Professoriperheessä varttunut Juha Tiihonen, 29, tuumi jo varhain, että ura voisi löytyä yliopistolta.
– Olen periaatteessa haaveillut tutkijan urasta jo lapsesta asti. Nuoruuden unelma taisi olla voittaa kemian Nobel-palkinto, fysiikkaa pääaineena lukeva Tiihonen naurahtaa.
Tällä hetkellä hän viimeistelee väitöskirjaansa Tampereen teknillisessä yliopistossa (TTY) väitöskirjatutkijana.
Aluksi Tiihonen rahoitti tutkimustaan opetustehtävillä ja säätiöapurahalla, kunnes sai kolmannella yrittämällä paikan rahoitetusta tutkijakoulusta. Tämä muun muassa nosti hieman palkkatasoa ja antoi työrauhan keskittyä hetkeksi tutkimukseen jatkuvan rahoituksen hakemisen sijaan.
Juha Tiihosen tutkijauran tähtäin on nimenomaan akateemisen tutkimisen puolella.
– Yliopistot edustavat minulle paikkoja, joissa tehdään perustavaa laatua olevaa tutkimusta ilman välitöntä taloudellista kytköstä.
Kysely kielii tutkijoiden tiukasta taloustilanteesta
Kilpailu tutkimusrahoituksesta on nykyään entistä kovempaa, kun valtion tuki tieteelle on pienentynyt merkittävästi 2010-luvulla. Se tarkoittaa käytännössä pätkätöitä, kun rahoitusta myönnetään tutkimusprojektin verran, eli korkeintaan muutamaksi vuodeksi.
Tieteentekijöiden liiton nuorille tutkijoille tekemässä, vielä julkaisemattomassa kyselyssä yli 73 prosenttia vastaajista kertoi, että väitöskirjatyössä on ollut enemmän kuin yksi rahoituslähde. Joka neljäs nuori tutkija rahoittaa työtään apurahalla ja vain kaksi viidestä nostaa tutkimustyöstään palkkaa yliopistolta.
Joka neljäs nuori tutkija rahoittaa työtään apurahalla ja vain kaksi viidestä nostaa tutkimustyöstään palkkaa yliopistolta.
Tieteentekijöiden liiton kyselytulos nuorille tutkijoille
Väitöskirjaa yliopiston työsuhteessa tekevien mediaanitulot olivat 2 000–2 500 e/kk, apurahatutkijoiden tulot tätä pienemmät. Noin puolet apurahatutkijoista pitää palkkaa työtehtäviinsä nähden liian pienenä, toinen puoli sopivana.
Alhaisesta tulotasosta ja työn vaatimuksista johtuen nuoret tutkijat epäilivät kuitenkin mahdollisuuksiaan perustaa perhe tai säästää asunnon hankkimiseen.
Tieteentekijöiden nuorille tutkijoille tekemän kyselyn tulokset julkaistaan marraskuussa.
Matkalla tutkijaksi tarvitaan onnea ja sinnikkyyttä
Tampereen yliopistolla tänä vuonna politiikasta väitellyt Mikko Poutanen, 37, ehti tehdä muutaman vuoden töitä tietotekniikkayrityksessä Nokialla, kunnes palasi jatko-opintojen pariin. Hän oli aikanaan onnekas ja pääsi ensiyrityksellä tutkijakoulun rahoitukselle.
Onnella on Poutasen mukaan merkittävä rooli nykyään rahoitusasioissa.
– Sen lisäksi, että mietit selkeäksi sen, mitä haluat tehdä ja myös vakuuttaa muut siitä, että olet tekemässä jotain tekemisen arvoista, niin kolmas tekijä on onni.
– On löydettävä ne ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita siitä samasta asiasta, josta itse olet. On löydettävä myös ne päätöksentekijät, jotka näkevät sinussa sen potentiaalin, jota he eivät toisessa ihmisessä syystä tai toisesta näe.
Poutasen arvion mukaan säätiöiden kautta rahoitusta saa vain 6–7 prosenttia hakijoista.
– Mutta se ei voi tarkoittaa sitä, että loput hakemukset olisivat olleet huonoja, hän haluaa muistuttaa.
Moni tutkija seuraa kutsumustaan
Tutkijaksi pyrkivien nähdään usein seuraavan kutsumustaan. TTY:n tutkijakouluun päässyt väitöskirjatutkija Juha Tiihonen toteuttaa nyt unelmaansa, mutta se voi tarkoittaa tietoista valintaa taloudellisesta epävarmuudesta.
– Jos haluaa helpolla hyviin töihin, niin varsinkin tällaiselta tekniseltä alalta sinne yritysmaailmaan pääsee, koska siellä tuntuu olevan vetoa. Mutta jos haluaa seurata tutkimusunelmaa, niin joutuu elämään sen epävarmuuden kanssa jonkin aikaa, mahdollisesti aika pitkäänkin.
Tutkimuksen näkökulmasta olisi suotavaa, että kaikki parhaat hakisivat tutkijoiksi, mutta näin ei välttämättä käy, jos tutkijan ura ei ole tarpeeksi houkutteleva näistä rahallisista syistä johtuen.
Juha Tiihonen
Samalla hän pohtii, että taloudellinen epävarmuus voi pahimmillaan tehdä hallaa varsinaiselle tutkimukselle.
– Suurin uhka on se, että tutkimuksen pitkäjänteisyys kärsii, kun rahoituksesta joutuu jatkuvasti taistelemaan ja projektit täytyy näennäisen tuottavasti tuoda maaliin lyhyillä aikajänteillä. Lisäksi tarvitaan paljon julkaisuja, joiden laatu ei sitten kuitenkaan ole mittari tulevalle rahoitukselle, pohtii Tiihonen.
Juha Tiihonen pohtii myös akateemisen tutkimuksen rahoituksen merkitystä yhteiskunnallisesti laajemmin. Miten käy akateemisen tutkimuksen, jos yritysmaailma vakaammalla rahoituksella houkuttelee parhaat tutkijat palvelukseensa?
– Mikä on se pooli, josta silloin valitaan parhaat tutkijat akateemiselle puolelle? Tutkimuksen näkökulmasta olisi suotavaa, että kaikki parhaat hakisivat tutkijoiksi, mutta näin ei välttämättä käy, jos tutkijan ura ei ole tarpeeksi houkutteleva näistä rahallisista syistä johtuen.
Raha houkuttaa tutkijoita kaupallisille markkinoille
Myös Tieteentekijöiden liiton kyselyn tulokset paljastavat, että tutkijanuran epävarmuus ja pienet tulot saavat monet miettimään siirtymistä yksityiselle puolelle, vaikka lähes puolet vastaajista ilmoitti työskentelevänsä mieluiten yliopistolla.
Lähes 60 prosenttia vastanneista kertoi suunnitelleensa siirtymistä yksityiselle sektorille viimeisen vuoden aikana, ja lähes puolet harkinneensa siirtymistä täysin toisiin tehtäviin.
Tampereen yliopistolla pätkätöitä tällä hetkellä tekevä tutkijatohtori Mikko Poutanen ei myöskään jaksa uskoa, että kutsumus riittäisi kannattelemaan taloudellisesti epävarmassa tilanteessa loputtomiin. Hän näkee, että henkiset paineet voivat ajaa nuoria pois akateemiselta tutkijauralta.
– Kun henkinen paine ylittää kutsumuksen, niin siinä vaiheessa meiltä lähtee akatemiasta mahdollisesti tutkija, joka olisi ollut oikeasti todella lahjakas, mutta huonon onnen ja muitten tekijöitten yhteisvaikutuksesta hän ei enää halua olla täällä, Poutanen suree.
Väitöskirjastaan palkittu Mikko Poutanen on tänä syksynä jättänyt kymmenen apurahahakemusta. Osan hän on tehnyt yksin ja joissain hän on mukana tutkijaryhmän jäsenenä. Yksi on tullut bumerangina takaisin.
Muidenkin hakemusten hylkäämiseen ja mahdolliseen työttömyyteen Poutanen on jo valmistautunut henkisesti.
– Olen julkisesti sanonut kollegoilleni, että siinä tapauksessa otan kuukauden kiukkuloman. Hyväksyn se, että minulla ei ole rahoitusta ja mökötän kotona.
Huonoksi tutkijaksi hän ei kuitenkaan suostu itseään leimaamaan.
– Jos rahoitusta ei tule, niin se ei tarkoita, että olisi millään tavalla huono ihminen tai huono tutkija. Tilanne vaan on vaan sellainen, että nyt kävi näin. Ja sitten alan miettimään, haluanko tehdä jotain muuta.
Vuodenvaihteessa tamperelaisessa korkeakoulutuksessa koittaa uusi aika. Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät ja omistavat jatkossa yhdessä suurimman osan Tampereen ammattikorkeakoulusta. Yle Tampere vie toimituksensa Tampereen yliopistoon ja tekee paikan päältä radio-, tv- ja verkkosisältöjä 9.–11. lokakuuta. Sosiaalisessa mediassa aiheita voi seurata tunnisteella #yleyliopistolla.
Lue myös: