Kurpitsajuhlaa on juhlittu Suomessa kirkollisen pyhäinpäivän rinnalla jo vuosia. Erityisesti lapset ja nuoret ovat ottaneet juhlan omakseen ja monissa alakouluissa halloween on jo jokasyksyinen tapahtuma.
Kalenterista halloweenin tarkkaa ajankohtaa on kuitenkin turha etsiä, sillä merkkipäivä se ei suomalaisessa allakassa ole. Tänä vuonna halloween-juhlia on vietetty kahden viikon ajan pyhäinpäivän aattoon eli 2.11. asti.
Merkkipäivät hyväksyy Yliopiston almanakkatoimisto, joka vaatii, että juhlalla on muun muassa vakiintuneet viettotavat, tarkka päivämäärän ja laaja yhteiskunnallinen merkitys. Lisäksi tarvitaan itse hakemus almanakkatoimistoon. Sellaista ei toistaiseksi halloweenista ole koskaan tehty.
Leväperäistä juhlintaa
Suomessa halloweenia ei ole erotettu pyhäinpäivästä, vaikka kaupallisen juhlan ja kirkollisen juhlan päällekkäisyys onkin herättänyt aika ajoin närää.
Erikoiskaupan liitto suositteli vuonna 1999, että halloweenia juhlittaisiin Suomessa kansainvälisen tavan mukaan aina 31.10. Tämä suositus ei suomalaisiin sanottavasti ole purrut, sillä juhlaa vietetään milloin se parhaiten kullekin sopii. Tänä vuonna juhlat tuntuvat kestävän ikuisuuden, kun juhlahaitari on venynyt kahden viikonvaihteen yli.
Yliopiston almanakkatoimistossa viettotapojen kirjavuus on huomattu. Almanakkatoimistolla ei ole omaa kantaa juhlan ajankohtaan. Käytännöt syntyvät almanakan ulkopuolella. Almanakkaan merkkipäivät istutetaan pysyväksi, ja tässä mittakaavassa kymmenen vuoden käytäntö on aika lyhyt aika.
Lasten ja nuorten tykkääminen ei vielä riitä, sanoo Yliopiston almanakkatoimiston suunnittelija Onerva Ollila.
– Varmasti juhlinta on hyvin vakiintunutta esimerkikisi lapsilla ja nuorilla, mutta on paljon ihmisiä, joita se ei juurikaan hetkauta. Lisäksi vaikeutena on se, ettei se kuitenkaan ole vakiintunut millekään tietylle päivälle, Ollila perustelee.
Ystävänpäivä lipsahti merkkipäiväksi vahingossa
Ystävänpäivä on esimerkki Yhdysvalloista rantautuneesta perinteestä. Se saavutti merkkipäivän aseman Suomessa reilut parikymmentä vuotta sitten melko pitkällisen vieton jälkeen.
Ystävänpäivän tulo almanakkaan tapahtui vahingossa. Vuosina 1989–1991 se käväisi almanakassa ilman virallista hyväksyntää, kun silloiset almanakkatoimiston työntekijät sijoittivat erehdyksessä päivän almanakkaan. Asia huomattiin, ja päivä poistui hetkeksi allakasta, mutta palautettiin ja virallistettiin lopullisesti vuonna 1996 alkaen.
Halloweenin kauhu- ja kurpitsakuvasto uppoaa lapsiin
Käpylän yhtenäiskoulussa halloweenista voi puhua jo perinteenä, sillä juhlaa on vietetty jo vuosia.
– Marraskuun hyhmässä, kylmässä ja viimassa tämä piristää hirveästi ja pimeä kaamos sopii ihan mielettömän hyvin tälle kulissiksi, nauraa opettaja Tiia Niskanen.
Ajankohta juhlalle on mitä otollisin, sillä syysloma on takana ja pikkujoulukausi vasta kaukana edessä. Halloween-diskon tarkoitus on myös kerätä varoja kuudesluokkalaisten luokkaretkeen.
Kouluissa halloween-juhliin käytetään paljon aikaa ja luovuutta. Käpylän yhteiskoulussa oppilaat, vanhemmat ja opettaja ovat valmistelleet juhlaa useita päiviä. Kammokuja, hirveät herkut, diskon tanssikilpailu – kaikki tuttuja ohjelmanumeroita, vuodesta toiseen samat, mutta erilaiset.
–Tänä vuonna oppilaat rakensivat kammokujan painajaisista, ja ne ovat ehkä liiankin todentuntuisia, varoittaa opettaja.
Käpylän yhteiskoulun kolmasluokkalaisen Kuura Rossin arvoasteikolla halloween kohoaa kolmen parhaimman juhlan kärkeen kevyesti.
– Synttärit, joulu ja halloween. Halloween on absoluuttisesti vaan paras, sillä silloin saa pukeutua, hihkaisee kurpitsaksi pukeutunut juhlija.
Sukupolvikysymys
Myös Kuura Rossin äiti Vappu Rossi on pukeutunut tilaisuuteen. Lasten iloon on helppo lähteä mukaan, vaikka halloweenilla ei hänelle itselleen suurta merkitystä. Johtuu iästä, hän selittää.
Opettaja Tiia Niskanenkaan ei kaipaa halloweenille omaa merkkipäivää, amerikantuliainen mahtuu hyvin vanhojen perinteiden sekaan.
– Halloweenin aikana sekoittuu aika monta juhlaa. On nämä kekriperinteet, jotka säteilevät juhlakulttuuriin Suomessa yleisemminkin, on halloween-jutut ja sitten on pyhäinpäivä. Näiden avaaminen lapsille koulussa on tosi kiinnostavaa ja tärkeää, sanoo Niskanen.
Muutosta alun krääsänpaljouteen
Halloweenia on kritisoitu kaupallisuudesta ja kulutuskeskeisyydestä. Mutta vaihtoehtoja kertakäyttökulutukselle voi löytää.
– Itse en loukkaannu tämän perinteen rantautumisesta Suomeen, mutta jos joka vuosi ostetaan uudet muovit ja viikon päästä heitetään ne sitten pois, niin se ei ole kannatettavaa, pohtii alakoululaisen äiti Vappu Rossi.
Koulun kestävän elämäntavan opetussuunnitelmaan krääsä istuu huonosti. Mutta kymmenessä vuodessa alakoululaisten asenteissa on jo tapahtunut muutosta, huomauttaa opettaja Tiia Niskanen.
– Nyt alkaa olla jo keskitietä siinä hommassa. Lapset nauttivat jännityksestä ja siitä kuvastosta, mutta aika paljon he haluavat kehitellä vaatteita ja asuja itse, innostuu Niskanen.
Hyvät puolet esiin
Merkkipäivättömyydestä voi löytää juhlijan kannalta myös etuja. Esimerkiksi se, että samaa juhlaa voi viettää monta päivää peräkkäin.
– Olen käyttänyt tätä asua kolme kertaa: kotibileissä, koulussa ja nyt täällä, selittää Kuura ja heiluttaa asusteitaan, kahta pientä kurpitsalyhtyä. Hänen kurpitsapukunsa elementit ovat äidin oranssi villapaita, kaksi tyynyä täyttenä ja pikkuveljeltä lainattu myssy.
– Mutta nämä kurpitsat, kurpitsa ykkönen ja kurpitsa kakkonen, ovat uusia.
Toinen kurpitsoista näyttää iloiselta, mutta toisen ilme on vähän vakavampi. Syykin selviää: se on syönyt epähuomiossa puhtaita sukkia ennen juhlaa.
Lue myös: