Artikkeli on yli 5 vuotta vanha

Suomen lasimuseo avasi kokoelmavarastonsa yleisölle ja tutkijoille

Avaamalla kokoelmavaraston yleisölle museo toteuttaa Suomen lasimuseon suunnittelijan, lasimuotoilija Tapio Wirkkalan toiveen.

Kaksi naistaa tutkii lasimuseon varaston vitreenejä
Lasimuseon museonjohtaja Hanna Mamia-Walther ja amanuenssi Uta Laurén tutkivat kokoelmavaraston vitriineissä olevia esineitä. Kuva: Tiina Kokko / Yle
  • Anne-Maria Niskanen

Lasimuotoilija Tapio Wirkkalan suunnittelema museo avattiin Riihimäellä vuonna 1981. Wirkkalan toiveena oli, että näyttelyiden lisäksi myös museon kokoelmavarasto on auki yleisölle: "katsojille elämys ja tutkijoille löytöretki".

Opaskierroksia järjestettiinkin museon varastoon jonkin aikaa, mutta pääpiirteissään kokoelmavarasto on ollut suljettuna museovierailta. Nyt lasimuseo on kuitenkin päättänyt, että museon kokoelmaan pääsee tutustumaan opaskierroksilla.

– Varasto on ihan normaali museovarasto, missä me säilytämme museon kokoelmia. Jotkut esineet ovat täällä periaatteessa lähes aina, kertoo lasimuseon amanuenssi Uta Laurén.

Nyt myös tutkijat pääsevät katsomaan sellaisia esineitä, jotka eivät koskaan mahdu perusnäyttelyyn tai johonkin muuhun näyttelyyn.

– Meidän tehtävähän on ollut valtakunnallisena erikoismuseona kerätä kaikkien lasitehtaiden tuotteita ja kaikilta aikakausilta. Museon kokoelmasta löytyy ihan uutta esineistöä – esimerkiksi Iittalasta saatuja – ja sitten todella vanhaa esineistöä, kertoo Uta Laurén.

Kokoelmavarasto on aikamatka

Lasimuseon kokoelmavarastossa on tällä hetkellä noin 50 000 lasiesinettä. Lisäksi varastossa on runsaasti myös muuta aineistoa kuten piirustuksia, valokuvia, videoita, haastatteluja ja koneita sekä laitteita.

Museolla on hyvin tarkat periaatteet eli kokoelmapolitiikka siitä, mitkä esineet päätyvät museon kokoelmiin ja mitkä eivät. Tästäkin asiasta kerrotaan kokoelmavaraston opaskierroksella.

Museonjohtaja Hanna Mamia-Waltherin mukaan lasimuseon kokoelma on käytännössä tarina.

– Vastuumuseona meidän on kerättävä esineitä mahdollisimman laajasti, mutta esineen on oltava riittävän merkittävä sen tarinan kannalta.

– Monesti kokoelmahankinnat ovat joidenkin aukkojen täyttämistä ja sitten jostakin esineestä voidaan myös luopua ja lahjoittaa se jollekin toiselle museolle jos meillä on esimerkiksi kaksoiskappaleita, kertoo Hanna Mamia-Walther.

Suomen lasimuseon opaskierrokselle mahtuu kerrallaan kaksitoista kävijää ja sille on ilmoittauduttava ennakkoon.