Nuoren miehen silmät tarkkailevat kaupungin keskustan katuelämää tottuneesti.
Ne näkevät sellaista, mitä eivät haluaisi: puhelimeensa pälyilevä nuori, joka selvästi odottaa jotakin. Katsekontaktia vältteleviä nuoria, joiden olemuksesta näkyy, että kaikki ei ole kunnossa. Vainoharhaista käyttäytymistä. Tervehdyksiä, joissa kätellessä tavara vaihtaa omistajaa.
Oululainen Toni, 23, tietää vuosien omakohtaisen kokemuksen perusteella, mistä on kyse. Huumekauppa rehottaa Oulun keskustassa, ja moni käyttäjistä on todella nuoria, aivan kuten hän oli itsekin aloittaessaan päihteiden käytön.
Toni ei esiinny jutussa omalla nimellään, sillä hän voisi yhä saada rangaistuksen tekemistään rikoksista.
Mies kertoo tunnistavansa kaduilla liikkuvat huumeiden käyttäjät helposti. Ulkoinen olemus ja käyttäytyminen paljastavat paljon, kun osaa tarkkailla oikeita asioita.
– Wannabe-gangsterit tunnistaa vaatteista ja uhkaavasta käytöksestä.
Myös Toni halusi gangsteriksi, kun hän oli vielä lapsi. Ja sellainen hänestä myös tuli. Huumekauppias, joka käytti väkivaltaa velanperinnässä. Hän kertoo olleensa ammattirikollinen 17–20-vuotiaana.
"Ei aina voi vedota taustaan"
Toni oli päiväkoti-ikäinen, kun hän katsoi isänsä kanssa kauhuelokuvia. Ne vaikuttivat lapseen syvästi. Hän halusi olla itsekin kuin elokuvien pahikset, joku, jota kunnioitetaan ja pelätään.
Pienen pojan maailma oli turvaton, sillä kotona käytettiin väkivaltaa ja elettiin pelossa.
Välillä Tonin isä oli vankilassa. Hän sanoo pelänneensä, mutta myös ihailleensa rikollista elämää viettävää isäänsä. Myöhemmin hän käytti huumeita yhdessä isänsä kanssa. Isä teki itsemurhan Tonin ollessa täysi-ikäinen.
Myös Tonin äidillä oli omat vaikeutensa eikä hän pystynyt rajoittamaa poikansa tekemisiä.
Tonin päihteiden käyttö alkoi 13-vuotiaana kiljun valmistamisella. Huumeet tulivat mukaan pari vuotta myöhemmin, ja niiden käyttöä hän jatkoi kaikkiaan kuusi vuotta.
Huumeiden käyttö alkoi kannabiskokeiluilla. Sen jälkeen mukaan tulivat myös amfetamiini ja lääkkeet. Suonensisäisiä huumeita Toni ei kertomansa mukaan koskaan käyttänyt.
– Kaveri tarjosi kannabista, ja siitä se sitten lähti.
Vaikka Tonin perhetausta on rikkonainen, ei hän silti syytä siitä huumeiden käyttöään.
– Ei aina voi vedota taustaan. Itse minä huumeiden käytön aloitin.
Huumediileriksi huomaamatta
Kannabiksen käyttö muuttui pian myös sen välittämiseksi. Näin hän pystyi rahoittamaan myös omaa poltteluaan.
Kauppaa käytiin aluksi kaveriporukassa.
– Ei sitä silloin edes ajatellut olevansa huumeiden välittäjä.
Toni meni yläasteen jälkeen Oulussa lukioon, sillä ajatteli sen toimivan hyvänä peitetarinana. Lukiolaispoikaa ei todennäköisesti osattaisi epäillä huumekauppiaaksi.
Toni kertoo, että kannabiksen käyttö oli hänen luokallaan yleistä. Viidentoista oppilaan ryhmästä noin puolet poltteli.
– Se oli osittain minun syytäni.
Lukio jäi kesken, sillä raha vei mennessään.
Toni
Tonin mukaan opettajat todennäköisesti tiesivät kannabiksen käytöstä, mutta eivät puuttuneet tilanteeseen. Opettajien käyttäytymisen syyksi hän epäilee sitä, että tilanteen paljastuminen olisi tuonut koululle huonoa mainetta.
Eräänä päivänä Toni kuitenkin jäi kiinni. Kaveri, jolle hän oli välittänyt kannabista, oli käräyttänyt hänet. Poliisit tulivat yllättäen kotiovelle ja etsivät huumeita tämän huoneesta. Niitä ei kuitenkaan löytynyt.
Toni myönsi pienimuotoisen kannabiksen polttelun, ja hän päätyi kuukaudeksi perhekotiin. Hyvän käytöksensä ansioista hän pääsi sijoituksesta pois. Perhekodissa kukaan ei kyseenalaistanut pojan kertomusta.
Toni pohtii, että mikäli perhekodissa olisi osattu puuttua hänen huumeiden käyttöönsä, hän olisi voinut päästä huumeista eroon jo tuolloin alaikäisenä.
Alaikäisten päihdepalveluissa puutteita
Tonin tapaan monien alaikäisenä huumeidenkäytön aloittaneiden vieroitushoito voi viivästyä Suomessa jopa vuosia, sillä lapsille ja nuorille ei ole riittävästi tarjolla päihdepalveluja.
Esimerkiksi lastensuojeluun ja perhekoteihin tarvittaisiin lisää päihdetyön erityisosaamista.
Alaikäisten päihdepalvelujen puutteeseen kiinnitettiin huomiota myös helmikuussa julkaistussa sosiaalineuvos Aulikki Kananojan lastensuojelun tilaa käsittelevässä selvityksessä.
Sen mukaan sijaishuollossa elävien nuorten päihde- ja mielenterveyskuntoutus tulee varmistaa. Tämä edellyttää päihde- ja mielenterveystyön ammattilaisia sijaishuollon palveluissa.
Päihdepalvelujen puutteita sivuttiin myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen HuosTa-hankkeessa.
Siinä käsiteltiin lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syitä, taustoja, palveluja ja kustannuksia. Selvityksessä todetaan, että suurin osa niistä lapsista ja nuorista, joilla on paljon päihdeongelmia, ei ole saanut päihdepalveluita.
Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka ja A-klinikka Oy:n lääketieteellinen johtaja ja päihdelääketieteen työelämäprofessori Kaarlo Simojoki vahvistavat asian. Alaikäisten laadukkaita päihdepalveluita ei ole tarjolla riittävästi.
A-klinikkasäätiöllä on kaksi alaikäisille tarkoitettua yksikköä, joista toinen sijaitsee Lahdessa ja toinen Haminassa. Simojoen mukaan hoitoon on jonoa.
– Jotkut vanhemmista hakee lapsensa huumeongelmaan apua ulkomailta, kun ei saa palvelua Suomesta. Tämä on kuitenkin harvinaista.
Tunteet ovat joko ihan ookoo tai sitten vituttaa.
Outi Törmikoski
Toni kertoo, että hänen äitinsä suojeli poikaa, kun äiti ei esimerkiksi ilmiantanut häntä poliisille. Samoin tekivät myös hänen kavereidensa vanhemmat.
Vainikka sanoo ymmärtävänsä lapsiaan suojelevia vanhempia, mutta muistuttaa näiden samalla mahdollistavansa lastensa päihteiden käytön. Toisaalta moni vanhempi ottaa itse yhteyttä lastensuojeluun ja yrittää saada lapselleen apua.
Vainikan mukaan päihdepalvelujen vajaus johtuu osittain siitä, että Suomessa ajatellaan herkästi, ettei alaikäisille tarvitse järjestää päihdepalveluja, sillä eihän heidän edes kuuluisi käyttää päihteitä ikänsä vuoksi.
Toisaalta lasten ja nuorten päihdepalvelujen järjestämisen ajatellaan kuuluvan lastensuojelulle, Vainikka sanoo.
– Päihderiippuvuuksien hoito on kuitenkin yksi pieni osa lastensuojelua, eikä siellä ole sellaista huumetyön osaamista, mitä päihdeklinikoilla on aikuisväestölle.
Nuori huumekauppias tienasi kuin lääkäri
Kun Toni pääsi pois perhekodista, hän jatkoi huumeiden välittämistä entiseen tapaan.
– Lukio jäi kesken, sillä raha vei mennessään.
Toni kertoo, että huumekaupasta saanut tulot olivat parhaimmillaan lääkärin kuukausipalkan tasolla.
Huumeita Toni hankki Oulusta, mutta haki isompia lasteja myös muualta Suomesta. Vaikka huumekaupasta sai hyvin rahaa, jälkikäteen ajateltuna se ei kuitenkaan tullut helpolla.
Hoitoon hakeudutaan parikymppisenä todella huonossa kunnossa.
Kaarlo Simojoki
Salakuljettaminen oli hyvin stressaavaa, ja Toni kertoo eläneensä kiinnijäämisen pelossa. Ajatus vankilaan joutumisesta pelotti.
Toni kertoo, että vaikka hän välitti huumeita, hän oli kuitenkin pieni tekijä.
Rahavirta tyrehtyi, sillä Tonin oma huumeiden käyttö lisääntyi, kun aineita oli helposti saatavilla. Samaan aikaan osa asiakkaista jätti annoksensa maksamatta. Toni alkoi periä saataviaan väkivaltaa käyttäen. Välillä myös hänet pahoinpideltiin.
– Väkivalta kuuluu huumemaailmaan, eikä siitä ilmoiteta poliisille, Toni sanoo.
Katkaisuhoitoon parikymppisenä
Toisinaan Toni olisi halunnut päästä irti huumeista, mutta ei onnistunut siinä yksin. Toisaalta hän ei myöskään halunnut joutua enää huostaan otetuksi ja lastensuojelun asiakkaaksi.
– Kun olisin halunnut silloin nuorempana puhua asiasta, niin siitä olisi vaan tullut sanktioita itselle.
Tonin mukaan on hankalaa, että nuori joutuu odottamaan täysi-ikäiseksi saakka saadakseen palveluita, joissa häntä ei rangaista huumeiden käytöstä. Monen mieli ehtii muuttua tai huumemaailmasta ei enää pystykään pääsemään irti.
Kaarlo Simojoen mukaan on tavallista, että katkaisuhoitoon hakeudutaan parikymppisenä, kun huumeiden käyttöä on jatkunut jo vuosia.
– Monesti käy niin, että kun ongelmaa ei osata hoitaa täysi-ikäistymiseen mennessä, niin käyttö karkaa käsistä 18-vuotiaana itsenäistymisen myötä. Hoitoon hakeudutaan parikymppisenä todella huonossa kunnossa.
Kuusi vuotta hukkaan heitettyä elämää
Myös Toni oli parikymppinen, kun ajatus huumeista irtautumisesta alkoi voimistua. Asiaa edesauttoi ehdollinen vankeustuomio, joka oli tullut avunannosta pahoinpitelyyn.
Ehdonalaisvalvoja ohjasi Tonin yleishyödyllisen Vuolle Setlementin väkivaltatyön pariin. Siellä Tonin päihteidenkäyttöä ja sen seurauksia alettiin käydä läpi keskusteluissa.
Vuolle Setlementin johtava väkivaltatyöntekijä Outi Törmikoski kertoo, että valtaosalla heidän asiakkaistaan on päihdetausta. Pitkä huumeiden käyttö myös jättää jälkeensä ihmisten ajatusmaailmaan.
– Teemme paljon töitä tunteiden tunnistamisen kanssa. Se on aika haastavaa, sillä kärjistetysti voi sanoa, että tunteet ovat joko ihan ookoo tai sitten vituttaa.
Myös Toni tunnistaa tunneköyhyyden. Huumeiden käyttö teki ajatusmaailmasta yksitoikkoisen ja negatiivisen.
Vaikka Toni pääsi elämään haluamaansa gangsterin elämää, hän kokee, että huumemaailmassa vietetyt kuusi vuotta menivät hukkaan.
Irtautuminen siitä ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä koko elämä ja kaveripiiri rakentuivat huumeiden käytön ympärille.
Toni yritti ensin lopettaa itse huumeiden käytön, mutta jatkoi vielä vanhassa kaveriporukassa olemista. Hän kuitenkin huomasi, ettei se toiminut.
Vanha elämä ja vanhat kaverit piti jättää taakse.
– Se tuntui surullisesta, mutta oli välttämätöntä.
Tukea hän sai myös samaan aikaan huumeista irtautuneelta kaveriltaan.
Apu, joka muutti elämän
Toni kokee, että hän pääsi irtautumaan huumeista oikealla hetkellä. Osa samaan aikaan huumemaailmassa pyörineistä on jo kuollut ja osa on vankilassa. Hän uskoo, että olisi päätynyt vankilaan myös itse, jos ei olisi päässyt irti.
Tonin saama apu on muuttanut hänen koko elämänsä. Hän sanoo, että on ollut silmiä avaavaa käydä omia tekemisiään läpi Vuolle Setlementin keskusteluissa.
– Huumepiireissä väkivaltaa ja omia tekemisiä ihailtiin, mutta täällä ei.
Toni kokee, että on voinut puhua asioistaan avoimesti ilman, että niistä on kerrottu eteenpäin.
Kuusi vuotta yhteiskunnan ulkopuolella tarkoitti myös sitä, että moni arkipäiväinen asia jäi kokematta.
– Olen saanut ihan arkipäivän neuvoja, kuinka esimerkiksi käyttäytyä eri tilanteissa. Olen myös saanut kaunaa ja vihaa pois itsestäni.
Toni on saanut keskusteluapua kahden vuoden ajan ja on sinä aikana päässyt irtautumaan päihteistä, opiskellut ja saanut työpaikan.
Juttua korjattu 28.3.2019 klo 10.55: Kaarlo Simojoki on A-klinikka Oy:n lääketieteellinen johtaja, eikä A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri, kuten jutussa aikaisemmin luki.
Lue myös: