Trap-ampuja Marika Salmi on noussut reilussa kymmenessä vuodessa vasta-alkajasta kansainväliseksi huipuksi.
Eräänä päivänä Salmen ystävä ilmoitti ampuneensa haulikolla.
“Kokeile, ei se niin kauheaa ole”, ystävä yllytti ja oli oikeassa. Salmi kiinnostui kuin vahingossa, ja yhä enemmän hän innostui, kun hän noin viidenkymmenen laukauksen jälkeen rupesi saamaan osumia. Se, tunne kun kiekko hajoaa ja tietää osuneensa, oli hänen mielestään kiehtovaa.
Salmi ei ollut ajatellutkaan kilpailevansa trapissa, mutta jälleen hänet vähän kuin tahtomattaan tempaistiin mukaan. Vuosi sen jälkeen kun Salmi oli ensimmäistä kertaa kokeillut haulikolla ampumista, hän oli ahrjoittelemassa Orimattilan Seudun Urheiluampujien radalla. Seura oli järjestämässä paria viikkoa myöhemmin SM-kisoja, ja naisten joukkueesta puuttui yksi jäsen.
Salmi saatiin houkuteltua mukaan, vaikka ei tuntenutkaan itseään valmiiksi.
– Päässäni pyöri vain, että en minä tätä osaa, mutta ammutaan nyt sitten, hän naurahti muistolleen ja sanoi kisan menneen paremmin kuin oli pelännyt.
Salmi sijoittui N20-sarjassa kolmen ampujan kesken kolmanneksi, mutta hävisi hopeaa saaneelle Mikaela Qvanströmille vain yhdellä kiekolla.
Seuraavat vuodet Salmi ampui kilpailuissa kansallisia trap-lajeja, mutta jälleen muiden kehotuksesta hän uskaltautui siirtyä astetta vaikeampaan olympiatrapiin ja kaudella 2011 hän kävi kilpailemassa ensimmäistä kertaa jo kansainvälisissä kisassa.
– Siirtyminen olympiatrapiin on isompi kynnys henkisesti, jos ei usko itseensä. Kun kokeilee ja huomaa, ettei käynyt mitenkään, se kannustaa eteenpäin. Siitä lähti se oma uskonikin siihen, että tässä voisi olla mahdollista menestyä.
Salmi myöntää, että menestyminen on päässyt yllättämään hänet. Ensimmäisessä maailmancupin osakilpailussaankin, Lontoossa vuonna 2012 hän päätyi suoraan finaaliin ja sijoittui viidenneksi.
31-vuotias Salmi on näin myös osoittanut ampumaurheilun hienouden: kun on lahjakkuus kohdillaan, voi menestystä tulla minkäikäisenä tai millaisella harjoitustaustalla tahansa.
– Kun olen päässyt lähelle maailman huippua, olen ymmärtänyt, että kovalla työllä ja omalla uskolla kaikki on mahdollista.
Tuki- ja apurahat mahdollistavat urheilemisen
Yläasteikäisenä ei Marika Salmen mielessä pyörinyt kilpailumatkat tai harjoittelut. Hän päätti tuolloin, että hän haluaa autoalalle ja kouluttautui automaalariksi. Se oli mukavaa ja pikkutarkkaa näpräämistä, josta hän piti oman aikansa ja työskentelikin alalla reilun kuutisen vuotta.
Kun maalausfirma lopetti toimintansa, sai Salmi hetken keskittyä pelkästään ampumiseen. Mutta kun leirit, kisamatkat, panokset ja muut varustekulut pyörivät vuosittain lähempänä 20 000 euroa, eikä Salmella ole henkilökohtaisia sponsoreita, tarvitsi hän töitä.
Ystävänsä avulla Salmi löysi nykyisen työpaikkansa, ja on nykyään terveyshuollon palveluja tarjoavan yrityksen toimistosihteeri. Työnantaja on alusta asti ollut tietoinen siitä, että Salmi tarvitsee vapaata leireihin ja kisamatkoihin.
– Minulla on lajiliiton ja olympiakomitean tuet sekä valtion urheiluapuraha. Niillä tämä mahdollistuu, hän sanoi.
Tykkään olla rauhassa. Teen omaa juttuani ja katson, mihin se vie.
Salmi haluaisi lisätä harjoitusmääriään, mutta taloudellisista syistä se ei ole mahdollista. Hän myös haaveilee ajasta, jolloin hänen ei tarvitsisi aina laskea, mihin hän voi lähteä kilpailemaan tai harjoittelemaan ja miten paljon hän voi olla poissa töistä.
Pääsääntöisesti urheilun ja työn yhdistäminen onnistuu kuitenkin hyvin, sillä lomalla tai vapaapäivinä Salmi voi vetää pidempiä treenipäiviä. Ainoastaan iltatreenit sen jälkeen, kun on istunut koko päivän työpisteellään tietokoneen edessä, eivät välttämättä ole optimaalisia.
– Silloin ei välttämättä silmät ole tuoreina eikä pää mukana, hän naurahti.
Trapista puhuttaessa esiin nousee yleensä Satu Mäkelä-Nummelan nimi, sillä Salmen seurakaveri on niittänyt menestystä niin olympialaisissa kuin MM-kisoissakin. Salmi on jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta hän ei koe jääneensä Mäkelä-Nummelan varjoon.
Salmi ymmärtää, miten media toimii ja tietää, että menestyksestä seuraa enemmän huomiota. Toisaalta hän myös pitää siitä, että saa harjoitella ja kilpailla rauhassa.
– Tykkään olla rauhassa. Teen omaa juttuani ja katson, mihin se vie.
Pää kylmänä ja kroppa kierroksilla
Salmi täyttää hyvin ne piirteet, joita hänen mielestään hyvältä trap-ampujalta tarvitaan: rauhallisuuden ja räväkkyyden yhdistämistä. Ampujalla pitää olla nopeat reaktiot ja liikkeet, mutta mielen pitää pysyä rauhallisena, kädet eivät saa täristä.
– Molemmat eivät voi käydä kierroksilla. Pää kylmänä ja kroppa kierroksilla, silloin menee hyvin, Salmi vakuutti ja totesi, että hän jännittää kilpailuissa varsin harvoin.
– Tiedän, mitä olen tekemässä enkä epäile, ettenkö osaisi.
Toki välillä Salmi myöntää epäilevänsä taitojaan, mutta juuri silloin hän on yleensä yllättänyt itsensä. Kuten viime kesänä Yhdysvalloissa, Tucsonin maailmancupin osakilpailussa. Kilpailu käytiin hiekkatasangolla, jolloin kiekko näkyi huonosti vaaleaa taustaa vasten ja aurinko porotti niin, että lämpömittari osoitti 40 astetta.
Tulostaso jäi matalaksi, mutta Salmi saavutti yllätyksekseen finaalipaikan. Koska finaalissa lähdetään tyhjältä pöydältä ja kaikki ovet olisivat auki, Salmi päätti ampua täysillä ja katsoa, kuinka siinä käy.
Salmi paukutteli kaiken kaikkiaan 41 kiekkoa alas ja kirjautti sillä itselleen uransa ensimmäisen maailmancupin osakilpailuvoiton.
– En muista siitä finaalista oikeastaan mitään yksityiskohtia. Olen jälkikäteen katsonut sitä videolta ja miettinyt, ettei minulla ole hajuakaan, mitä siinä on päässä pyörinyt!
Olympiamaapaikka yhdestä laukauksesta kiinni
Kun suomalaiset toipuivat kesäkuussa juhannuksesta, hikoilivat trap-ampujat Euroopan kisoissa helteisessä Minskissä. Salmi ja olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela olivat selvittäneet tiensä finaaliin asti, jossa jaossa oli mitalien lisäksi olympiapaikka.
Salmi oli koko kisan ajan hyvissä asemissa ja finaalissa hän jopa johti 15 kiekon jälkeen. Hänen tahtinsa hiipui loppua kohti hieman ja kun viimeisellä laukauksella ratkaistiin sekä pronssin että tuon himoitun olympiapaikan kohtalo, Salmi ampui ohi.
– Se oli yhdestä kiekosta kiinni, että olisin saanut mitalin ja olympiapaikan. Silloin mietin, että pitikö sen taas jäädä noin pienestä kiinni, hän totesi.
– Oli kaksijakoiset tunnelmat. Mutta olin tullut valituksi noihin kisoihin niin isosta joukosta, että se loppujen lopuksi voitti harmituksen.
Ampujille kuluva kausi on ollut olympiapaikan metsästystä, mutta Salmi ei halua tehdä siitä itselleen ykköstavoitetta. Hän uskoo, että jos jotain jahtaa, se menee kauemmaksi karkuun. Jos olympiapaikka tulee, se tulee hyvän tekemisen bonuksena.
– Olympialaiset on parhaista parhaimpien superfinaali. Ne ovat harvoin ja todella harvat pääsevät sinne. Se on sellainen parhaista parhaiden kokoontumisajot.
Enää kolme mahdollisuutta Tokioon
Koleana elokuisena iltapäivänä Marika Salmi nostaa tottuneesti 4,6 kilon haulikon oikeaa olkapäätänsä vasten. Hän äänähtää mikrofoniin ja laukaisee aseensa. Oranssivärinen savikiekko pärskähtää säpäleiksi ja hetken päästä ilmassa leijailee ruutikaasun haju.
Hollolassa sijaitseva Hälvälän haulikkorata on Salmelle tuttu paikka, sillä Orimattilan jälkeen se on hänen toinen kotiratansa. Viime viikkoina hän on käynyt siellä ahkerasti, koska radalla järjestetään ensi viikolla haulikkolajien maailmancup.
Lahden maailmancupiksi nimetyn kisan naisten trap alkaa 15. päivä ja finaali käydään seuraavana päivänä. Tiukka kaksipäiväinen rypistys koettelee ampujia ennen kaikkea henkisesti, sillä vaikka ammuttavat sarjat eivät ole pitkiä, odotusaika siinä välillä saattaa olla aina kolmesta neljään tuntiin asti.
– Se on oma taiteenlajinsa, että saa pidettyä vireen yllä, Salmi myönsi.
Aika rupeaa käymään vähiin.
Hän itse luottaa tasaisiin ruokailuväleihin, jumppakuminauhaan ja tennispallon heittelyyn pitääkseen itsensä virkeänä. Sekä musiikin kuunteluun, mutta hän haluaa mielellään kuunnella monipuolista musiikkia suomipopista rockiin, jotta ei takertuisi vain yhteen kappaleeseen.
– Se olisi hirveää, jos sitä biisiä ei sitten olisikaan mahdollista kuulla! hän nauroi.
Salmella ei ole kokemusta kotikisoista, joten hän ei osaa ajatella kokevansa paineita tämän takia. Lahden maailmancupissa on kuitenkin jaossa jälleen niitä haluttuja olympiamaapaikkoja Tokioon, ja tämän mahdollisuuksia olympiapaikan saamiseen on enää kaksi: tämän ja ensi vuoden EM-kisoissa.
– Aika rupeaa käymään vähiin, Salmi totesi.
Jokaisesta henkilökohtaisesta lajista jaetaan kaksi maapaikkaa, mutta kenelle mahdollinen paikka menee, sen ratkaisee Olympiakomitea. Salmi ei suostu miettimään moisia asioita etukäteen, vaan keskittyy jälleen vain käsillä olevaan kisaan ja jokaiseen laukaukseen, yksi kerrallaan. Hänen ehdoton tavoitteensa on päästä ensimmäisessä kotikisassaan finaaliin.
– Finaalissa on edessä täysin uusi peli. Siinä lähdetään taas nollista liikenteeseen. Silloin täytyy lyödä kaikki usko siihen hommaan ja taistella finaali alusta loppuun.
Lue myös:
Haulikkoampuja Marika Salmi nappasi uransa ensimmäisen maailmancupin voiton
Olympiapaikka ja mitalit lipuivat suomalaisnaisten käsistä trap-ammunnassa