Piilaakson voimalause fake it until you make it, teeskentele tiesi menestykseen, on asettunut viime vuosina kyseenalaiseen valoon. Syynä on terveysteknologia-alalla vilpillisesti toimineen Theranos-yrityksen nousu ja tuho, joka henkilöityy yrityksen parikymppisenä perustaneeseen Elizabeth Holmesiin.
Holmesin 2000-luvun alussa kehkeytynyt yritysidea perustui tulostimen kokoiseen laitteeseen, joka kykenisi selvittämään asiakkaan terveydentilan sormenpäästä otettavasta veripisarasta vain muutamalla dollarilla.
Amerikkalaiset terveysmarkkinat ovat pienituloisille tylyt, joten Theranoksen sosiaalista missiota ihailtiin vuolaasti. Holmesin laite oli vallankumouksellinen myös siksi, että sen oli määrä siirtää valtaa terveysyrityksiltä ja lääkäreiltä potilaille.
Theranos materialisoi unelman siitä, että yhteiskunnan viheliäiset ongelmat ratkaistaan nopeasti ja halvalla kekseliään teknologian avulla.
Kävi ilmi, että ihmekone oli ihmeellinen vain siksi, ettei sitä ollut olemassa.
Theranoksen suosio teki Holmesista hetkeksi maailman nuorimman naismiljardöörin. Holmes ihmekoneineen lumosi poliitikot, median ja sijoittajat. Parhaimmillaan Theranos arvioitiin yhdeksän miljardin dollarin arvoiseksi.
Holmesin suosiota kasvatti häntä tukenut vaikutusvaltainen verkosto. Siihen kuuluivat muun muassa mediamoguli Rupert Murdoch, Yhdysvaltain entinen puolustusministeri William Perry sekä entiset ulkoministerit George Shultz ja Henry Kissinger.
Sijoittajien usko ei horjunut, vaikka Theranoksen toiminta herätti myös epäilyksiä. Akateemisissa yhteisössä kummasteltiin sitä, ettei ihmekonetta esitelty muille alan tutkijoille. Holmes väisteli kritiikkiä vetoamalla liikesalaisuuksiin.
Myös yrityksen sisällä kuultiin kriittisiä ääniä, mutta ne vaiennettiin kateellisten piipityksenä.
Yrityksen ympärille kudottu salaisuuksien verho kuitenkin purkautui yrityksen sisältä tulleiden ilmiantojen sekä The Wall Street Journalin kriittisen artikkelin julkaisun myötä.
Kävi ilmi, että ihmekone oli ihmeellinen vain siksi, ettei sitä ollut olemassa.
Theranoksen tarina päättyi, mutta Holmesin piina alkoi. Pian Holmes vastaa oikeudessa syytöksiin huiputtamisesta. Syytökset ovat vakavia, sillä terveysteknologia-alalla totuuden muuntelu vaarantaa sijoittajien rahojen lisäksi ihmishenkiä.
Holmesin tie hybriksestä lankeemukseen kiehtoo toimittajia, dokumentaristeja ja podcast-tuottajia. Aiheesta on tekeillä myös elokuva.
Kriittisiä ääniä kuunnellaan nyt innokkaasti, mutta jälkikäteen viisasteleva sävy on ylidramaattinen ja psykologisoiva. Holmesia kuvataan maaniseksi, manipuloivaksi ja kieroksi.
Henkilökuvissa vähemmälle huomiolle jää se, miksi Holmesin eriskummalliset tieteestä taikuruutta tekevät tarinat houkuttelivat rahaa kärpäspaperin lailla.
Ehkä Holmes ei olekaan tarinan ainoa henkilö, jonka on syytä katsoa peiliin?
Ilmeisesti vain tavikset kiinnostuvat ihmissuhteista, lepäävät tai käyvät kaupassa.
Holmesin sädekehää kiillottaneet toimittajat ovat syystä ruoskineet itseään. Holmesin luoma henkilöbrändi oli kliseekokoelma Steve Jobsin kaltaisesta eksentrisestä nerosta. Kirsikkana kakun päällä Holmes käytti mustaa poolopaitaa Jobsin tapaan. Kaikki tämä meni läpi.
Epäilemättä Holmesin sädekehää kiillotti myös sukupuoli. Holmes omistautui intohimoisesti vain työlle eikä hän juuri syönyt tai nukkunut. Toimittajat ja sijoittajat tulkitsivat eriskummallisen elämäntavan osoitukseksi neroudesta.
Ilmeisesti vain tavikset kiinnostuvat ihmissuhteista, lepäävät tai käyvät kaupassa.
Holmesin neroutta todisti myös se, että hän keskeytti opintonsa Stanfordissa ensimmäiseen vuoteen. Nerot vain piipahtavat huippuyliopistossa, keskinkertaisuudet tuhertavat tutkintonsa loppuun.
Holmesin ylistyslaulu raikui myös Suomessa, sillä Theranoksen kulta-aikana terveysteknologia oli yksi pääteemoista Slush-tapahtumassa.
Tutkimustyö ei ole nerojen salamyhkäistä sekoilua, vaan se on avointa ja verkkaista näpertelyä.
Jälkiviisas median toruminen ei kuitenkaan ole tarinan opetus. Opetus lienee se, että on vaarallista antaa yksilölle mahdollisuus tarinoida itsensä huolellisesti rakennetulla henkilöbrändillä vertaisarvioidun tieteellisen tutkimuksen ohi.
Toisaalta Holmesin hahmo tiivistää oivallisesti Piilaakson työkulttuurin, jossa jumaloidaan ylivireitä yksilöitä. Heillä kun on ylitöistä ja univajeesta huolimatta rautainen tarmo ja loputtomasti ideoita.
Tutkimustyö ei kuitenkaan ole nerojen salamyhkäistä sekoilua, vaan se on avointa ja verkkaista näpertelyä. Tutkimustulos ehkä muuttaa maailmaa tai sitten ei, mutta oikoteitä ei ole eikä tutkimusetiikasta voi millään verukkeella tinkiä.
Silti tutkimusrahoitusta hakiessa myös suomalaisia kehotetaan hiukan liioittelemaan tuloksia ja omaa osaamista. Näin rahoittajille luodaan mielikuva huippulahjakkuudesta.
Theranos osoitti, ettei tutkimusrahoituksessa kannata siirtyä totuudenjälkeiseen aikaan.
Mona Mannevuo
Kirjoittaja työskentelee tutkijana Turun yliopistossa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -konsortiossa. Lisäksi hän työstää kirjaa tunteiden, neurotieteiden ja suomalaisten työnjohto-oppien kytköksistä. Hän kirjoittaa kolumneja yksityishenkilönä eivätkä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele Turun yliopiston kantoja.
Aiheesta voi keskustella 14.8. klo 16.00 asti.
Kirjoituksen lähteet:
John Carreyrou: Bad Blood: Secrets and Lies in a Silicon Valley Startup (2018)
Alex Gibney: The Inventor: Out for Blood in Silicon Valley (2019) (HBO Nordic)
Rebecca Jarvis, Taylor Dunn, Victoria Thompson & Ashley Louszko: The Dropout(2019) (ABC News Podcast)