Laivan lähtöön on alle puoli tuntia, mutta Turun sataman terminaali on täyttynyt hitaasti.
Meille valkenee, että pääasiallista risteilyseuraamme ovat siististi pukeutuneet eläkeläiset. Heitä on arviolta muutamia satoja.
Osalla näyttäisi olevan hauskaa jo nyt, osalla ei.
Terminaaliravintolassa liitymme kuvaajan kanssa rakennusalan opiskelijoiden pöytäseurueeseen. Kaikilla on juomat edessään. Alkamassa on rakennusalan tulevaisuuden konferenssi Itämerellä.
Näen mielessäni M/S Romantic -sarjan käytävillä pyörivän humalaisen ja turvonneen miehen. Hänenkin risteilynsä alkoi konferenssina.
– Hyvään risteilyyn kuuluu buffetruokailu, karaokea ja toivon mukaan kauniita naisia, mainitsee hyvissä aloittelutunnelmissa oleva Pyry Lehto.
– Ja vähän märkää siihen päälle vielä, joku sanoo taustajoukoista.
Pöydässä hekotellaan.
Hittisarjan jäljillä
Ruotsinristeilyn kauheudesta ja kauneudesta kertovasta M/S Romantic -sarjasta on tullut lyhyessä ajassa klassikko. Jani Volasen ja Tommi Korpelan käsikirjoittama Ylen alkuperäissarja on koomisviritteistä draamaa ja komediaa, joka kätkee alleen tragedian.
Satojatuhansia katselijoita keränneessä sarjassa laivalla onneaan etsivät kaikki pelimiehestä perheenisään. Sarjan jaksoja on katsottu Yle Areenassa jo 1,5 miljoonaa kertaa.
Sarjan lähes inhorealisesti esitetyt risteilyasiakkaat ovat syy siihen, miksi istumme nyt terminaalissa. Tehtävänämme on selvittää, minkälaiset ihmistarinat todellisuudessa risteävät laivan käytävillä vuorokauden aikana.
Tervetuloa, välkommen
Kun nousemme laivaan, ryhdikäs risteilypäällikkö Frans Loikkanen toivottaa matkustajat reippaasti hymyillen tervetulleiksi. Kohtaus on tuttu sarjasta.
– Tervetuloa, välkommen. Tervetuloa, välkommen…
Toistaiseksi M/S Romantic on vastannut kohtaamaamme todellisuutta hyvin.
Matkustajat on nopeasti ohjattu hytteihinsä. Energinen ja edelleen hymyilevä Loikkanen suostuu juttusille välittömästi vapauduttuaan alkutervehdyksistä.
Sehän kuulosti tutulta. Oletko nähnyt M/S Romanticin?
– Se oli ihan hullun hauska. Tunnistin siitä paljon omaa työtäni, Loikkanen nauraa.
Risteilypäällikön mukaan kaikki sarjan absurdit tapahtumat eivät todellisuudessa sattuisi yhden risteilyn aikana. Vuoden aikana ne voivat laivalla tapahtuakin.
– Porukalla olemme silti ihmetelleet, miten hyvin sarja on käsikirjoitettu. Ovatkohan kirjoittajat olleet laivalla töissä?
Hannu-Pekka Björkmanin tulkitsema risteilyisännän rooli on herättänyt paljon hilpeyttä. Jocke tuntuu ottavan stressiä vähän kaikesta – makeisten laadusta röökirinkien rikkomiseen.
Sellaistako risteilyisännän arki on?
– Ei se kaikki oikeasti työhöni kuulu. Joskus artistille on todella varattu väärä hytti. Joskus keskustelen myös showryhmän vaatetuksesta, niin kuin sarjassakin tapahtuu. Enemmän risteilypäällikkö vastaa konttorihommista, Loikkanen paljastaa.
Kysyn, missä sijaitsee hyttimme, numero 8625. Vastaus helähtää kuin itse Jocken suusta pirteänä ja ymmärrettävänä reittiohjeena.
"Saa nähdä, mihin eskaloituu"
Törmäämme samoihin rakennusalan toivoihin, jotka viimeksi näimme terminaalissa. Syleissään he kantavat laatikkokaupalla olutta ja lonkeroa. Mahdumme täpärästi miesten kanssa samaan hissiin.
Miten konferenssi sujuu?
– Hirveä viinanjano on. Saa nähdä, mihin tämä eskaloituu, Pyry Lehto sanoo joukon puhemiehenä.
Poistuessamme hississä raikuu nauru. Sovimme miesten kanssa treffit ravintolan puolelle illemmalla.
Millä mielillä töihin?
Laiva on liikkeellä. Konferenssihuoneessa on käynnissä viihdepuolen henkilökunnan osastopalaveri. Pöydän ääressä istuvat ohjelmapäällikkö, AV-teknikko, DJ ja pari lastenviihdyttäjää.
Palaveria johtaa pöydän päästä risteilypäällikkö Frans Loikkanen.
– Toimivatko ne playstationit vihdoin?
– Joo, joku mukula oli onnistunut vaihtamaan television värit.
– Entä karaokelistat?
– Listat on uusittu ja tulostukseen menossa.
– Hyvä. Huomenna meille tulee sitten Vicky Rosti. Mutta millä mielillä töihin tänään?
– Alles gut.
– Excellent.
277. keikka
Laivan keulan suuressa salissa aloittaa kymmeneltä illan pääesiintyjä. Sitä ennen Frans Loikkanen lämmittää yleisöä lempeillä lauseilla – myös ruotsiksi totta kai.
Lavan on ottamassa haltuun vuoden 2013 tangomarkkinoiden kakkoseksi selviytynyt Leif Lindeman. Häntä säestää Amore-orkesteri. Eturivissä kaksikko hurraa, kun Loikkanen kuuluttaa bändin nimen oikein. Eilen se ei kuulemma mennyt oikein.
Eilen?
Kiiruhdamme nykäisemään hihasta eturivin pariskuntaa. Pekka ja Anna-Liisa Märsylällä on käsissään punaiset tarjousmalibut.
– Tämä on meidän toinen risteilymme putkeen. Näin me teemme aina, kun Leif laulaa laivalla. Kerran olimme kolme risteilyä putkeen yleisössä, Märsylät kertovat hyväntuulisesti.
Märsylät lähtivät matkaan Vaasasta maanantaina. Asuntoauton he parkkeerasivat Turun satamaan. Tänä iltana käynnissä on 277. Leif Lindemanin keikka, jota aviopari on todistamassa.
– Laivalla on kivaa, koska täällä ei tarvitse huolehtia mistään. Lakanat vaihtaa joku muu ja niin edespäin, Pekka Märsylä toteaa.
– Meren yllä on tähtien vyö…
Tangoprinssi aloittaa keikkansa ja salin perukoilta vyöryy kymmenittäin senioreita tanssilavaa täyttämään.
Kiitän ja pyydän pariskuntaa kippistämään kameralle, minkä jälkeen jatkamme matkaa.
"Tunnistin Jockesta viisi aiempaa esimiestäni"
Olemme ennakkoon sopineet haastattelutuokion pitkän linjan tax free -myyjän kanssa. Tiina Salmisella on takanaan 21 vuotta töitä merillä.
Mitä ajatuksia draamakomedia M/S Romantic sinussa herätti?
– Se oli ihan loistava. Sarja kuvasi hyvin asiakaskuntaamme. Lempihahmoni oli se erittäin humalainen henkilö, joka liikkui laivalla edestakaisin. Risteilyisäntä Jocken hahmosta tunnistin viisi aiempaa esimiestäni, Salminen luettelee tiskin takaa.
Sarjan Jockea tuntuu vaivaavan risteilykulttuurin muuttuminen. Ennen laivalta tultiin hakemaan laatumakeisia ja -viinoja, joita ei maista saanut. Nykyisin asiakkaat tulevat Jocken mielestä vain sekoilemaan.
Oletko samaa mieltä?
– Alkoholi näyttelee suurta roolia asiakkaiden ostoksissa, mutta muutakin menee. Valikoimamme täytyy olla nykyisin tosi laaja. Nuoret juovat mietoja, mutta iäkkäämmille pitää olla väkeviä.
Illan DJ:nä toimiva Tomi Aikio liittyy keskusteluumme ostosreissullaan. Työntekijöiden välillä alkaa naurunsekainen keskustelu sarjasta.
Aikiokin pohtii, ovatko M/S Romanticin kirjoittajat viettäneet laivalla paljonkin aikaa.
Kuin toinen koti
Loimaalainen Anja Nurmi keräilee ostoksiaan tax free -myymälän kassalla. Hän kertoo meille käyvänsä laivalla arviolta kerran kuussa. Sama tahti on jatkunut nyt kuusi vuotta.
– Yksinäisenä ihmisenä tykkään käydä täällä. Risteilyllä on aina jotain äksöniä, Nurmi toteaa.
Mitä äksöniä laivalla sitten on?
– Ei siitä kaikesta voi puhua. Joskus joku tarjoaa paukut ja jutellaan mukavia hytissä. Sellaista aikusten juttua. Olen löytänyt täältä paljon kavereita, joidenkin kanssa pidän yhteyttä maissakin.
Kavereiden takiako palaat kuukauden välein laivalle?
– Laiva on minulle kuin toinen koti. Aina jaksaa risteilyn jälkeen kuukauden eteenpäin. Eikä tarvitse ulkomailla käydä, Nurmi kertoo.
Nurmen mukaan yksinäiselle ihmiselle risteily on sopiva tapa irtautua arjesta.
Treffit peruttu
Karaokebaarissa ei ole ketään. Suuressa salissa tanssit jatkuvat. Kello lähenee puoltayötä.
Jututamme lyhyesti eläkeläisjoukosta erottuvia nuoria naisia, jotka paljastuvat mainonnan suunnittelun opiskelijoiksi. Risteilylle he ovat keksineet pukeutumisteemaksi turismin. Heidän päitään koristavatkin värikkäät aurinkolipat.
Muuten salissa ei juuri nuorisoa näy. Konferenssiin osallistuvista rakennusalan miehistä ei näy jälkeäkään, sopimistamme treffeistä huolimatta.
Tanssit herpaantuvat vähäksi aikaa, kun ikääntynyt ja epäilemättä päihtynyt herra kaatuu otsa edellä ravintolan lattiaan. Saamme nelihenkisessä porukassa kammettua miehen ylös tuolille istumaan.
Henkilökunta lähtee taluttamaan miestä pois, tämän vakuutteluista huolimatta:
– Kyllä minä kävelemään pystyn.
Kuuntelemme Lindemanin keikan loppuun ja painumme nukkumaan.
Huomenta, gomorron
Aamulla herätessämme olemme jo paluumatkalla Tukholmasta Turkuun.
Moni edellisenä iltana tapaamistamme matkustajista on myös hereillä.
Ohi kävellessämme eräästä ravintolasta nousee käsi tervehdyksen merkiksi. Märsylän pariskuntakin on noussut aamupalalle.
Myös rakennusalan nuorukaiset hymyilevät meille. He nauttivat aamupalan kyljessä kostukkeita.
Syömme lounasbuffetin seisovasta pöydästä, kuten nuoret miehet meitä jo terminaalissa ohjeistivat.
Myös ravintolassa on paljon tuttuja. Mainonnan suunnittelijat yhdessä pöydässä, kaatunutta miestä nostanut porukka toisessa. Ilmeistä päätellen myös me olemme monille tuttuja.
Hiljaisen arki-illan risteilyn matkustajat oppivat tuntemaan toisensa nopeasti. Nyt olemme kaikki yhteisen kokemuksen rikkaampia.
Alan etäisesti ymmärtää, mistä loimaalainen Anja Nurmi puhui, kun sanoi löytävänsä laivalta hyviä ystäviä.
Nuuskat pakkaseen
Siirrymme lounaan jälkeen tax freehen. Tässä kohtaa risteilyä monen asiakkaan ostoskorit ovat pullollaan nuuskatorneja. Lähestymme Suomen aluevesiä ja nuuskanmyynti loppuu siihen paikkaan.
Samaan aikaan ostoksilla oleva Pyry Lehto lataa tiskiin omien sanojensa mukaan ”maksimin” eli kilon nuuskaa. Pakastamalla nuuskat riittävät kuulemma jopa pariksi vuodeksi.
Kuulutus kertoo tiettyjen väkevien juomien olevan nyt superalennuksessa. Paluumatka on laivamyynnin kovinta sesonkia.
Sarjaristeilijän paluu
Tunnelma laivalla on rauhallisempi kuin menomatkalla.
Päämäärättömästä haahuilusta päätellen moni matkustaja tappaa iltapäivällä aikaa. Niin mekin. Kertaamme nauhoittamaamme materiaalia tyhjässä suursalissa, jossa edellisillan tanssit pidettiin.
Peliautomaattien luona yksin istuva herra silmäilee meitä tarkasti ja pyytää lopulta luokseen. Porilaiseksi Tommi Ahokkaaksi esittäytyvällä miehellä on meille kuulemma hyvä tarina kerrottavanaan.
Ahokas on ollut risteilyllä yli 800 kertaa.
Mitä hemmettiä?
– Kerran viikossa tulee käytyä. Tammikuussa olin viikon putkeen täällä. Olen sarjaristeilijä, Ahokas toteaa itsevarmasti.
Sarjaristeilijä?
– Tulen sairaaksi, jos en pääse laivalle. Unelmani on joskus olla täällä kolme kuukautta putkeen. Tämä on minulle kuin toinen koti.
Ahokas on jo toinen matkustaja, joka kertoo risteilyaluksen olevan myös koti.
Siitäkö suomalaisessa risteilykulttuurissa on pohjimmiltaan kyse? Käytävillä on helppo oleskella ja ihmiset tulevat tutuiksi.
Onko hallussasi jonkin sortin ennätys?
– Ei taida olla. Helsinki–Tukholma-väliä seilaa yksi pariskunta, joka oli kerran kolme kuukautta commodore-hytissä, Ahokas muistelee.
Ahokas tervehtii ohi kävelevää baarityöntekijää.
Mitä sinä sitten täällä viikoittain teet?
– Tänään olen istuskellut ja seurannut ihmisiä, Ahokas kertoo.
Poistuminen tapahtuu kannelta kuusi
Hytin oveen koputetaan. Loppusiivous on alkanut. Laivamme lähestyy taas Turun satamaa.
En muista saapuiko M/S Romantic -sarjan laiva ikinä kotisatamaan.
Kaikki matkustajat purkautuvat ulos kannelta kuusi, samasta aukosta jonka luona tapasimme risteilypäällikön vuorokautta aikaisemmin.
Poistuessamme terminaalikäytävän reunoilla roudarit kantavat suuria mustia laatikoita sisälle laivaan. Meitä vastaan kävelee matkalaukkuaan vetävä Virve Rosti.