Hiihdon MM-kilpailuissa Oslon Holmenkollenilla vuonna 2011 Matti Heikkinen pilasi norjalaisjuhlat hiihtämällä perinteisellä 15 kilometrin yllätysmestariksi. Eroa toiseksi tulleeseen Norjan Eldar Ronningiin kertyi 13,3 sekuntia.
Maalin tultuaan Heikkinen toipui pitkän aikaa suorituksestaan lumen pinnassa. Lopulta hiihtomaajoukkueen silloinen päävalmentaja Magnar Dalen ja kisassa viidenneksi hiihtänyt Sami Jauhojärvi taluttivat voipuneen mestarin pois maalialueelta.
– Tänään sattui sellainen pöljä päivä, mitä uralle on muutamia sattunut, totesi maailmanmestari Heikkinen kilpailun jälkeisessä Ylen tv-haastattelussa.
Heikkisen pitkällä uralla pöljiä päiviä (Helsingin Sanomat, vain tilaajille) on sattunut kohdalle ainoastaan muutaman kerran. Vaikka kyse on niinkin analyyttisestä urheilijasta kuin Matti Heikkinen, niin pöljä päivä ei ole vieraillut kilpailutilanteessa kovin usein ennen vuoden 2011 MM-hiihtoja – eikä sen jälkeenkään.
Nähtäväksi jää, sattuuko Heikkiselle pöljää päivää nyt meneillään olevissa MM-kisoissa.
Monen tekijän summa
Huippu-urheilijat saattavat valmistautua jopa vuosia tiettyyn arvokisasuoritukseen, mutta silti lopullinen päivän kunto selviää vasta aina suorituksen aikana.
Miksi pöljää päivä ei sitten voi monistaa? Miksei jokainen päivä voi olla se kuuluisa pöljä päivä?
– Se on hyvä kysymys. Jos osaisin vastata, mehän osaisimme tehdä sen. Se on yksinkertaisesti näin, huokaa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen fysiologi Ville Vesterinen.
Päivän kunto koostuu niin monen tekijän summasta, että siihen liittyy kosolti mystiikkaa ja asioita, joita ei kyetä tutkimaan tai tieteellisesti todistamaan.
– Tähän liittyy niin paljon sekoittavia tekijöitä. Sen takia tämä on niin vaikea meille ammattilaisillekin ratkaista, toteaa Suomen Olympiakomitean ylilääkäri Maarit Valtonen.
– Sen takia se olisi niin tärkeää, että urheilija luo ne omat rutiininsa ja tuntisi oman kehonsa. Esimerkiksi tieteellisesti on mahdotonta todistaa, että joku tietty lihashuollon tapa edistäisi päivän kunnon muodostumista, jatkaa Valtonen.
Ero urheilijan hyvän ja niin sanotun pöljän päivän välillä kyetään kuitenkin havaitsemaan. Fysiologi Ville Vesterinen arvioi hyvän ja pöljän päivän eron olevan muutamia prosentteja suorituskyvyssä.
– Mutta mikä sen eron selittää, niin se ei ole ihan selvillä. Ihminen on niin moniulotteinen ja monimutkainen kokonaisuus, että ei varmastikaan kaikkea vielä tiedetä, arvioi Vesterinen.
Mentaalisilla tekijöillä erittäin tärkeä rooli
Kestävyyslajeissa kestävyysominaisuudet säätelevät suorituskykyä. Maksimi hapenottokyky on tärkein yksittäinen muuttuja suorituskyvyn taustalla. Sen lisäksi voimantuottokyky ja nopeus näyttelevät tärkeitä rooleja.
– Sen perustason pitää olla riittävän hyvä. Vain silloin pöljästä päivästä on hyötyä kun katsellaan noita arvokisojen tuloslistoja, paaluttaa fysiologi Ville Vesterinen.
Pelkkää mystiikkaa päivän kunto ei kuitenkaan ole. Päivän kunto muodostuu pitkälti perustekijöistä: jos halutaan, että päivän kunto on hyvä, niin perusasioiden täytyy olla kunnossa pitkältä ajalta.
– Siellä on monenlaisia tekijöitä, kuten uni, ravinto, nestetasapaino ja lihaksiston tila, jotka sitten vaikuttavat päivän kuntoon. Kun perusasiat ovat kunnossa, niin sillä ei enää ole merkitystä kuinka esimerkiksi se viimeinen yö ennen kisaa nukutaan, luettelee Suomen Olympiakomitean ylilääkäri Maarit Valtonen.
Myös fysiologilla on oma näkemyksensä päivän kunnosta. Palautumistila ja ravitsemustila ovat keskeisiä tekijöitä siinä, millainen päivän vire on.
– Varmasti esimerkiksi hapenottokyvyssä on päivittäisiä eroja, eli päästäänkö sinne maksimitasoille joka päivä. Mutta enemmän siinä suorituskyvyssä tapahtuu muutoksia lihaksiston ja hermoston puolella. Hermosto antaa lihaksille käskyjä toimia, ja jos siellä on vähänkään kuormitusta, niin tehoa ei saa ulosmitattua samalla tavalla kuin palautuneessa tilassa, sanoo Vesterinen.
– Mutta näkisin, että suositusvireyden osalta psyykkinen puoli on vielä tärkeämpi, jatkaa Vesterinen.
Huippuasiantuntijat eivät siis kykene selittämään pöljän päivän yhtälöä, mutta ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että päivän kunnon muodostumisessa juuri mentaalisilla tekijöillä on erittäin tärkeä rooli.
Olympiakomitean urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen muotoilee päivän kunnon koostuvan muun muassa luottamuksesta tehtyyn työhön ja päivittäisiin valintoihin, joita harjoituskauden aikana on tehty.
– Myös itsetuntemus on tärkeä asia, urheilija tunnistaa millaisia asioita hän tarvitsee optimaaliseen suoritukseen. Millainen tunnetila tarvitaan, täytyykö hakea virittäytymistä vai laskea sitä, puntaroi Ronkainen.
Myös aikaisemmat onnistumiset ovat tärkeitä urheilijan itseluottamukselle ja sille millaiseksi urheilijan niin sanottu minä-pystyvyys muodostuu.
– Urheilija pystyy sitten tällaisina heikomman itseluottamuksen hetkinä palaamaan niihin onnistumisen kokemuksiin, kertoo Ronkainen.
Myös valmentajan viritettävä itsensä
Itseluottamuksella on merkittävä rooli päivän kunnon virittymisessä. Jos esimerkiksi kilpahiihtäjä havaitsee voitelun onnistuneen kilpailuun erinomaisesti, saattaa se siivittää päivän pöljäksi. Joukkuelajeissa myös esimerkiksi valmentajan rooli on merkittävä, koska valmentajan energia ja olemus tarttuvat koko joukkueeseen.
– Valmentajalla pitää olla sopiva viritys itsellään, että hän valaa luottoa ja itseluottamusta myös joukkueeseen, pohtii Hannaleena Ronkainen.
Suomen miesten salibandymaajoukkue on esimerkki joukkueesta, joka on ollut parhaimmillaan tärkeissä peleissä. Joulukuun MM-kisoissa Ruotsi oli Suomea vahvempi alkusarjassa, mutta finaalissa Suomi kaatoi Ruotsin maalein 6–3.
Joukkueen valmentajalle Petteri Nykylle Prahassa voitettu maailman mestaruus oli jo uran kolmas. Päivän kunnon virittäminen on mestarivalmentajan mukaan lähes sataprosenttisesti psykologiaa.
– Ennen kaikkea kyse on siitä, kuinka herättelemme mielen. Nuorempien pelaajien osalta se on myös malttamista. Finaalipäivinä on aina odotteluja, ja siellä pitää olla hyvin rauhallisesti ja saada olla oma itsensä, analysoi Nykky vireen löytymistä.
Joulukuisia MM-kisoja edeltävissä maaotteluissa länsinaapuri oli Suomea vahvempi. Nykky myöntääkin lopettaneensa maajoukkueen virittämisen ennen MM-kisojen välierävaihetta. Muissa otteluissa pääpaino on teknisissä ja taktisissa asioissa sekä perustason hakemisessa.
– Kun vuonna 2004 aloitin päävalmentajana, niin joukkue viritettiin nimenomaan joka ikiseen Ruotsi-peliin. Voitettiin silloin kaikki neljä maaottelua ennen kisoja, mutta hävittiin kuitenkin jatkoajalla se tärkein peli eli MM-finaali 2006 Globenissa. Silloin jäi mieleen, että mitäpä näitä virittelemään tähän matkan varrelle, muistelee Nykky.
Valmentaja myöntää virittävänsä myös itsensä tärkeimmille hetkille. Sitä hän on joutunut opettelemaan vuonna 1979 alkaneen valmentajanuransa varrella.
– Vastustajan analysoinnin lisäksi mihinkään ei kisojen aikana esimerkiksi uppouduta kovin syvällisesti. Kyllä se on sellaista hyvin helppoa olemista ja vähän ajatuksia. Sen kuukauden aikana arkiaskareet on aidosti heitetty pois. Se on ihan samanlaista virittäytymistä kuin sillä huippu-urheilijallakin, miettii Nykky.
Kisarupeaman aikana Nykky esimerkiksi nukkuu äärimmäisen vähän. Valmentaja haluaa tietyllä tavalla pitää kaikki langat käsissään ja tietää mitä ympärillä tapahtuu heräämällä ensimmäisenä ja menemällä nukkumaan viimeisenä.
Liikaa ajattelua vältettävä
Salibandymaajoukkueen päävalmentaja Petteri Nykky puhuu mielellään urheilijan flow-tilasta, jolloin tekemistä ei tarvitse enää miettiä, vaan kaikki tulee pelaajien selkäytimestä.
Menestysreseptin takaa saman asian löytää myös Olympiakomitean urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen. Hänen näkemyksensä mukaan lähtökohta on se, että treenikaudella treenataan. Silloin vahvistetaan lihaksia, tekniikkaa, fysiikkaa ja psyykettä.
– Sitten kun ollaan kisapaikalla, niin silloin vaan tehdään ja toimitaan, näkee Ronkainen.
– Sitten vaan annetaan palaa tyhjällä päällä. Olen kokenut, että olemme onnistuneet laittamaan joukkueen hyvää pelimoodiin, puntaroi Petteri Nykky.
Rentouden merkitys hyvän vireen takana nousee esille Ronkaisen puheessa. Rentouden hakemisessa urheilijoilla on omat yksilölliset keinonsa. Osa haluaa kuunnella musiikkia ja osa keskustella toisten joukkuekavereiden kanssa. Osa taas hakee omaa tilaa ja sitä kautta sitä rentoutta suoritukseen.
Ja toki perusasioiden, kuten unen ja ravinnon pitää olla kunnossa. Mutta urheiluhistoria tuntee myös liudan sankaritarinoita, joissa suoritusta on vauhdittanut esimerkiksi tanakka krapula.
– Se kenties kielii siitä, että urheilija ei ole ollut liian keskittynyt tai yliajatteleva. Siinä on mukana sitä rentoutta. Asiat lähdetään vaan tekemään ilman, että niitä mietitään liikaa, pohtii urheilupsykologi Ronkainen.
Krapulatila voi toimia voima- ja nopeuslajeissa, mutta kestävyyslajeissa sen on todettu heikentävän suoritusta.
Samaan kategoriaan voidaan myös liittää urheilijat, joiden kilpaileminen on sairastamisen vuoksi ollut vaakalaudalla. Silti kyseinen urheilija on saattanut suoriutua kilpailusta erittäinkin mallikelpoisesti, ja jopa juhlia voittoa.
Lähtökohtaisesti urheilijan pitäisi olla terve suorituksen aikana. Se kuitenkin tiedetään, että virukset on erilaisia: toiset niistä hakeutuvat hyvin aggressiivisesti verenkiertoon ja sitä kautta sydämeen, ja toiset taas pysyvät paikallisesti limakalvolla.
– Tämä on todella mielenkiintoinen asia, ja olemme lähteneet tutkimaan tätä tarkemmin. Yritämme ymmärtää, mikä eri virusinfektioiden vaikutus on suorituskyvylle. Tiedämme, että osa viruksista voi aiheuttaa sydänlihastulehduksen, mutta on mahdollista, ettei kaikista virusinfektiosta ole sanottavaa haittaa. Tämä tieto on tärkeää kun ammattiurheilijoille ja heitä hoitaville lääkäreille, kertoo Suomen Olympiakomitean ylilääkäri Maarit Valtonen.
Rituaalien avulla pyritään palaamaan pöljään päivään
Vaikka pöljän päivän resepti ei ole täysin selvillä, sitä kuitenkin yritetään kopioida. Tähän liittyvät urheilijoiden erilaiset rituaalit. Äänekosken Urheilijoiden nuori korkeushyppääjä Arttu Mattila esimerkiksi toistaa samat rituaalit kisapäivinä.
– Aamulla kun herää, niin asiat pitää tehdä aina samalla tavalla, ettei pääse lipsumaan niistä. Ja musiikkia pitää aina kuunnella tosi paljon päivän aikana, niin saa hyvän flown päälle, luettelee Mattila.
– Jos on hyvä päivä, niin silloin pitäisi tulla ennätyksiä tai ainakin ennätyksen pintaan. Ja huonona päivänä saatat jäädä ilman tulosta, etkä pääse edes aloituskorkeutta. Se on niin pienestä kiinni.
Eikä päivän kunto ei ole mikään huippu-urheilijoiden itseoikeus. Jokainen kuntoliikkujakin tietää, että toisena päivänä kulkee, toisena ei.
– Ne perusominaisuudet mitkä siihen päivän kuntoon vaikuttavat ovat varmasti ihan samat. Joku saattaa sen tuolla lenkillä havaita, että joskus tuntuu kevyemmältä. Mutta luulen, että se muu elämä vaikuttaa enemmän tavan kuntoilijalla siihen, että löytyykö isku lenkillä tänään vai vasta huomenna, toteaa fysiologi Ville Vesterinen.
Päivän kuntoa ei kuitenkaan saa kuunnella liikaa. Vaikka esimerkiksi huippu-urheilijan olotila ei ennen suoritusta kieli huippusuorituksesta, niin tilanne saattaa muuttua suorituksen aikana.
– Se on tärkeää, ettei urheilija lähde liikaa analysoimaan oman kehon tuntemuksia ja anna niille liikaa painoarvoa. Silloin annetaan liikaa etumatkaa muille, jos ennen suoritusta ollaan jo hävitty peli. Tärkeää on, että urheilija pystyy säätelemään sitä, mihin keskittyy suorituksen aikana ja miten se suoritus etenee siitä eteenpäin, opastaa Hannaleena Ronkainen.
Lue myös:
Katso ainakin nämä Suomen mitalitaistot Seefeldin MM-kisoissa – yksi päivä nousee erityisesti esiin