Hanne ja Jukka Kinnunen myöntävät olevansa aika nopeita liikkeissään. Vielä kaksi vuotta sitten he vannoivat parsanviljelyn nimiin ja Hanne kirjoitti jopa parsankasvatusoppaan, mutta nyt parsaa ei Puromäen puutarhalla enää kasvateta.
– Ei saatu siitä kannattavaa työtunteihin nähden, niin lopetettiin, selittää Jukka Kinnunen.
Liperiläinen parsa olisi kyllä kuluttajille kelvannut, mutta se hinta. Oli parempi suunnata katseet keskieurooppalaisten kevätherkusta kauas itään, Intiaan ja Kiinaan saakka.
– Minä tykkään inkivääristä ja olen sitä käyttänyt juomissa. Siitä lähti idea. Otettiin Jukan kanssa asioista selvää ja huomattiin, ettei kukaan Suomessa kasvata inkivääriä kaupallisesti. Päätimme kokeilla, sanoo Hanne Kinnunen.
Ensimmäinen satokausi oli menestys. Kaikki meni kaupaksi ja kasvattajat saivat vielä itse määritellä tuotteen hinnankin.
Valikoimapäällikkö Tiina Pensanen SOK Vähittäiskaupasta sanoo, että kotimaisen tuoreen inkiväärin saamien kauppoihin on hieno juttu. Tavallisen inkiväärin myynti on kasvanut S-kaupoissa jo tänä vuonna noin 20 prosenttia ja vuodesta 2014 vuoden 2017 loppuun kasvu oli 50 prosenttia.
Keskon osto- ja myyntipällikkö Liisa Eronen kertoo K-kaupoissakin inkiväärin olevan hyvin trendikäs tuote. Vuoden aikana tavanomaisesti viljellyn inkiväärin myynti on kasvanut 40 prosenttia ja luomun sitäkin vauhdikkaammin.
Koska tuoretta kotimaista inkivääriä ei ole Suomen markkinoilla ollut, tukun lajittelussa olivat ruvenneet heittämään pois kasvinosia, jossa on punaista väriä.
Puutarhayrittäjä Hanne Kinnunen
Sekä S- että K-kauppojen inkiväärin yleisin alkuperämaa on Kiina. Myös Perusta tuodaan kuivattua inkivääriä eli sitä, joka mielletään tuoreeksi inkivääriksi yleensä puhekielessä.
– Tosin koska tuoretta kotimaista inkivääriä ei ole Suomen markkinoilla ollut, tukun lajittelussa olivat ruvenneet heittämään pois kasvinosia, jossa on punaista väriä, kertoo Hanne Kinnunen kauhistuneena.
Inkivääristä syödään mullan alle muodostunut maajuuri. Kuivattuna inkiväärin syötävä osa on vaaleanruskea mukulainen möykky.
Vastanostetussa tuoreessa inkiväärissä maajuuri on kauniin vaaleankellertävä, vivahtaen vaaleanpunaiseen ja varsien tyvien kiinnistyskohdissa on punaiset tuppilehdet. Vihanneksia lajittelevassa tukussa ei ollut ennen käsitelty tuoretta inkivääriä, siitä erehdys.
Kun sadonkorjuu Liperin Roukalahdessa nyt alkaa, takana on hyvin erilainen kesä kuin vuonna 2017.
– Kesällä 2017 paistoi aurinko ehkä kolmena päivänä, oli viileää ja pimeää. Inkivääri pukkasi kaksimetriset lehtivarret. Nyt on takana kuuma ja kuiva kesä ja lehtivarret ovat metrin mittaisia. Millaisia syötävät osat ovat, se nähdään vasta sadonkorjuun jälkeen, mutta merkit ovat lupaavia.
Hanne ja Jukka Kinnunen pitivät suoramyyntipäivän viikkoa ennen varsinaista sadonkorjuuta ja möivät kaikki nostamansa inkiväärit kiinnostuneille lähiasiakkaille. Hannen unelma olisi myydä koko sato Pohjois-Karjalaan ja paikallinen panimo onkin hankkinut inkivääriolueen materiaalia. Mutta inkivääri ei ole massatuote.
– Tuhansien kilojen tuoresatomme ei mahdu kotimaakunnan markkinoille.
Mutta Suomeen inkivääriä mahtuu. Aasialaisista ruuista tuttu, sushin kaverina syötävä, intialaisten ruokien mausteena käytettävä ja juomia maustava inkivääri on eräänlainen trendikasvi, etenkin kun sen kipuja ja tulehduksia hillitsevästä vaikutuksistakin on hieman tutkimustietoa.
Jo nyt inkivääristä tulee viidennes Puromäen puutarhan 200 000 euron liikevaihdosta, vaikka sen kasvatukseen ei saa tuotantotukea. Ensi vuoden helmikuussa istutetaan vielä lisää tymäkkää kasvia, vaikka sadon onnistuminen on aina arvoitus. Varsinkin kun kasvi on kotoisin alueelta, jossa on vuoden varrella kostea ja kuiva kausi ja kasvukaudellakin välillä pimeää, kaikki toisin kuin Suomessa.
Toista viljelijää ohjeita antamaan tai tietoa kasvatuksen vinkeistä ei ole löytynyt koko Euroopasta. Lähimmät kirjalliset aineistot ovat intialaisen Keralan yliopiston julkaisemasta tutkimuksesta, selittää Hanne Kinnunen. Yritys ja erehdys opettavat.
– Ei me varmaan edes vielä tiedetä mikä tässä inkiväärin kasvattamisessa on vaikeinta, kaikki se on kahden kauden jälkeen vasta edessäpäin.
Inkiväärin lähin sukulaiskasvi on kurkuma.
– Sitä voisikin kokeilla seuraavaksi, vai mitä Jukka, kokeillaanko kotimaista kurkumaa, Hanne Kinnunen huikkaa puolisolleen.