STUTTGART. Pallo osuu kattoon, ja Stuttgartin neljä vuotta jatkunut pettymysten sarja on ohi. Pelaajat alkavat hyppiä, itkeä ja huutaa. Stuttgart on voittanut Saksan mestaruuden neljän peräkkäisen hopeamitalin jälkeen. Kentälle syntyy kasa, jonka uumenissa riemuitsee myös Suomen maajoukkuelibero Roosa Koskelo.
Syksyllä saksalaismedia on tiedustellut Koskelolta, tuoko hän Stuttgartiin kauan kaivatun mestaruuden.
– Joka paikassa missä olet pelannut, joukkue on voittanut mestaruuden. Onko tämä vihdoin Stuttgartin vuosi? toimittaja kysyy suomalaiselta.
Koskelo vastaa vaatimattomasti. Hänestä tuntuu, etteivät mestaruudet hänestä johdu. Libero ei suoraan pysty vaikuttamaan siihen, mitä hyökkääjät tekevät sen jälkeen kun hän on puolustanut pallon peliin.
Silti Koskelon edustama joukkue voittaa jälleen maansa mestaruuden. Koskelo on voittanut kevään 2014 jälkeen kaksi Suomen mestaruutta, kaksi Slovenian mestaruutta ja viime keväänä Saksan mestaruuden.
Mestaruuspokaali on aina monen sattuman summa, mutta Koskelon näytöt ovat kiistattomat. Viisi kultamitalia kolmen eri maan pääsarjassa on poikkeuksellinen saldo. Miten mestaruuksia oikein voitetaan?
"Ehkä koko Saksan paras libero"
Jalkapallo on Saksan ja Stuttgartin ehdoton ykköslaji, mutta eivät naislentopalloilijatkaan tuntemattomia ole. Pelit keräävät Stuttgartissa säännöllisesti tuhansia katsojia ja pelaajia pysäytellään jatkuvasti kaupungilla. Koskelon mukaan varsinkaan joukkueen parimetristen pelaajien kanssa on vaikea kulkea ilman, että joku tunnistaisi heidät.
Lentopalloperheen kuopus Koskelo on itse vain 164-senttinen, vaikka kaikki kolme veljeä ovat noin parimetrisiä hujoppeja. Tunnistaminen ei kuitenkaan ole senteistä kiinni.
Koskelo käy Yle Urheilun haastattelun jälkeen ostamassa glögin joulumarkkinoilta. Heti kun libero on saanut kuuman juoman käteensä, keski-ikäinen herrasmies lähestyy suomalaista.
– Pelaatko sinä MTV Stuttgartissa? Olet todella hyvä libero, mielestäni ehkä koko Saksan paras, mies kehuu englanniksi.
Koskelo kiittää kehuista ja juttelee saksalaismiehen kanssa hetken tulevista peleistä. Saksan puolustavan mestarin alkukausi on ollut hyvä. Seura keikkuu Bundesliigan kärjessä ja on kaatanut Mestarien liigan alkulohkossa kevään mestarin, italialaisen Novaran. Tavoitteet ovat mestaruuspokaalissa myös Saksan cupissa, jonka finaaliin joukkue eteni joulukuun puolivälissä.
Koskelon suuri rooli Stuttgartissa on vain kasvanut viime kaudesta. Joukkue on mennyt lähes kokonaan uusiksi. Seuraan on saapunut peräti 11 uutta pelaajaa. Hyökkäys on rakennettu tähtihakkuri Krystal Riversin ja puolustus Roosa Koskelon ympärille. He ovat myös joukkueen henkiset johtajat.
Kapteeni ja apukapteeni
Riversin nauru on tarttuvaa sorttia. Saksan ja Ranskan mestari on Stuttgartin hyväntuulinen kapteeni, joka on noussut eurooppalaisen lentopallon huipulle epätodennäköisestä paikasta, Yhdysvaltojen Alabamasta.
– Rakastan "Rosieta"! Hän on minun läheisimpiä ihmisiäni. Kasvoimme täällä viime kaudella johtajiksi. Minä olen kapteeni, mutta Roosa on auttanut tosi paljon, Rivers kertoo.
Rooli ei ole Koskelolle uusi, sillä hän on tottunut johtamaan. Liberon pelillinen rooli voi olla rajallinen, mutta Roosa Koskelolla on ollut kultajoukkueissaan tärkeä henkinen rooli. Koskelon ei kaihda vastuun ottamista.
– Rooli on täälläkin todella iso. Pidän siitä tosi paljon. Johtajuus tulee minulta aika luonnostaan, Koskelo sanoo.
– Liberot eivät oikeastaan voi olla kapteeneja. Krystal kantaa meitä pelillisesti. Hän johtaa meitä enemmän pelaamalla ja minulla on hänen kanssaan yhteisvastuu henkisestä johtajuudesta.
Rivers kuittaa, että tietyt ominaisuudet tuottavat Koskelolle vaikeuksia johtamisessa.
– On hauskaa, kun Roosa huutaa, mutta mitään ei kuulu. Hänellä on niin pehmeä ääni, Rivers vitsailee.
– Oikeasti hän huutaa, puhuu ja tsemppaa paljon. Hän organisoi koko ajan peliämme. Se on välillä hauskaa, kun hän yrittää kerätä porukkaa kasaan, mutta ei ylety kunnolla, koska on niin pieni!
Stuttgartin joukkue on yksilötasolla jopa kovempi kuin viime kauden mestarijoukkue. Koskelolla ja Riversillä on riittänyt töitä uusiutuneen kokoonpanon yhdistämisessä. Monen kansalaisuuden ja pelityylin yhteensovittaminen vie aikaa, mutta syksy on ollut lupauksia herättävä. Helppoja virheitä tulee yhä peleissä, mutta Stuttgart on onnistunut kääntämään lähes jokaisen pelinsä voitoksi.
– She knows her stuff. Kun sinulla on voittajan ominaisuudet, tuot ne mukanasi. "Rosie" on tuonut ne tänne, hän on voittaja!
Linkki pelaajien ja valmennuksen välillä
Viime kaudella Koskelo auttoi Stuttgartin seurahistorian ensimmäiseen Saksan mestaruuteen neljän peräkkäisen hopean jälkeen. Valmennusjohdolta sataa hänelle kiitosta.
Stuttgartin mestarivalmentaja Giannis Athanasopoulosin mielestä Suomen maajoukkuelibero on huippuluokan pelaaja, joka puolustaa vaikeatkin pallot ja jakaa passit tarvittaessa tarkasti. Tärkeimmäksi Koskelon ominaisuudeksi kreikkalaisluotsi nostaa kuitenkin suomalaisliberon luonteen.
– Roosa työntää tätä joukkuetta eteenpäin. Hän tekee valtavasti töitä ja on auttanut paljon joukkueen yhdistämisessä. Löysin Roosan Sloveniasta, ja olen ollut häneen todella tyytyväinen, Athanasopoulos kehuu.
Koskelo sai kahden toisen Slovenian mestaruutensa jälkeen tarjouksia useilta Bundesliiga-seuroilta, mutta Athanasopoulosin soitto ja sopimuksen ehdot kallistivat valinnan Stuttgartiin. Kreikkalaisvalmentaja halusi Koskelon seuraansa, koska hänen mielestään pitkän sarjan voittaminen ei ole helppoa edes maailman huonoimmassa liigassa. Athanasopoulos näkee Koskelon voittajana, jollaista hänen joukkueensa tarvitsee.
– On vaikea löytää pelaajia, jotka pelaavat joukkueen voiton eteen ja ymmärtävät mitä se vaatii. On helppo sanoa, että olen hyvä pelaaja, katso pelitilastojani. Mutta Roosalta löytyvät myös ne ominaisuudet, joilla hän hitsaa joukkueen yhteen. Hän auttaa voittamaan mestaruuksia, päävalmentaja sanoo.
Valmentajan mukaan hänellä on Koskelon kanssa erityinen suhde. Suomalaisen ei tarvitse Athanapoulosin mukaan kuin katsoa valmentajan naamaa, ja hän tietää heti mitä pitää tehdä.
– Hän ei kyllä ilmeillään tee sitä kovin vaikeaksi, Koskelo nauraa.
Koskelon tehtävä on toimia linkkinä valmennuksen ja pelaajien välillä. Liberona hän käy takakenttäkierrosten välissä säännöllisesti vaihtopenkin puolella. Hän keskustelee huilivuoroilla valmennuksen kanssa, mitä joukkueen pitäisi tehdä toisin.
– Ohjaan paljon peliä kentällä. Minulla on vähemmän hommaa, kun ei tarvitse miettiä hyökkäämistä tai torjumista. Se on minun vastuullani, miten meidän vastaanottomme ja puolustuksemme toimivat, Koskelo sanoo.
Vastuuta jo lapsena
Roosa Koskelo on tiennyt jo lapsena, että haluaa lentopallossa huipulle. Forssassa kasvanut Koskelo suuntasi jo alakouluikäisenä naapurikuntien seuroihin kehittyäkseen paremmaksi. Kun muut leikkivät, nuori lentopalloilijan alku istui autossa päästäkseen Somerolle tai Loimaalle harjoittelemaan.
– Jo aikaisin aloin tehdä valintoja, että en ole niin paljon kavereiden kanssa tai vietä niin sanottua normaalia lapsuutta. Lentopallotreeneihin joutui reissaamaan niin paljon, että se rajoitti normaalia lapsen elämää. Aika varhaisessa vaiheessa tiesin, mitä haluan tehdä, Koskelo kertoo.
Isä ja kolme isoveljeä pelasivat lentopalloa, mutta Koskeloa ei lajin pariin painostettu. Esimerkin kautta syntyi innostus.
– Moni kysyy mistä nopeuteni tulee. Olen vahvasti sitä mieltä, että siitä kun olen juossut isoveljiä karkuun, Koskelo naurahtaa.
Yläkoulun alkaessa Koskelossa syttyi kova palo pelata Mestaruusliigassa. Ulkomailla pelaaminen oli lähinnä unelma, mutta viimeistään loistaminen LP Viestin europeleissä muutti tavoitteeksi unelman tavoitteeksi.
– Se on koko ajan kasvanut, mitä lentopallolta haluaa. Koskelo sanoo.
– En sanoisi, että olen tehnyt uhrauksia, enemmänkin valintoja. Totta kai elämä aika paljon ottaa, kun on kaukana kaikista täällä maailmalla, mutta paljon se myös antaa.
Uskallus kieltäytyä maajoukkueesta
Koskelo uskaltaa tehdä vaikeita valintoja. Suomalainen lentopalloyleisö tuntee Roosa Koskelon hänen menestysvuosistaan LP Viestissä. Mitaleja on ropissut palkintokaappiin läpi 2010-luvun myös Hämeenlinnan Lentopallokerhossa ja LP Kangasalassa. Suomen maajoukkueessa Koskelo ei ole kuitenkaan ollut vakiokasvo, 28-vuotiaalla on vyöllään vain viitisenkymmentä maaottelua.
– On aika rankaa olla 8–9 kuukautta vuodesta kaukana kotoa. Sitten jos aina koko kesän olisi vielä maajoukkueessa, ei jäisi aikaa muulle. Tykkään paljon myös lentopallon ulkopuolisesta elämästäni ja läheisistäni. Minulle ei sovi, että olen vuoden ympäri lentopallossa kiinni, Koskelo sanoo rehellisesti.
Vaatii rohkeutta osata kieltäytyä maajoukkuekutsuista. Loppukesän EM-kisakutsuun Koskelo vastasi kuitenkin myöntävästi, ja kuului turnauksessa Suomen parhaisiin pelaajiin. Hän viihtyy erinomaisesti maajoukkueessa, mutta liberon mielestä tärkeintä on pysyä seurajoukkueessa yhdeksän kuukautta kunnossa. Joukkueen johtohahmoihin kuuluvalla liberolla on läpi kauden suuri fyysinen ja henkinen kuormitus.
– En ole enää kaksikymppinen, täytyy miettiä myös sitä, että pysyy yhdeksän kuukautta kunnossa täällä. Täältä se leipä kuitenkin pöytään tulee.
Ammattilibero on tyytyväinen leipänsä leveyteen Saksan pääsarjassa. Hän tulee hyvin taloudellisesti toimeen.
– En ole koskaan pelannut lentopalloa rahan takia, mutta mielestäni minulle maksetaan ihan riittävästi. Jotain jää säästöön, eikä tarvitse koko ajan miettiä mitä voi ostaa tai voiko mennä ulos syömään.
Unelma elää onnellisena
Roosa Koskelon lempikirja on Zlatan Ibrahimovicin elämäkerta. Ruotsin suurinta jalkapallotähteä ei ehkä pidetä maailman parhaana joukkuepelaajana, mutta hänen mestaruusputkensa on omaa luokkaansa. Ibrahimovic voitti lukemattomien pystiensä lisäksi yhteensä 13 sarjamestaruutta Hollannissa, Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. Maaleja hän on tehnyt ammattilaisurallaan yli 500.
Suomalaislibero ei ole voittanut viittä mestaruutta kolmessa eri maassa pistetehtailulla. Hän on huippuluokan puolustaja ja johtaja, joka osaa auttaa joukkuettaan pelaamaan paremmin.
– Ehkä minulla on joku sellainen henkinen kantti tai johtajuus. Ehkä se, miten muut pelaajat minut näkevät, voi vaikuttaa, Koskelo pohtii.
– Olen ollut etuoikeutetussa asemassa, kun olen päässyt pelaamaan menestyvissä joukkueissa. En ole kokenut siitä paineita tai tullut edes ajatelleeksi asiaa. Vanhemmalla iällä olen oppinut, etteivät ne mitalit ole pääasia, mutta tietysti iso bonus.
28 vuotta on liberolle nuori ikä. Pelivuosia on vielä rutkasti jäljellä, ja kehityskäyrä osoittaa jyrkästi ylöspäin. Mestaruuksia lienee tulossa vielä lukuisia, mutta Koskelo ei niitä mieti.
– Haluan pelata lentopalloa niin kauan kuin pysyn kunnossa ja nautin siitä. Viiden vuoden päästä haluaisin olla yhtä kiitollinen kuin tällä hetkellä olen kaikesta siitä, mitä olen saanut tehdä.
Liikunnan ohjaajaksi Vierumäellä opiskellut Koskelo haluaisi uransa jälkeen jatkaa töitä urheilun parissa. Urheilu ei kuitenkaan ole maailman tärkein asia.
– Unelmani on, että saan elää onnellisena ja terveenä. Että osaisin elää hetkessä ja nauttia niistä asioista, jotka ovat käsillä juuri nyt.
Lue myös: