Vuosi sitten se alkoi. Suomi on maailman onnellisin maa. Näin kerrottiin YK:n raportissa, ja media siteerasi ahkerasti. Viesti meni erinomaisesti perille. Muun muassa presidentit Sauli Niinistö ja Barack Obama ovat sittemmin toistaneet ilosanomaa. Suomi on maailman onnellisin maa.
Tämän vuoden tulokset julkistettiin eilen. Suomi voitti jälleen. Suomi on maailman onnellisin maa.
Paitsi että ei ole, ei edes YK:n onnellisuusraportin mukaan.
Ennen kuin alkaa levitellä moninaisten raporttien, kyselyjen ja tutkimusten otsikoita, kannattaa ottaa selvää, mitä oikein on tutkittu. Kyselyjen tuloksia esittelevät toimittajat voisivat ainakin tehdä niin, etteivät johtaisi presidenttejä harhaan.
On aivan totta, että Suomi sijoittui YK:n niin sanotussa onnellisuusvertailussa kärkisijalle. Mutta mitä oikein vertailtiin? Onnellisuutta mitattiin seuraavalla tavalla: vastaajia pyydettiin arvioimaan omaa elämäänsä asteikolla 0–10, jossa 0 on huonoin mahdollinen elämä ja 10 on paras mahdollinen elämä.
Mitattiinko tällä kysymyksellä onnellisuutta? Mielestäni ei.
Mitä sitten mitattiin? Tarkkaan ottaen sitä, kuinka lähelle parasta mahdollista elämää ihmiset ovat omasta mielestään päässeet. Mietitäänpä hetki, mitä erittäin onnellinen, mutta aina vain parempaan pyrkivä optimisti vastaisi. Hän todennäköisesti ajattelisi, että elämä voi olla vieläkin parempaa, ja antaisi sen takia omalle elämälleen ehkäpä arvosanan 7.
Entä mitä vastaisi ihminen, joka ei varsinaisesti ole onnellinen, mutta joka ei usko, että elämä tästä pystyisi parempaankaan muuttumaan. Hän antaisi, jos olisi looginen, arvosanan 10.
Olisi osuvampaa tulkita, että Suomi on maailman tyytyväisin maa.
En kutsuisi tuollaista kympin ihmistä onnelliseksi, vaan pikemminkin tyytyväiseksi. Ehkä jopa vähään tyytyväiseksi. Suomalaiseksi.
Olisi osuvampaa tulkita, että Suomi on maailman tyytyväisin maa.
Tulee mieleeen Vexi Salmen kirjoittama Pieni iltasatu, jonka Irwin Goodman lauloi aikoinaan seuraavin sanoin:
"Näin onnellista kansaa ei löydy päältä maan,
On nurkumatta tyytynyt se aivan mihin vaan.
Se hurraten on purrut vain pelkkää silakkaa
Kun hovissa on juhlittu ja juotu shamppanjaa."
Tämän ironisen laulun sanoma on kirkas. Suomalaiset eivät ole onnellisia, vaan ihan mihin tahansa tyytyviä. Tyytyväisiä. Mikään ei ole muuttunut Irwinin ajoista.
Mutta takaisin YK:n onnellisuusraporttiin. Suomalaiset ovat siis sellainen kansa, joka ei usko, että elämä voisi olla tämän parempaa. Ehkä tuo ei ole edes tyytyväisyyttä, vaan pikemminkin toivottomuutta? Ellei lohduttomuutta tai näköalattomuutta.
Ei tästä kuitenkaan mitään tule. Pitäkää tunkkinne. Noin sanoo Suomen kansa.
Onnellisuuskyselyn tulokset voisi kiteyttää myös siten, että suomalaiset ovat kansa, joka uskoo kaikkein vähiten siihen, että voisi tulla nykyistä onnellisemmaksi.
Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Ei tästä kuitenkaan mitään tule. Pitäkää tunkkinne. Noin sanoo Suomen kansa. Suomen pääministeri sanoo, että pessimisti ei pety.
On totta, että optimisti voi pettyä, mutta optimisti voi toisaalta saada jotakin aikaan. Esimerkiksi sen paremman elämän, joka pessimistin eli suomalaisen mielestä on mahdoton.
Siitä olemme YK:n kanssa varmaan samaa mieltä, että suomalaiset ovat maailman eniten kansainvälisistä vertailuista tykkäävä kansa.
Tilastokeskus on koonnut näitä Suomea suitsuttavia vertailuja verkkosivuilleen. Suomi osoittautuu kerta kerran jälkeen maailman parhaaksi maaksi.
Olen varmaan tosikko, sillä en pidä näitä vertailuja pelkkänä viihteenä. Koska olen tosikko, haluan aina selvittää, mitä on mitattu. Suosittelen samaa kaikille muillekin tosikoille.
Joskus Suomi valitaan maailman parhaaksi pelkästään sillä perusteella, että Suomi on suomalaisten itsensä mielestä paras. Esimerkiksi kansainvälinen korruptiovertailu perustuu osittain haastatteluihin. Kun Suomi menestyy tässä vertailussa, se voi johtua siitä, että kyselyyn osallistuvat suomalaiset talouspamput sumeilematta valehtelevat olevansa korruptoitumattomia. Tai sitten he eivät edes tunnista sitä korruptiota, niitä hyväveliverkkoja ja niitä sullemullesekäpuntunpaavollejärjestelmiä, joita pitävät yllä.
"Näin onnellista kansaa ei löydy päältä maan,
On nurkumatta tyytynyt se aivan mihin vaan.
Se hurraten on purrut vain pelkkää silakkaa
Kun hovissa on juhlittu ja juotu shamppanjaa."
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija, hallitustyöskentelijä, valmentaja tai laiskottelija, päivästä riippuen.
Kuuntele kolumni
Lue myös
Suomi on maailman onnellisin maa jo toista vuotta peräkkäin, nyt selvällä erolla muihin
Aiheesta voi keskustella 21.03.2019 klo 16.00 asti.