Artikkeli on yli 6 vuotta vanha

Mehiläishoitajat mielivät myös trendiruokatuottajiksi – toukista ja siitepölystä lisätuloa hunajan oheen

Hyönteisten elintarvikekäyttö sallittiin Suomessa viime vuonna.

Mehiläispesästä saatua siitepölyä.
Mehiläispesästä saatua siitepölyä. Kuva: Petra Ristola / Yle
  • Tapio Pukkila

Mehiläishoitajat ovat kiinnostuneet mehiläiskasvatuksessa hunajan ohella saatavista sivutuotteista. Satakunnassa Eurassa kaksipäiväinen koulutus sai liikkeelle yli 30 mehiläishoitajaa.

Esimerkiksi kuhnurin toukkia ja siitepölyä voidaan käyttää valmistettaessa nykytrendien mukaista ruokaa.

– Mehiläishoitajat voivat saada sivutuotteista hunajantuotannon ohella pientä lisätuloa, uskoo projektipäällikkö Anneli Salonen Suomen Mehiläishoitajain liitosta.

Mehiläisiä pesän lentoaukolla
Mehiläishoitajat voivat alkaa saada lisätuloja hunajan lisäksi myös sivutuotteista. Kuva: Tero Ylioja / Yle

Mehiläisen toukat ovat proteiinipitoisia

Hyönteisten myyminen elintarvikkeena tuli lailliseksi viime vuonna. Listalle pääsivät myös proteiinipitoiset mehiläisen toukat.

Mehiläisten toukista riittää kerättäväksi urosmehiläisten eli kuhnurien toukkia. Sen sijaan työläistoukat jätetään rauhaan. Työläismehiläisiä tarvitaan hunajan keruuseen ja mehiläisyhteiskunnasta huolehtimiseen.

Osa ihmisistä on erittäin kiinnostuneita, ja sitten jotkut eivät halua kuullakaan toukista syötävinä.

Anneli Salonen

Mehiläisen toukat ovat ruuanvalmistuksessa ja elintarvikkeina vielä varsin uusi asia.

– Osa ihmisistä on erittäin kiinnostuneita, ja sitten jotkut eivät halua kuullakaan toukista syötävinä. Tässä vaiheessa on vaikea povata kysyntää, mutta isommassa kuvassa ajatellen voi olla, että parinkymmenen vuoden kuluttua kaikki syövät hyönteisruokaa, arvioi projektipäällikkö Anneli Salonen.

Propolis tärkeä mehiläisille myös itselleen

Oudoin mehiläistuotannon sivutuotteista lienee propolis eli kittivaha tai mehiläisliima.

Mehiläishoitajain liiton projektipäällikkö Anneli Salonen kuvailee sitä mehiläisten kemialliseksi aseeksi. Sitä syntyy, kun mehiläiset keräävät kasveista pihkaa ja hartseja. Propoliskuori suojelee mehiläispesää ja sen lentoaukkoa.

Mehiläisten valmistamaa propolista eli kittivahaa.
Mehiläisten valmistamaa propolista eli kittivahaa. Kuva: Petra Ristola / Yle

– Mehiläisten jalat desinfioituvat, kun ne kävelevät ulos ja sisään pesästä. Antibioottinen aine suojelee pesää bakteereja ja mikrobeja vastaan. Kun esimerkiksi hiiri tai päästäinen pääsee pesään, mehiläiset voivat tappaa sen myrkkypiikeillään, mutta eivät pysty raahaamaan sitä ulos. Ne balsamoivat propoliksen avulla jyrsijän ruumiin ja kuivattavat sen niin, ettei siitä ole mehiläisyhteiskunnalle haittaa.

Ihmisen käyttöön propoliksesta voidaan valmistaa uutetta.

– Se on ravintolisä, joka voi estää tulehduksia ja antaa elinvoimaa hunajan ja siitepölyn tapaan.

Mehiläisvahaa syntyy varsin vähän myyntiin

Yleisimmin tunnetuin mehiläiskasvatuksen sivutuote on mehiläisvaha, josta on kautta historian tehty kynttilöitä. Mehiläisvahaa on käytetty myös painotekniikassa ja ihovoiteiden raaka-aineena.

Mehiläisvahaa tarvitaan myös pesän ylläpitoon, eikä sitä synny Suomen lyhyen kesän aikana paljon muuhun käyttöön. Kysyntää sille olisi, sanoo projektipäällikkö Anneli Salonen.

– Ihmiset ovat innostuneita kosmetiikkatuotteista, joihin on käytetty mehiläisvahaa eikä tuotteiden kehittämiseen ole tarvittu eläinkokeita.

Lue lisää:

Hunajasta voisi tutkimalla löytyä vaikka vaihtoehto antibiooteille – terveysvaikutuksissa vielä paljon tutkittavaa