NUUKSIO. Kun suomalainen Mikael Heerman oli osallistunut kahdesti maailman rankimmaksi juoksukilpailuksi kutsuttuun Barkley Marathonsiin, halusi hän tuoda palan kisaa myös Suomeen. Barkleyn perustaja, kulttihahmoksi kisasta tehdyn Netflix-dokumentin myötä noussut Lazarus Lake, oli nimittäin jo useamman vuoden pyörittänyt myös toisenlaista kisaa Yhdysvaltojen Tennesseessä.
Todella värikkäänä persoonana tunnetun Lazaruksen viimeisin kisaidea, Backyard Ultra, on levinnyt jo ympäri maailmaa valtavan suosion saattelemana. Tänä viikonloppuna formaatti rantautui myös Suomeen.
Backyard Ultra on nimensä mukaisesti ultrajuoksukilpailu, johon ei vaadita suurta lääniä, vaan kisan voi järjestää liki omalla takapihalla. Säännötkin ovat yksinkertaiset, juostaan 6,7 kilometrin lenkkiä tasatuntilähdöin siihen saakka, kunnes enää yksi juoksija on joukosta jalkeilla.
Heermanin julkistettua järjestävänsä kisan Espoon Nuuksiossa, alkoi ilmoittautumisia tihkua tasaiseen tahtiin. Lopulta perjantai-iltana Heermanin järjestämän tapahtuman lähtöpaikalle saapui 26 jännittynyttä urheilijaa. Näiden urheilijoiden joukossa uutta kisamuotoa oli saapunut kokeilemaan liuta suomalaisen ultrajuoksun huippunimiä.
– Olen miettinyt tämän tyyppistä kisaa. Jos tätä ei olisi järjestetty, niin olisin varmasti itse järjestänyt samanlaisen Joensuussa. Nyt kun tällainen syntyi, niin ilman muuta tulin mukaan, urallaan muun muassa 24 tunnin juoksun Suomen ennätyksen tehnyt Jari Soikkeli sanoi.
Maailmalla vastaavissa tapahtumissa on nähty jopa yli 60 tunnin suoritus. Ennen Suomen debyyttiä osallistujat eivät halunneet veikkailla tulosta, mutta 30 kierroksen pintaan arvioissa päädyttiin.
– Uusien kokemusten perässä tulin tänne. Kun en ollut tällaista kisaa ennen koskaan missään nähnyt, niin pakko oli tulla. Luultavasti en kyllä toistamiseen tule, mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmaa, 16 kierroksen jälkeen kisasta pudonnut Jouko Tyni nauroi.
6,7 kilometrin selvittäminen alle tuntiin kuulostaa peruskuntoilijallekin helpolta urakalta, mutta Nuuksion reitti oli todella vaativa jopa ilman alati kasvavaa väsymystä, joka ultrajuoksuun kuuluu. Käveleminen ei ole säännöissä kiellettyä, mutta sen verran rankasta maastosta oli kyse, että vauhtia oli pidettävä ehtiäkseen ajoissa maalialueelle.
Tapahtuman yöosuudet juostiinkin maaston sijaan asfaltti- ja hiekkatiellä, jotta juurakoiden, liukkaiden kallioiden ja jyrkkien rinteiden mahdollistamilta vaaratilanteilta vältyttiin.
12 tunnissa ei vielä eroteta jyviä akanoista
Yleisimmin juoksijat taivalsivat Nuuksiossa kierroksensa 45-55 minuuttiin, jolloin osuuksien väliin mahtui vartista viiteen minuutin tauko. Taukojen aikana kilpailijat saivat huoltaa itseään, syödä ja ottaa vaikkapa nopeat nokkaunet. Ultrajuoksussa tauot ovat kuitenkin harvinaisuus, joten moni kisaajista manailikin uuden kierroksen odottelua tiukasti lämmittävien vilttien alla.
Ensimmäiset keskeytykset nähtiin seitsemännen ja kahdeksannen kierroksen jälkeen, mutta 12 tunnin kohdalla peräti parikymmentä juoksijaa oli yhä reitillä ja hyvävoimaisena. Kärkikymmenikkö saatiin selville vasta siinä vaiheessa, kun juoksua oli takana 16 tuntia.
– Kävin siinä viimeisellä osuudella päänsisäistä taistelua, että kannattaako jatkaa kilpailua, miksi jatkan? En sitten jatkanut, Jouko Tyni kuvaili ultrajuoksun syvintä olemusta, henkistä kanttia, joka tällä kertaa riitti hänellä 107 kilometrin kohdalle saakka.
Nuuksio Backyard Ultran 26 osallistujasta kuusi oli naisia, joista kovimman tempun teki vasta 23-vuotias Satu Kähkönen, jonka kilpailu kesti 15 kierrosta ja yli 100 kilometriä.
– Kyllä tuon reitin vaativuus yllätti ja ehkä en ollut ihan palautunut vielä edellisestä kisasta. Oli tosi vaikeata koko matka, ei oikein imeytynyt neste eikä syöminen sujunut. Hieno kisa ja kokemus, mutta ei kyllä minun juttuni, Kähkönen hymyili vaatimattomasti.
Ensi vuoden voittaja pääsee tapaamaan kulttihahmoa
Kärkikymmenikön selvittyä meno jatkuikin taas tuntitolkulla. Vuorokauden kestänyt juoksukisa ei näyttänyt tuntuvan vielä missään, kun kukaan kovista menijöistä ei halunnut jättää leikkiä kesken.
Backyard Ultran sääntöjen mukaan kisan voittaa juoksija, joka juoksee kierroksen muita enemmän. Viimeiselle lenkille pitää päästä siis yksin, ja se viimeinen lenkki pitää päästä yhä tunnin aikarajan puitteissa maaliin.
Suomen ensimmäisen Backyard Ultran voitto, ja viimeisen jalkeilla olleen juoksijan kunnia irtosi lopulta 26 kierroksen urakoinnilla. Joukon sisukkain, Jari Soikkeli, taivalsi kisan aikana reilut 174 kilometriä. Kilpailun tarkkoja tuloksia voit tutkia täältä.
Nuuksio Backyard Ultra saa ensi vuonna jatkoa. Tuolloin jo kesäkuussa kisattavan tapahtuman voittaja pääsee halutessaan jatkamaan kisailua Yhdysvalloissa, kulttihahmo-Lazaruksen vieraana.
– Ensi vuonna Nuuksio Backyard Ultra on osana Lazaruksen ideoimaa Golden Ticket -järjestelmää, joten vuoden 2020 kisan voittaja pääsee suoraan mukaan Lazaruksen järjestämään MM-tason kilpailuun Big Dog’s Backyard Ultraan, Mikael Heerman päätti.
Lisää tunnelmia Suomen ensimmäisestä Backyard Ultra -tapahtumasta näet klikkaamalla jutun pääkuvaa tai siirtymällä Urheilu-Areenaan.
Lue myös