Sex and drugs and rock 'n' roll. Kliseinen lausahdus kiteytyy kasarihevibändi Mötley Crüessa. Los Angelesista lähtöisin oleva yhtye on tunnettu viinan, huumeiden ja seksin huuruisesta rokkarimeiningistä ehkä paremmin kuin mikään muu bändi.
Suoratoistopalvelu Netflixissä julkaistiin perjantaina elokuva The Dirt - Törkytehdas, joka kertoo Nikki Sixxin, Tommy Leen, Vince Neilin ja Mick Marsin muodostaman bändin tarinan. Elokuva pohjautuu 18 vuotta sitten julkaistuun samannimiseen kirjaan, jonka on kirjoittanut Neil Strauss bändin jäsenten avustuksella.
Elokuva jakautuu kahteen osaan. Alussa käydään läpi bändin nopea nousu maailmanmaineeseen ja se, kuinka bändiläisten elämä muuttuu rahan ja suosion myötä törkeäksi sikailuksi. Viina virtaa, huumeita vedetään, hotellihuoneita tuhotaan ja seksiä harrastetaan naisten kanssa aina kun mahdollista.
Käänteentekevä kohta on se, kun viinanhakureissulla Hanoi Rocks -yhtyeen rumpali Razzle kuolee auto-onnettomuudessa. Elokuvassa ei nähdä muita suomalaisyhtyeen jäseniä.
Loppuosassa elokuvaa Mötley Crüen pakka alkaa hajota. Laulaja Vince Neil järkyttyy tyttärensä kuolemasta ja päätyy jättämään bändin. Nikki Sixx puolestaan kamppailee heroiiniriippuvuuden kanssa ja käy lähellä kuolemaa. Lopulta bändi palaa yhteen.
Naiset vain seksiobjekteina
Jackass-ohjelman luoneen Jeff Tremainen ohjaama The Dirt on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Arvioissa elokuvaa on kehuttu viihdyttäväksi, mutta lähinnä se on lytätty latteaksi.
The New York Timesin arviossa elokuvaa mollataan huonoista peruukeista ja siitä, kuinka lavastus on yhtä vakuuttavaa kuin 80-luvun bileet vakuutusyhtiön konttorissa.
Variety puolestaan kritisoi ohutta käsikirjoitusta, jonka vuoksi elokuvassa ei päästä juuri pintaa syvemmälle.
Kritiikkiä on tullut myös siitä, kuinka naiset kuvataan elokuvassa. Digital Spy nostaa esiin sen, että naiset ovat leffassa vain mielisteleviä bändäreitä, hulluja tyttöystäviä, nalkuttavia vaimoja tai lastaan hyljeksiviä äitejä. Julkaisu muistuttaa, että naiset näytetään lähinnä seksiobjekteina, mikä ei #metoo-kampanjan jälkeisessä ajassa tunnu oikealta.
"Elokuva nauratti ja itketti"
Kasarihevistä innoituksensa saanut laulaja Olli Herman piti Mötley Crüe -elokuvaa viihdyttävänä, jonka parissa sai nauraa ja itkeä. Hän oli jopa yllättynyt siitä, että sekoilemista oli kirjaan verrattuna yllättävän vähän.
– Tarina oli hienosti kirjoitettu, koska se keskittyi nelikon veljeyteen eikä rahalla, viinalla, huumeilla tai naisilla mässäilyyn.
Viihdyttävimpinä kohtauksina muusikko piti sitä, kun Ozzy Osbourne sekoilee, tai sitä, kun Nikki Sixx pyytää käytöstään anteeksi Tommy Leeltä.
– Tulee hykerryttävästi mieleen bändissä olemisen kemiat. Se on sellaista puolin ja toisin rakkaudella vittuilua, laulaja nauraa.
Olli Herman kertoo itkeneensä kohdassa, jossa näytetään, kun Vince Neilin tytär Skylar kuolee syöpään. Laulajan pysäytti myös kohtaus, jossa Hanoi Rocksin rumpali Razzle kuolee auto-onnettomuudessa Vincen syliin.
– Kyllä se suomalaisena ja Hanoi Rocksin uraa seuranneena kosketti, kun vielä tietää, minkälainen vaikutus tapahtumalla oikeasti oli kaikkeen muuhun.
Elokuvan käsikirjoittajat ovat sanoneet, että he eivät ole halunneet glorifioida sex and drugs and rock 'n' roll -klisettä. Olli Hermanin mielestä siinä ei elokuvassa onnistuttu, sillä Mötley Crüen kohdalla ihannoinnilta ei voi välttyä.
– Bändin olemassaolo ja musa on juuri sitä. Miksi sitä kääntäisi jotenkin muuten?
"Sekoilua on edelleen"
Olli Herman ei pidä törkyistä bändimeininkiä mitenkään ihailtavana. Siinä ei hänen mielestään ole mitään hienoa.
– Siivoton käytös ei tee kenestäkään sen siistimpää tyyppiä. Elokuvassakin sanotaan, että se olisi voinut käydä kenelle tahansa, mutta se kävi meille. Se on huono yhdistelmä, kun on addiktiiviset persoonat ja herkät ihmiset ja jumalaton määrä rahaa. Kyllähän siinä lähtee lavasta kenellä tahansa.
Nykyään päihteiden käytön ja naisten kaatamisen ihaileminen ei ole enää hyväksyttävää, kuten se oli 1980-luvulla. Olli Herman kuitenkin kertoo, että samanlaista meininkiä on edelleen olemassa.
– Olen kuullut ja nähnytkin. On sitä ihan yhtä paljon joka paikassa. Sitä ei vaan enää nykyään glorifioida samalla tavalla.
Laulajan mielestä sekoilu on kääntynyt itseään vastaan.
– Se tehtiin niin yli tuohon maailman aikaan 80-luvulla. Siitä tuli klisee. Siinä vaiheessa, kun rokkitähdet alkoivat sammuilemaan lavalle ja tekemään huonoja keikkoja, se alkoi olla yleisön epäkunnioitusta. Itse menen aina palvelemaan yleisöä. Nykypäivänä huono keikka päätyy heti videona YouTubeen. Kuka sellaista haluaa? Ei kukaan.
Olli Herman myöntää, että on itsekin elänyt rokkitähden elämää. Nykyisin hän yrittää pitää elämänsä tasapainossa.
– Jokainen varmaan kokee elämänsä aikana omat ylilyöntinsä. Kyllä sekavia aikoja on kaikilla ollut, mutta ei Mötley Crüen mittakaavassa lähellekään. Mulle tärkeintä on ollut musan tekeminen ja lavalla esiintyminen. Oheissekoilu on jäänyt hyvin paljon vähemmälle.