ORIMATTILA. Satu Mäkelä-Nummela muistetaan parhaiten Pekingin vuoden 2008 olympialaisista, missä hän voitti olympiakultaa. Orimattilan Seudun Urheiluampujia edustavan veteraanin katse on seuraavissa olympialaisissa, mutta sitä ennen edessä on maapaikkojen lunastamisen kannalta elintärkeä vuosi.
– Olen kääntänyt mittarit vuoteen 2020, Tokion olympialaisiin. Haluan olla siellä kärkikahinoissa mukana, mutta se edellyttää vuonna 2019 maapaikkojen lunastamista, Mäkelä-Nummela pohtii.
Maapaikkojen lunastamiseen on tänä vuonna kuusi mahdollisuutta: neljä maailmancupia, EM-kisat sekä Euroopan kisat.
Menestys motivoi
Mäkelä-Nummelan saavutusten lista on upea. Kirkkain muisto on tietenkin olympiakulta. Maailmancupin voiton hän on kuitannut nimiinsä viisi kertaa. 48-vuotiaana Mäkelä-Nummela on yhä täysin motivoitunut jatkamaan uraansa. Tammikuussa hän viettää kaksi viikkoa leirillä Kanarialla.
– Tässä lajissa on aina jotain uutta. Kisat ovat aina erilaisia. Kun on vuosittain menestynyt, on sellainen palo, että kyllä tänäkin vuonna ollaan mukana, miettii viime vuonna pari maailmancupin kisaa voittanut ampuja.
Jokainen urheilu-ura loppuu kuitenkin aikanaan.
– Minun kohdallani se on varmaan silloin, kun ei ole enää motivaatiota jäljellä. Silloin kun en enää harjoittele riittävästi ja joku tulee sanomaan, että pitäisikö sinun käydä pikkasen useammin harjoittelemassa. Kaksi kertaa viikossa ei ole riittävästi tässä lajissa.
– Tai sitten lopettamisen aika tulee, kun refleksit on nolla enkä näe enää mihinkään. Mutta vuoteen 2020 asti nyt ainakin jatkan.
Lajin tulevaisuus huolettaa
Mäkelä-Nummelan mukaan ampumaurheilun arvostus pomppaa ylös neljän vuoden välein.
– Silloin kun on olympialaiset ja jos joku ampujista on päässyt kisoihin. Silloin voi sanoa, että media jopa villiintyy. Jos verrataan johonkin muuhun lajiin, niin me olemme ihan siellä pohjalla. En oikein tiedä, että miten saisimme itsemme työnnettyä ylös. Että hei, mekin olemme olemassa ja olemme menestyneet maailmancupissa.
Junioripuolella Mäkelä-Nummela on erityisen huolissaan tyttöjen asemasta.
– Junioritytöt tässä lajissa voidaan laskea yhden käden sormin. Nuoriso ei ole kiinnostunut. Me sama akkaväki ollaan mukana ja ei sinnekään uusia ole tullut.
Mestari tietää, miten lajia voisi esitellä nuorille.
– Meilläpäin ainakin koulut ovat tarjonneet oppilaille mahdollisuutta kokeilla lajia. Kokeilusta se kipinä lajiin sitten syttyy tai ei syty. Tässä lajissa näkee heti, että osuuko kiekkoon. Se on sellainen ahaa-elämys, olympiavoittaja pohtii.
Timo Kunnari