– Jossakin vaiheessa mies sanoi, että tää ei voi jatkua näin, sun on pakko lopettaa. Että mä en jaksa katsella sun pelaamista enää.
Kun Tiian, 28, miesystävä sanoi, että heille tulee ero, jos Tiian pelaaminen ei lopu, Tiia päätti pistää pelaamiselleen stopin. Tiia ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään.
Hän oli muutamia vuosia pelannut WoWia, World of Warcraftia. Tietokonepeliä, jota pelataan verkossa muiden kanssa.
Tiia pelasi aamusta iltaan. Hän oli jäänyt opiskeluistaan tauolle ja purki masennusoireitaan tietokoneeseen.
– En kutsuisi sitä peliongelmaksi. Mulla ei ollut hirveästi tekemistä, ja mä päätin käyttää kaiken vapaa-aikani pelaamiseen. Valitsin pelaamisen kaiken muun edelle. Siinä parisuhde kärsi tosi paljon.
WoWin viehätys perustuu Tiian mukaan siihen, että peli on hyvin rakennettu ja pelattavaa on paljon. Peliä pelataan kavereiden kanssa ja uusiin ihmisiin tutustuu jatkuvasti.
– Silloin raidataan tiettynä iltoina ja tiettyinä aikoina kavereiden kanssa. Jos sä et ilmesty pelaamaan, se on bye bye. Se on kuin harrastus tai joukkuepeli: jos et ilmesty treeneihin, et voi olla joukkueessa mukana.
Gaming disorder
Maailman terveysjärjestö WHO on viime vuonna lisännyt gaming disorderin eli pelaamishäiriön tautiluokituksiinsa. Se tarkoittaa sitä, että Suomessakin pelaamishäiriöön voi lähivuosina saada diagnoosin. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että riippuvuuteen voi saada myös tukea ja siihen ryhdytään kehittelemään hoitopolkuja.
– Uusimman pelaajabarometrin mukaan 76 prosenttia suomalaisista pelaa pelejä. Esimerkiksi parikymppiset miehet pelaavat keskimäärin 13 tuntia viikossa. Se antaa kyllä kuvaa pelaamisen laajuudesta ilmiönä, sanoo Digipelirajat'on-hankkeen hankepäällikkö, psykologi Terhi Mustonen.
Hanke tarjoaa vertaistukea sekä pelaajille että heidän läheisilleen. Hanketta rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauksen voittovaroista.
Pelaamisen ja nettiriippuvuuden vaikutuksista on Mustosen mukaan puhuttu jo 1990-luvun lopulta lähtien. Nyt tutkijat ovat kuitenkin päätyneet yhteiseen määritelmään, jonka pohjalta pystytään tekemään myös jatkotutkimuksia.
Joskus sanoin hänelle joskus, että haluan läheisyyttä. Hän vastasi, että sä voit ihan koska tahansa tulla vaikka halaamaan, kun oon siinä koneella.
Iina
Satunnaisia pelihaittoja, kuten niskakipuja, tulee silloin tällöin lähes jokaiselle pelaajalle. Joka kymmenes kärsii oireista, jotka vaikuttavat vakavammin hyvinvointiin. 1–2 prosentilla pelaajista pelaaminen on Mustosen mukaan pakonomaista ja riippuvuuden kaltaista.
– Pelaamiseen liittyy aina myös positiivisia piirteitä. Silloin ongelmallisten piirteiden hahmottaminen saattaa olla pelaajalle hankalaa ja pelaaminen mielletään enemmänkin kannattelevana asiana. Lähipiiri kuitenkin kokee, että kaikki ei ole kunnossa.
Tiia kuitenkin erotti itsestään myös ongelmapelaajan piirteitä.
Ärsytyksen tunteita
Koulusta välivuotta pitävä Tiia vietti kaikensa aikansa WoWin parissa. Hän itsekin huomasi, että peli vie liikaa aikaa.
– Huomasin myös, että muhun tollaset vaikuttaa tosi helposti. Mä ärsyynnyin siihen peliin. Koska en ole peleissä mikään luonnonlahjakkuus, tulin itselleni tosi vihaiseksi, kun en ollut siinä hyvä. Purin sitä ärsytystä mieheen, joka sanoi, että tää ei oo hyvä juttu, pelaaminen ei ole sulle enää kivaa.
Tiian puoliso on pelannut itsekin, ja ymmärsi siksi toisen tunteenpurkauksia.
– Hän ymmärsi, että jos on tietty hetki pelistä menossa, että silloin ei tulla keskeyttämään. Tai kuinka rasittavaa on, jos netti pätkäsee. En ole sellainen, että huutaisin miehelle, jos jotakin tällaista tapahtuu, mutta jos on sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä yhtään online-pelejä, niin näitä tilanteita on ehkä vaikea käsittää.
Iinan parisuhde ei kestänyt pelaamista
27-vuotias Iina erosi muutamia vuosia sitten avopuolisonsa ongelmallisen pelaamisen takia. Iinan puoliso tuli töistä kotiin, asettui koneen ääreen ja vietti kaiken aikansa näytön edessä. Iina haluaa esiintyä tässä jutussa vain etunimellään.
– Se oli hänelle harrastus jo ennen kuin aloimme seurustella. Kun sitten muutettiin yhteen, hänen ei tarvinnut nähdä minua enää missään ulkona, koska olin jo kotona.
– Sanoin hänelle joskus, että haluan läheisyyttä. Hän vastasi, että sä voit ihan koska tahansa tulla vaikka halaamaan, kun oon siinä koneella. Se on jäänyt mieleen.
Toisen jatkuva pelaaminen voi olla parisuhteelle todella kuormittavaa, sanoo hankepäällikkö Mustonen.
– Puhutaan pelileskistä. Puolisot ovat fyysisesti paikalla, mutta henkisesti aivan muualla. Pelaajan on helppo ajatella, että mähän olen tässä paikalla, enkä esimerkiksi juomassa. Läheiselle se näyttäytyy helposti sellaisena, että toinen vain istuu siinä ja tekee jotain, joka on pois yhteisestä ajasta.
Iina ryhtyi itsekin pelaamaan. Puolitoista vuotta pariskunnan kodissa pelattiin eri huoneissa, mutta lopulta pari päätyi eroon.
– Pikku hiljaa rupesi ärsyttämään kaikki asiat hänessä ja olin koko ajan vihainen. Yritin puhua, mutta mikään ei auttanut.
"En ikinä aloittaisi uudelleen"
Pitkien keskustelujen jälkeen Tiia taas valitsi parisuhteensa ja jätti WoWin. Koukuttava peli oli ruvennut myös ärsyttämään häntä, joten päätös oli lopulta helppo, kun puoliso pyysi Tiiaa valitsemaan joko pelaamisen tai parisuhteen.
– Kun on siinä vaiheessa, että pitää valita suhteen ja oman terveytensä ja pelin välillä, niin kyllä mä päätin lopettaa koko pelin. En ole sellainen, että jatkaisin tuollaista riippuvuutta ja mies lähtisi kävelemään.
Tiia pelaa edelleen tietokonepelejä. Ei kuitenkaan tuntitolkulla – eikä enää koskaan WoWia.
– En ikinä aloittaisi uudelleen, koska addiktoituisin siihen ihan täysin. Ei mulla ole aikaa siihen. Tiedän, että sitäkin voisi pelata parina iltana viikossa, mutta en tiedä, haluanko pelata peliä, mikä addiktoi.
Täsmennetty 1.4.2019 kello 13.45 rahoituksen yksityiskohtia
Lue lisää: