näin väkivaltaiset teot ovat nuorisotutkija Silja Kosolan mukaan yksittäistapauksia, vaikka yhä useampi nuori voikin huonosti. Nuorten ja lasten väkivalta tai nujakointi kohdistuu valtaosin muihin saman ikäisiin.
Myös poliisin mukaan esimerkiksi kadulla käveleminen on Suomessa edelleen turvallista, eikä syytä pelkoon ole yleisellä tasolla.
Kotkassa asuvalla naisella kävi kuitenkin käänteinen lottovoitto. Hän sai yhden puukon iskun selkään ja kaksi käteen. Ensihoitajien jo ollessa paikalla, hänen oikea keuhkonsa meni kasaan.
Puukoniskujen aiheuttamat fyysiset vammat ovat kuitenkin jo parantuneet.
Nainen sai heti sairaalassa kriisiapua. Hänen kotonaan myös kävi hoitaja säännöllisesti.
Poika mietti tekoa etukäteen
Poika kertoi poliisille, että hän oli suunnitellut pari kolme päivää puukottavansa jotain ihmistä. Tekopäivänä hän meni noin tunti heräämisen jälkeen keittiöön. Hän otti laatikostosta keittiöveitsen ja lähti kävelylle.
Poika huomasi naisen noin 500 metrin päästä ja alkoi seuraamaan häntä, kunnes oli aivan naisen takana.
Yhtä syytä ei ole
Aikaisemmin oli Silja Kosolan mukaan niin, että valtaosalla nuorista meni hyvin ja pienellä osalla huonosti. Nyt on alkanut mennä huonommin myös niillä, joiden olo oli aiemmin parempi.
Kun asiantuntijoilta kysyy, miksi osa oireilee niin pahasti kuin Kotkan tapauksessa, huokaa moni syvään. Yhtä vastausta ei ole.
Työelämä on muuttunut niin, että se vaatii vanhemmilta aiempaa enemmän aikaa ja energiaa lasten kustannuksella. Toisaalta töitä ei ole, sillä avointen työpaikkojen määrä on ollut rajussa laskussa.
Erilaiset leikkaukset pienentävät tukia ja kiristävät lapsiperheiden taloutta, mikä tuo stressiä ja vähentää vaikka ruokaan käytettävää rahaa.
Osalla vanhemmista on mielenterveysongelmia, alkoholismia ja riippuvuuksia muihin päihteisiin. Lasta ei voi auttaa, kun itse on rikki. Ongelmat siirtyvät seuraavalle sukupolvelle väkivallan kanssa tai ilman.
Samaan aikaan kouluissa on suurempia luokkakokoja. Erilaisia oppijoita pannaan samaan luokkaan, eikä välttämättä tuki riitä, vaikka itse ajatus yhdistämisestä on Kosolankin mukaan hyvä.
Kosolalla on monimutkaiseen tilanteeseen yksi parannusehdotus, mutta palataan siihen myöhemmin. Mennään vielä takaisin Kotkaan ja joulukuuhun.
Naapuri auttoi uhria
Nainen pääsi nuorta puukottajaansa karkuun, sillä hän pystyi hyppäämään aidan yli.
Poika ei enää lähtenyt seuraamaan naista, vaan jatkoi kävelyään. Hän kuitenkin tiesi jäävänsä kiinni. Näin kävi muutaman tunnin päästä.
Poika ei poliisin kuulemisessa katunut tekoaan. Se oli hänelle ”ihan sama”. Uhria hän ei ajatellut.
Koulukoti ratkaisu vaikeimpiin tilanteisiin
Puukotuksen uhri on ajatellut poikaa ja toivoo hänelle apua.
Apua 13-vuotias poika on saanut. Kymenlaakson hyvinvointialueelta ei kommentoida juuri hänen tapaustaan, mutta tällaisissa tilanteissa aina ensimmäisenä selvitetään, millaista psykiatrista hoitoa nuori tarvitsee.
Poika oli jo lastensuojelun piirissä. Hänelle nimetty sosiaalityöntekijä on selvittänyt, millaisessa paikassa poika voi jatkossa asua ja saada tarvitsemaansa tukea.
Lapsille ja nuorille on eritasoisia asuinpaikkoja. Eniten eri alojen ammattilaisia, tukea ja rajoituksia on koulukodeissa, joita on Suomessa seitsemän.
Yksi ratkaisu yksinkertainen
Nyt se Silja Kosolan ratkaisukeino nuorten pahoinvointiin. Hän haluaa kieltää älypuhelimet alle 13-vuotiailta. Kosola nostaisi lisäksi sosiaalisen median ikärajan 16 vuoteen.
Osa vanhemmista perustelee älykännyköitä sillä, että ne mahdollistavat lapsen sijainnin seuraamisen. Kosolan mielestä sijaintia ei kuitenkaan tarvitse tietää turvallisuuden takia.
Sen sijaan kännykät avaavat maailman väkivaltaiseen sisältöön, pornoon ja esimerkiksi epärealistisia kehotavoitteita asettavaan sisältöön.
Lapsi voi tutkimusten perusteella käyttää kännykkäänsä yhtä kauan kuin olla koulussa eli 4–6 tuntia päivässä. Hän siis oppii yhtä paljon kännykästä kuin opettajalta.
– Eiväthän pienet lapset saa käyttää alkoholiakaan tai ajaa autoa. Ajatellaan, että se ei ole heille turvallista. Tämä tietoisuus pitäisi saada paljon laajemmalle, Kosola sanoo.
Toivo elää
Kotkalainen nainen tapaa tällä hetkellä psykiatria noin kahden viikon välein. Hän aikoo lisätä kävelyllä käymistä. Hän uskoo, että kesällä hän saattaa jo uskaltaa useammin ulos.
– Pakotan itseni lähtemään, nainen kirjoittaa.
Toukokuun jälkeen sytostaattihoidotkin voivat olla ohi ja alkaa kesä.
Juttua varten on haastateltu myös Kymenlaakson hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja perhekeskuspalveluiden tulosaluejohtaja Riikka Maunoa sekä Kaakkois-Suomen poliisin nuorten rikoksiin erikoistunutta rikoskomisariota Kimmo Kostiaista.