Kymmenen edellisvuoden aikana kiitettävää tulosta SM-liigassa tehnyt JYP sai kokea tällä kaudella dramaattisella tavalla sen, kuinka kunnia on lopulta katoava ja haihtuva taivaan tuuliin.
JYPin kausi oli sekavuudessaan ajoittain ennennäkemätöntä ja saikin odotetun päätöksen heti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, vaikka joukkue venyikin sunnuntain Lukko-ottelussa yhteen kauden parhaimmista esityksistään pakkovoiton edessä. JYPin iso kuva on kuitenkin armottomampi.
Läpi runkosarjan nähtiin merkkejä siitä, kuinka jyväskyläläisjoukkueesta oli tullut kaukalossa "vanhus". Joukkue oli väsynyt, hidas ja ajoittain jopa haluton. JYPistä oli puhallettu pikkuhiljaa ulos edellisvuosien kaikki menestyselementit.
SM-liigahistorian hienoimpiin pelaajiin kuuluvalle Eric Perrinille olisi mieluusti suonut tyylikkäämmän tavan päättää pitkä ja kunnioitettava ammattilaisura.
Tiistai-iltana päättyi vääjäämättömästi yksi hieno aikakausi myös jyväskyläläisseuran taipaleella. JYPin kaksi Suomen mestaruutta, kaksi runkosarjan voittoa sekä myös CHL -mestaruus ovat enää vain muistojen kellastuvilla lehdillä.
JYPin urheilullinen romahdus on ollut nopeaa. Mikään romahdus ei tapahdu kuitenkaan hetkessä, vaan siemenet kylvetään jo aiemmin.
Seuran pääomistajan Jukka Seppäsen johdolla aloitettiin yli kymmenen vuotta sitten kunnon muutosprosessi JYPin SM-liigatoiminnassa: käynnistyi (uhka)rohkea satsaus joukkueeseen ja olosuhteiden parantamiseen. JYPiä alettiin nostaa kunnianhimoisesti SM-liigan menestyjäksi ja kiinnostavimmaksi joukkueeksi.
Tavoitteet osuivat vuosien saatossa täydellisesti maaliin.
Seuran kunnianhimoista toimintaa ohjasi johdonmukaisuus ja jämäkkyys niin jääkiekkotoiminnassa kuin organisaationkin tasolla. JYPissä koko seura eteni yhtenä kiinteänä rintamana niin hyvinä kuin vaikeinakin aikoina.
JYPistä muodostui vuosien saatossa SM-liigan oma "Band of Brothers".
Johdonmukaisuudesta poukkoiluun
2010-luvun edetessä alkoi ilmaantua jo säröjä ja halkeamia. JYPin kunnioitetuille, kokeneille luottopelaajille alettiin sorvata pitkiä sopimuksia, parhaimmillaan jopa viiden vuoden diilejä. JYP alkoi kohtalokkaasti hirttäytyä kokeneiden pelaajien pitkiin sopimuksiin vuosikausiksi eikä seura pystynyt hyödyntämään omaa juniorituotantoaan kovinkaan timanttisella tavalla.
JYP on ollut 2000-luvulla asiallista tulosta tehnyt junioriseura, mutta vuosien kuluessa esimerkiksi Pekka Jormakka, Samu Perhonen, Oula Palve, Veini Vehviläinen ja Topi Nättinen ovat saaneet etsiä SM-liigapaikkansa aivan jostakin muualta.
Parin viime vuoden aikana organisaatiosta on poistunut nopeaan tahtiin myös elintärkeää myynti- ja markkinointiosaamista mikä kertoo omaa kieltään seuran nykykehityksestä.
Kevättalvella JYPin organisaatiosta väistyi takavasemmalle myös yksi jääkiekkotoiminnan tärkeimmistä avainhenkilöistä: pitkän päivätyön seurassa tehnyt arvostettu urheilutoimenjohtaja Jukka Holtari.
Kaksi päävalmentajanvaihdosta (Marko Virtanen, Lauri Merikivi) lyhyen ajan sisällä oli lopullinen signaali siitä, että JYP on hukassa. JYPin tavaramerkiksi muodostunut johdonmukaisuus ja luottamus omiin valmentajavalintoihin vaihtuivat lopulta kohtalokkaaseen tempoiluun, poukkoiluun.
Viimeisin valmentajavaihdos Merikivestä Risto Dufvaan kertoi jo omaa kieltään seuran epätoivosta. Tilanne, johon JYPin ei todellakaan pitänyt ajautua. Juuri Merikiven piti olla se uuden polven päävalmentaja, joka johtaa JYPin 2020-luvulle.
JYPin kunnian päivät ovat toistaiseksi ohi. Nyt kysytäänkin aiheellisesti: millä tavoin jyväskyläläisseura alkaa rakentaa tulevaisuuttaan ja valaa aivan uutta pohjaa 2020-luvulle?
Vanhoilla ”öljyillä” on mahdotonta lähteä rakentamaan minkäänlaista menestystä 2020-luvun dynaamisemmassa ja entistä nopeammassa SM-liigassa.
Lue myös:
Ilves haastaa Kärpät ja Lukko Tapparan – katso tästä puolivälierien otteluohjelma