Milla Lindh painaa kännykkää korvaansa vasten ja kuuntelee huolestuneen ja epäuskoisen näköisenä. Suomen Kuurosokeat ry:n järjestöohjaaja on juuri saanut hätääntyneen puhelinsoiton. Puhelu koskee kuurosokeaa, joka on junassa jossain päin Suomea ilman tulkkia ja avustajaa.
Yksin oleva kuurosokea ei pysty kommunikoimaan konduktöörin tai muiden matkustajien kanssa, sillä hän tarvitsisi avukseen taktiiliviittomisen taitavan ihmisen. Kuurosokean Aarne Pirkolan kokemuksen maailmasta ja kommunikoimisesta voit katsoa osoitteesta yle.fi/aarne.
Taktiiliviittominen on menetelmä, jossa tulkki tulkkaa viittomakieltä kuurosokean käteen. Jostain syystä matkalle tilattu tulkki ei ole saapunut junaan.
Sisäkorvaistutteiden avulla kuuleva Milla Lindh huokaa puhelun lopetettuaan syvään. Näitä puheluita hän vastaanottaa liian usein.
Usherin syndroomaa sairastavana kuurosokeana hän voi kuvitella miten avuton olo junassa istuvalla kuurosokealla on. Ja vastaanvanlaisia, raivostuttavia tilanteita, on viimeisen vuoden aikana kuurosokeilla riittänyt. Lindhin mukaan tulkkauspalveluiden lisäksi sakkaavat myös kuljetuspalvelut.
Vuosi sitten voimaan tulleen taksilakiuudistuksen jälkeen vammaisille kuuluvien kuljetuspalvelujen käyttö hankaloitui. Tilatut kyydit jäävät usein saapumatta tai saapuvat vääriin aikoihin. Yhdessä tulkki- ja taksiongelmat ovat tehneet monen kuurosokean elämästä epävarmaa.
– Tarinoita on vaikka kuinka paljon! Moni kuurosokea on joutunut luopumaan jopa harrastuksistaan, kun koskaan ei voi olla varma saapuuko ennakkoon tilattu taksi ajallaan tai ollenkaan.
Keväällä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto sai Tampereelta postia. Milla Lindh kanteli tapauksista, joissa hänen tilaamansa taksi ei koskaan saapunut tai saapui tuntia liian aikaisin. Pakkasessa värjötellyt Lindh suuttui ja päätti lopettaa saksan kielen oppitunnit, sillä hän ei voinut luottaa pääsevänsä taksilla kansalaisopiston tunneille tai sieltä kotiin.
– En minä silti kotiin jää, vaikka meille vammaisille kuuluviin kuljetuspalveluihin ei voi luottaa. Olen monta kertaa lähtenyt sisuuntuneena kävellen valkoisen keppini kanssa Tampereen keskustaan ja pudonnut ratikkatyömaan kuoppiin, Lindh sanoo ja virnistää.
Kuurosokeita on jätetty yksin odottamaan taksia
“Valitettavasti emme löytäneet tulkkeja.”
Tämän lauseen Petäjävedellä asuva Mirva Messala sanoo kohtaavansa liian usein. Lapsena silmänpohjan rappeumaan sairastunut perheenäiti tarvitsee taktiilisti viittovien viittomakielen tulkkien palveluja säännöllisesti. Messala kertoo soittaneensa useamman kerran Kelan vammaisten tulkkauspalvelujen välityskeskukseen vaatien kiukkuisena itselleen tulkkia.
Kerran oli vähällä jäädä aviomiehen järjestämä yllätys, viikonloppu kylpylässä, kokematta, kun tulkkia ei meinannut viikonkaan varoitusajalla löytyä. Lopulta tulkki järjestyi neljäksi tunniksi.
Messala kertoo, että kuurosokeana hänen pitää suunnitella kaikki menonsa hyvissä ajoin. Tulkkauspalvelut hän pyrkii tilaamaan jopa useita viikkoja etukäteen.
– Silti välillä tarjotaan ei-oota. Näyttää siltä, että kuurosokeille sopivia tulkkeja on Suomessa liian vähän. Välillä minulle on saapunut tulkki useiden satojen kilometrien päästä, Messala kummastelee.
Viisilapsisen perheen äidin mielestä Kelan tiukat säännöt tulkkien käytössä ja palkkauksessa ovat aiheuttaneet kuurosokeille jopa vaaratilanteita. Messala kauhistelee kuulemiaan tapauksia, joissa tulkki on joutunut jättämään kuurosokean illalla yksin odottamaan myöhässä olevaa taksia.
– Tulkkauspalvelua ei ole saanut virka-ajan ulkopuolella lennosta jatkettua, eikä toisaalta tulkeille ole suostuttu maksamaan palkkaa, jos he ovat jääneet auttamaan sovitun ajan yli.
Idässä ja pohjoisessa tulkeista pulaa
Ketään ei enää jätetä heitteille. Näin lupaa Kelan työ- ja toimintakykyetuuksien osaamiskeskuksen päällikkö Mikko Toivanen. Hän kertoo Kelan ottaneen opikseen tapauksista, joissa kuurosokeat on jätetty yksin ilman tulkkia.
– Me tultiin tässä vastaan, sillä saimme asiasta paljon palautetta. Nykyisin tulkit saavat korvauksen työajan ulkopuolellakin, jos jäävät varmistamaan asiakkaansa pääsyn taksiin. Tulkit osaavat itse arvioida, milloin se on tarpeellista.
Viittomakielen tulkkien määrät ovat Toivasen mukaan toissa vuonna tehdyn kilpailutuksen jäljiltä hyvällä tolalla. Kuurosokeiden tulkkausta osaavia tulkkeja on tällä hetkellä maassa 351. Toivanen kuitenkin myöntää, että Itä- ja Pohjois-Suomessa on pulaa kuurosokeille sopivista tulkeista.
Tällaisiin arkisiin ex tempore -tilanteisiin ei Kelan tulkkauspalvelu taitu.
Milla Lindh
Tulkkauspalveluja käyttää koko maassa 279 kuurosokeaa.
Kritiikkiä tulkkien saatavuudesta osaamiskeskuksen päällikkö Toivanen ei niele. Hän kertoo tutkineensa tämän vuoden tilastoja, joiden mukaan kuurosokeiden alkuvuonna tekemistä tulkkitilauksista 94 prosentia toteutui.
– Parannettavaa toki aina on, ja kuuntelemme asiakkaita herkällä korvalla.
“Tunnen olevani holhouksen alaisena”
Tamperelainen Milla Lindh toivoo, että päättäjät heräisivät. Vammaisten oikeudet eivät toteudu. Suomi ratifioi YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen vuonna 2016, mutta vammaisille ei ole taattu vieläkään tasapuolista kohtelua.
Esimerkiksi sopimuksen kohdat liikkumisen vapaudesta ja yhdenvertaisesta mahdollisuudesta tehdä työtä eivät Lindhin omassa elämässä toteudu.
Vaarana on vammaisten syrjäytyminen.
Mirva Messala
Hänen mukaansa tulkkipalvelujen käyttö vaatii Lindhin mukaan aivan liikaa etukäteissuunnittelua. Tulkkitilauksiin pitää tietää hyvissä ajoin tarkkaan montako tuntia tulkkia tarvitsee. Tämä voi vaikeuttaa jopa työntekoa.
– Minulla on usein päiviä, jolloin en aamulla töihin lähtiessäni tiedä olevani illalla isossa seminaarissa paikkaamassa toista työntekijää. Tällaisiin arkisiin ex tempore -tilanteisiin ei Kelan tulkkauspalvelu taitu.
Lindhin mielestä tilannetta vain kurjistetaan, kun vammaisten palveluja rajataan ja kilpailutetaan.
– Talous näyttää määräävän tänä päivänä kaikesta. Meidän kuurosokeiden palveluille asetetaan minimitasoja ja helposti liu´utaan sitä kohti, että minimistä tuleekin maksimi, Lindh toteaa.
Porilainen kuurosokea Paula Valminen on Lindhin kanssa samoilla linjoilla. Hän pelkää vammaisten oikeuksien vain heikkenevän tulevina vuosina.
– Koen usein olevani lähes holhouksen alaisena. Joudun aina anelemaan asioita, jotka terveille ihmisille ovat itsestäänselvyyksiä.
Erityisesti Valmista kismittää kotikaupungin tapa maksattaa vammaispalvelulain takaamat taksikyydit ensin vammaisilla itsellään. Kun Paula Valminen hyppää Porista taksiin matkustaakseen naapurikuntaan tapahtumiin tai sukuloimaan, pitää häneltä löytyä satanen kukkarosta. Aina ei löydy ja reissut jäävät tekemättä.
– Suuressa osassa Suomen kunnista on käytössä systeemi, joissa vammainen maksaa taksissa vain omavastuuosuutensa. Porissa joudumme täyttelemään, kuskailemaan tai lähettelemään kuitteja ja odottelemaan päiviä meille kuuluvia rahoja, Valminen toteaa.
Porin vammaisneuvosto vaati kaupungilta neljä vuotta sitten käytännön purkamista. Asian käsittely kesti vuoden, ja päätös oli kielteinen.
Moni kuurosokea vaarassa syrjäytyä
Itselle kuuluvista palveluista taisteleminen uuvuttaa monet. Tästä ovat yhtä mieltä kuurosokeat Milla Lindh, Paula Valminen ja Mirva Messala.
– Vaarana on vammaisten syrjäytyminen. Ei enää jakseta tilata sitä taksia. Ajatellaan, että ei se kuitenkaan tule ja parempi vain jäädä kotiin, Mirva Messala toteaa.
Naiset haluaisivat kaikkien ymmärtävän, että moni kuurosokea viettää tahtomattaan suuren osan ajasta kodin vankina. Harrastukset tai ystävien tapaamiset ovat erityisen tärkeitä. Niistä ei pitäisi joutua tinkimään.
Kolmikko aikoo jatkossakin taistella ja pitää ääntä kuurosokeiden oikeuksien puolesta.
– Uskon silti vahvasti, että järki lopulta voittaa ja meidän ihmisarvoamme aletaan kunnioittaa, Milla Lindh toteaa.