ROOMA Kaikki alkoi kutitteluna, satunnaisena koskettamisena ja härnäämisenä ravintolaillallisilla. Ateriat muuttuivat kosteiksi, kun pappi tarjosi alaikäiselle alkoholia.
Ja yhtäkkiä papin käsi oli 16-vuotiaan Jim VanSicklen jalalla. Vuosi oli 1979. Pennsylvenialainen VanSickle ei tiennyt mitä ajatella.
Hän tiesi, että hänen katolisen koulunsa pappi David Poulson käyttäytyi välillä erikoisesti. VanSickle ei voinut uskoa, että pappi tahtoisi pahaa. Siispä hän vaiensi hälytyskellot.
– Se oli aikaa, jolloin isäni oli juuri sairastunut vakavasti ja läheinen isoäitini oli kuollut. Luotin Poulsoniin. Hänestä oli tullut minulle henkinen mentori, opettaja ja myös hyvä ystävä, jolle soitin, kun minulla oli ongelmia, VanSickle kertoo.
Sitten tuli käänteentekevä ilta.
Poulson oli vienyt VanSicklen opintomatkalle läheiselle paikkakunnalle. Heidän oli määrä yöpyä matkalla hotellissa. Kun he kaarsivat hotellin pihaan, VanSicklestä tuntui, ettei kaikki ollut hyvin.
– Hotelli oli epämääräinen paikka, sellainen tunti tunnilta maksettava. Menimme huoneeseen, ja Poulson halusi painia kanssani, kuten aina. Hän laittoi kolikoita sängyn vieressä olleeseen automaattiin, joka laittoi sängyn tärisemään.
Seurasi välikohtaus, jonka aikana Poulson taklasi VanSicklen sängylle, hieroi itseään tätä vasten ja antoi ymmärtää, että halusi viedä tilanteen eteenpäin.
– Ainoa ajatukseni oli, että minun on päästävä pois. Pääsin nousemaan pois sängyltä vain huitaisemalla häntä naamaan kädellä. Jos en olisi lähtenyt, hän olisi varmasti raiskannut, VanSickle sanoo.
VanSickle pyysi Poulsonia viemään tämän kotiin. Automatkalla ei puhuttu sanaakaan.
37 vuoden hiljaisuus
Tapauksen myötä kaksikon välit katkesivat vuosiksi. Poulson siirrettiin töihin toiselle paikkakunnalle. Kunnes sitten muutaman vuoden jälkeen hän otti jälleen yhteyttä, sanoo VanSickle.
– Silloin hän seurasi minua, tuli lukioni eteen autolla. Hän alkoi tarjota minulle rahaa, eri kokoisia summia. Tajusin vasta myöhemmin, että hän halusi ostaa minut hiljaiseksi.
Ja hiljainen VanSickle olikin – kokonaista 37 vuotta. Sen aikana hänen elämänsä ja käytöksensä oli hyväksikäytön sumentamaa.
– Koin kokemuksistani häpeää, hallitsematonta vihaa, pelkoa ja syytin itseäni. Minun oli mahdoton luottaa keneenkään. Tämän kaiken keskellä minulla todettiin persoonallisuushäiriö, ja melkein pilasin avioliittoni, hän sanoo.
Noin vuosi sitten VanSickle todisti Pennsylvaniassa suuren valamiehistön edessä hyväksikäyttäjäänsä Poulsonia vastaan.
– Sain kuulla, että kaksi Poulsonin muuta uhria oli tuonut asian ilmi. Tunsin, että jos en puhuisi, pettäisin heidät. Olin aina luullut, että olin ainoa, VanSickle muistelee.
Kahden muun uhrin kohdalla rikokset eivät olleet vielä vanhentuneet, toisin kuin VanSicklellä. Poulsonia kohtaan nostettiin syyte. Tammikuussa hänet tuomittiin vähintään 2,5 vuodeksi vankeuteen. Hän saattaa joutua istumaan jopa 14 vuotta.
Tapaus tuli esiin osana viime vuonna paljastunutta valtavaa hyväksikäyttövyyhtiä. Suuri valamiehistö laati todistajien lausuntojen perusteella raportin, jonka mukaan yli 300 pappia on viime vuosikymmeninä hyväksikäyttänyt yli tuhatta lasta Pennsylvaniassa.
Paavi Franciscus tuomitsi teot julkisuudessa muutamaa päivää myöhemmin.
Selviytyjä, ei enää uhri
VanSicklen mukaan hänen henkilökohtainen sovintoprosessinsa jatkuu. Se on syy myös siihen, miksi hän istuu kahvilassa keskellä Vatikaania ja kertoo avoimesti tarinaansa.
Hän on tullut paikalle juuri nyt, koska tänään torstaina alkaa Vatikaanissa katolisen kirkon johtajille suunnattu huippukokous, jonka teemana on lasten suojeleminen seksuaaliselta hyväksikäytöltä kirkon sisällä.
– Tapahtunut jätti minuun syviä arpia ja traumoja tunnetasolla. Kun kerroin asiasta, elämäni muuttui ja paranemisprosessi alkoi. Nyt olen selviytyjä, en enää uhri. Haluan tulla kuulluksi ja tehdä töitä, jotta uhrit saavat oikeutta.
Siksi VanSickle keskiviikkoaamuna, Vatikaanissa viikottain järjestettävän rukoushetken aikana ojensi Paavi Franciscukselle kirjeen, jossa ilmaisi, että kirkon puuttuminen seksuaaliseen hyväksikäyttöön on riittämätöntä.
“Kun sinut valittiin kirkon johtoon, moni odotti sinusta uudistajaa kirkolle, joka oli epätoivoisesti muutoksen tarpeessa. Itse näen sinut sellaisena edelleen ja saat kunnioitukseni. Mutta viime aikoina kirkon toimettomuus seksuaalisen hyväksikäytön suhteen on huolestuttanut minua, enkä ole ainoa”, VanSickle kirjoitti.
“Kirkon on tunnustettava syntinsä”
Mitä VanSickle sitten käytännössä odottaa tämän viikonlopun katolisten johtajien huippukokoukselta?
– Toivottavasti tänä viikonloppuna kirkko vihdoin tunnustaa omat syntinsä ja ottaa askeleen vastuullisuutta kohti.
VanSicklen mukaan uhreja pitäisi tukea enemmän ja heille pitäisi tarjota mahdollisuutta terapiaan. Lisäksi täytyisi luoda koko katoliselle kirkolle toimintasuunnitelma koskien sitä, miten puuttua ja ehkäistä hyväksikäyttöä.
Hän odottaa siis paljon, mutta ymmärtää, että muutos on hidasta.
– Vaikka tekijöitä on alettu tuomita oikeudessa, yhä tänä päivänä vain pieni osa hyväksikäyttöön syyllistyneistä joutuu lain eteen vastaamaan teoistaan. Tämän on muututtava.
Tekoja on peitelty katolisen kirkon sisällä pitkään, ja uhreille kokemuksistaan kertominen on luonnollisesti vaikeaa. Nyt yhä useampi kuitenkin rohkaistuu ja puhuu, kertoo VanSickle.
– Minuun ottaa jatkuvasti yhteyttä katolisten pappien uhreja ympäri maailmaa. Tarjoan heille jutteluapua. Kun yksi kertoo, ehkä sitten toinenkin kertoo. Olen tyytyväinen pieneenkin muutokseen, VanSickle sanoo.
Lue myös:
Vatikaani tuomitsee Pennsylvanian pedofiilipapit – paavi puolustaa uhreja ”pedoilta”
Raportti: Sadat katolilaispapit saattaneet hyväksikäyttää yli tuhatta lasta Pennsylvaniassa