Karlvikin ratsastuskoululle itäisessä Helsingissä on syntynyt keväällä varsa. Suloinen hevosenalku kyhnyttää itseään emäänsä vasten kauniina kesäaamuna. Emä huiskii hännällään kärpäsiä sivummalle. Varsa pyrähtää aitauksen toiselle puolelle kuin selvittääkseen kasvavien jalkojensa toimintaperiaateen.
On kuuma.
Maneesissa, aitausta vastapäätä, kasvatetaan varsan sijaan suomalaista olympiaunelmaa. 74-vuotias Veikko Salminen häärii kihvelin näköinen laitos käsissään maneesin hiekkakentällä. Hän kaapii hihattomassa paidassa hevosen ulostetta kihveliinsä.
– Skeidahomma on mun homma, Salminen hihkaisee.
Salminen on ikäisekseen rautaisessa kunnossa. Kolminkertainen olympiaurheilija voitti Münchenin olympialaisissa vuonna 1972 nykyaikaisen viisiottelun pronssimitalin joukkuekisassa.
Pian paikalle ilmestyy vielä iäkkäämpi herrasmies. Eläkkeellä oleva everstiluutnantti, Kurt Lindeman, kävelee maneesille arvokkaana ja ryhdikkäänä. 87-vuotias Lindeman on nykyaikaisen viisiottelun olympiaedustaja Rooman vuoden 1960-kisoista sekä MM-mitalisti.
Salmisen ja Lindemanin lisäksi maneesin suulla pyörii muuta tallin väkeä. Kaikkien huomio on kohdistunut rakennuksen sisään, jossa välkehtivän vaaleatukkainen nainen kipuaa ratsun selkään. Ratsastaja on Laura Salminen, 32, Suomen kovin viisiottelija. Salminen hioo kuntoaan kohti elokuussa Englannissa pidettäviä EM-kisoja. Sieltä kahdeksalle annetaan paikka ensi vuoden Tokion olympialaisiin.
Salminen on yksi ennakkosuosikeista saamaan olympiapaikan. Hän oli viime vuoden Meksikon MM-kisoissa 15:s. Alkukesän olympiaranking-kilpailussa Minskissä Salminen sijoittui kuudenneksi. Palo on kova. Salmisella oli jo toinen jalka Lontoossa vuonna 2012. Häntä ehdittiin jopa onnitella olympiapaikasta. Sitten selvisi, että liettualainen Gintare Venckauskaite nappasi viimeisen kisapaikan Salmisen edestä samoilla ranking-pisteillä, mutta paremmalla MM-sijoituksella.
Me olemme koko Euroopassa eniten yhdessä aikaa viettävä isä–tytär-pari.
Veikko Salminen
Lindeman kävelee maneesin keskelle. Hän valmentaa Salmista esteratsastuksessa. Veikko Salminen laskee kakkakihvelin käsistään ja alkaa raahata puomeja lämmittelyharjoitusta varten. Veikko on Lauran isä, joka valmentaa tytärtään viisiottelun muissa lajeissa: uinnissa, miekkailussa ja ammunnan ja juoksun yhdistävässä ampumajuoksussa.
Lindeman–Salminen-kaksikon täytyy olla keski-iältään Suomen vanhin huippu-urheilijan valmennustiimi.
Kun hevonen on saatu lämmiteltyä, siirrytään maneesin hämärästä viereiselle, auringossa kylpevälle kentälle, jonne on pystytetty esterata. Laura Salminen kiertää rataa hypäten aluksi yksittäisiä esteitä kerrallaan. Harjoitus päättyy kokonaisen radan kiertämiseen.
Hevosiin tottumattoman sivustakatsojan sydän on kurkussa. Millaista raakaa, eläimellistä voimaa! Millaista keskittymistä ja tekniikkaa! Hevosen jalat kopsahtavat puomiin. Askelrytmi horjuu, mutta ratsu selviytyy yli seuraavasta haasteesta. Kentän kulmassa sille kuitenkin riittää. Eläin lyö liinat kiinni ja kieltäytyy esteellä. Salminen, väkivahva nainen, näyttää satulassa yhtäkkiä piskuiselta.
Temppuileva hevonen on viisiottelijoilla arkipäivää. Kisoissa hevoset arvotaan ottelijoiden kesken. Aikaa vieraaseen eläimeen tutustumiseen on vain lyhyen lämmittelyn ajan.
– Koskaan ei tiedä tuleeko ferrari vai mclareni, Veikko Salminen kuvailee hevosarpajaisia. Kummelin työkoneiden arvonta -sketsi nousee mieleen.
Salmisen ratsastusharjoitus on ohi. Lindeman viittoo luokseen.
– Kun minä olin parhaimmillani, puomi oli tällä korkeudella, Lindeman sanoo ja osoittaa piiskalla jonnekin 1,7 metrin korkeudelle. Viisiottelussa hypätään maksimissaan 1,2 metrin korkuisia esteitä.
– Menin yli enkä ali, Lindeman sanoo ja kipuaa itse Salmisen käyttämän hevosen selkään armeijan kokardi päässään. Eläin ei enää vikuroi. Se tottelee Lindemania kuin ohjelmoituna.
Viisiottelu pisti ratsumiehen kovaan testiin
On aika lähteä Salmisten kotiin parin kilometrin päähän. Autossa ehtii käymään läpi, mistä nykyaikaisessa viisiottelussa oikeastaan on kyse.
Antiikin Kreikassa viisiottelu mittasi sotilaalle suotuisia ominaisuuksia. Antiikin stadioneilla kilpailtiin juoksussa, painissa, pituushypyssä sekä kiekon- ja keihäänheitossa. 1800-luvun lopussa olympialiikkeen isänä tunnettu paroni Pierre de Coubertin päätti päivittää viisiottelun nykyaikaan. Antiikin taistelija korvattiin ratsuväen sotilaalla.
De Coubertinin mielessä oli kertomus viestiä kuljettaneesta ratsumiehestä, jonka kimppuun hyökättiin sodassa. Sotilaan hevonen kuoli väijytyksessä, hän joutui puolustautumaan pistoolin ja miekan avulla ja sitten toimittamaan viestin perille juosten ja uiden. Moderni maratonmyytti siis.
Myyttiin pohjaten de Coubertin loi lajin, jonka osina olivat uinti, esteratsastus, miekkailu, ammunta ja juoksu. Paroni kutsui viisiottelun voittajaa superatleetiksi, mutta korosti, että jokainen, joka selviytyi kestävyyttä ja tekniikkaa vaativasta kilpailusta, oli itsessään jo loistava urheilija.
Nykyaikainen viisiottelu tuli olympiaohjelmaan Tukholmassa 1912. Kisassa oli mukana vain upseereita. Yksi heistä oli tuleva toisen maailmansodan panssarikenraali, George S. Patton. Patton jäi viidenneksi sössittyään yllättäen ammunnan. Ruotsi oli nykyaikaisen viisiottelun suurmaa 1900-luvun alkupuolella, mutta Suomikin on niittänyt menestystä. Salmisen, Risto Hurmeen ja Martti Ketelän joukkuepronssin lisäksi Suomi on napannut mitaleja vuosien 1952 ja 1956 olympialaisissa.
Olemme työpari. Ihan niin kuin poliiseilla on työparit!
Veikko Salminen
Ollaan perillä. Keltainen omakotitalo seisoo Sipoonkorven hujakoilla. Sörkan kundi, Veikko Salminen, osti talon maaseudulta mentyään naimisiin. Pihassa on kyltti, jossa lukee: ”Modern pentathlon training center”. Nykyaikaisen viisiottelun harjoituskeskus. Sellainen talo todella on. Takapihalle on pystytetty katos, jossa voidaan harjoitella ammuntaa laser-aseen ja elektronisen maalitaulun avulla. Katoksesta voi lähteä muutaman sadan metrin lenkkipolulle, joka kiertää Salmisten tiluksia. Autotallissa on miniatyyrikokoinen miekkailusali, jossa Veikko pitää Lauralle oppitunteja. Eräästä ikkunasta näkyy punnerruspenkki ja levypainoja.
Keltainen talo ei ole Laura Salmiselle ainoastaan lapsuuden koti. Hän asuu kotona yhä, 32-vuotiaana. Salminen on asunut viime vuosina vain lyhyitä jaksoja omillaan. Hän haki jonkin aikaa miekkailuoppia Virosta. Lisäksi hän on opiskellut lyhyitä jaksoja. Salmisesta oli helpottavaa palata takaisin kotiin harjoittelemaan isän kanssa.
– Me olemme koko Euroopassa eniten yhdessä aikaa viettävä isä–tytär-pari, Veikko heittää.
– Olemme työpari. Ihan niin kuin poliiseilla on työparit!
Montaa aikuista suomalaista ahdistaa viettää edes joulunpyhät vanhempiensa luona. Kun isää ja tytärtä katsoo jaetun kodin pihalla, tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt heidän välilleen. Miten ihmeessä symbioottinen valmennussuhde voi toimia Salmisille?
– Olemme viettäneet lapsesta saakka paljon aikaa yhdessä. Yhteys rakentuu ajan kautta. Muutenkin kemiamme kohtaavat hyvin, Laura sanoo.
Hänestä isä on erinomainen valmentaja, koska tämä näkee jo aamulla kehonkielestä, onko tytär valmis kovaan treeniin vai pitääkö treeniohjelman suhteen tehdä viime hetken muutoksia. Veikko on valmentanut nykyaikaisessa viisiottelussa myös poikaansa Ismoa, joka keskittyy nykyään kehonrakennukseen. Rion olympialaisten aikoihin, kun molemmat lapset kärkkyivät olympiapaikkaa sitä saavuttamatta, Salmisilta paloi urheiluun omaa rahaa 25 000 euroa vuodessa. Heidän onnekseen Lauran onnistuminen MM-kisoissa avasi apurahahanat. Nyt Olympiakomitea, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Miekkailu- ja 5-otteluliitto kuittaavat kulut.
– Yritin pitää lapseni veke tästä lajista. Viisiottelu on niin aikaa vievää hommaa, että jos tässä yrittää pärjätä maailmalla, ei voi tehdä mitään duunia, Salminen sanoo.
Veikko Salminen päätyi viisiottelijaksi, kun olympiamitalisti Wäinö Korhonen tutustutti lahjakkaan uimarin lajin saloihin. Samainen Korhonen kannusti myös Lauraa ja Ismoa opettelemaan lisää lajeja, kun nämä lapsena jo taisivat uinnin ja juoksun.
Aito elämä löytyi uskonnosta
Salmiset kuuluvat helluntaiherätysliikkeeseen, johon Veikko liittyi urheilu-uransa jälkeen etsiessään ”aitoa elämää”, jota ei löytänyt ”joogasta eikä jortsupaikoista”. Veikko kertoo toivovansa, että Salmisten esimerkki saisi pelastettua edes yhden sielun.
Aloitetaan haastattelu.
Laura Salminen, mistä kumpuaa halu tehdä viisiottelusta elämäntapa?
– Olen kuusivuotiaasta asti harjoitellut uintia ja juoksua. Sitä kautta on tullut ilo liikkua. Koen, että olen taivaan isältä saanut lahjat urheilla. Haluan virittää lahjat mahdollisimman korkealle. Kykyjen virittäminen tuo minulle iloa ja rauhan.
Mikä on tavoitteesi EM-kisoissa?
– Tavoitteeni Euroopan-mestaruuskilpailuissa on olla mahdollisimman korkealla. Olisihan se upeaa, jos saavuttaisin olympiapaikan jo tässä vaiheessa. Mutta sen, mitä huominen tuo tulleessaan, tietää yksin taivaan isä. Ajatus johdatuksesta tuo minulle iloa ja rohkeuden lähteä tavoittelemaan olympiapaikkaa.
Mitä viisiottelijan valmentamisessa pitää ottaa huomioon?
– Meidän päävalmentajamme on taivaan isä, koska hän on luonut elimistön ja tietää, miten se toimii. Meidän oma järkemme ei riitä tietämään, mikä olisi milloinkin oikea ratkaisu. Rukoilemme Jumalalta viisautta isälle suunnitella ohjelmat, sanoo Laura.
– Muilla on henkisiä valmentajia, meillä on pyhä henki, säestää Veikko.
Veikko Salminen, mitä tyttären olympiapaikka merkitsisi sinulle?
– Olisihan se hieno asia. Mutta meillä urheilu ja treenaus perustuvat erilaisiin arvoihin kuin monella muulla. Olemme kristittyjä ihmisiä ja haluamme antaa kunnian taivaan isälle kaikesta. Kaikki hyvä anti tulee taivaan isältä. Jos Herra suo meille, että Laura menestyy, ei muuta kuin praise the Lord, ylistäkää Herraa!
Laura Salminen, saako esittää teologisen kysymyksen?
– Toki.
Jos Jumala on kaikkien puolella, miksi urheilukilpailussa vain yksi voittaa?
[Tauko.]
– Tuota pitäisi kysyä itse taivaan isältä. Minä en osaa vastata siihen mitään.
Maallistuneesta näkövinkkelistä Salmisten elämänselitys on yksiselitteinen. Heidän maailmankuvansa on hyvin erilainen kuin niillä urheilijoilla, joiden kohtaamiseen on tottunut. Salmiset kokevat, että ensin Veikko ja sitten Laura ovat saaneet Jumalalta urheilun lahjan. Heidän tehtävänään on kiittää Jumalaa lahjasta kehittämällä kykynsä äärimmilleen. Se, millaisia tuloksia pyyteetön työ ja elämän antaminen viisiottelulle tuovat, ei ole omissa käsissä. Salmiset uskovat, että Herra johtaa heidät olympialaisiin. Jos polku ei johda olympialaisiin, kuten kävi vuonna 2012, on pettymykselläkin tarkoituksensa – henkinen ja hengellinen kasvu.
Kaksikko ei rukoile itselleen voittoa tai muille häviötä, Laura kertoo. He toivovat vain tyytyväistä mieltä jokaisen kisan jälkeen. Salmisille ranking-pisteet ja tulokset ovat lopulta täysin toissijaisia. Ikuisuuden mittakaavassa, kaikkivaltiaan alaisuudessa, yhdet Tokion olympialaiset tai Englannin EM-kilpailut eivät merkitse mitään.
Ihmisessä, joka ahdistuu ympäristötuhosta tai postmodernista merkityksettömyyden tunteesta, Salmisten kirkas usko aiheuttaa jopa kaipuun häivähdyksen.
Toisaalta tuntuu oudolta – niin kuin valaistuneen ihmisen läheisyydessä voi tuntua.
Salmiset riisuvat miekkailutamineitaan, jotka ovat pukeneet kuvaustarkoitusta varten. Isä ja tytär liittävät oikeat kätensä yhteen ja nostavat ne taivasta kohden.
– Kristuksen avulla ja yksin hänen kunniakseen, aamen! he ylistävät.
Sitten on aika lähteä Hakunilan uimahalliin Vantaalle harjoittelemaan vapaauintia.
Lue myös: