Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, Pele Koljonen pelaisi ammattilaisena ulkomailla. Aivan kuten entiset joukkuekaverit Teemu Pukki, Paulus Arajuuri ja Joona Toivio. Kuka tietää, hän olisi Suomen maajoukkueen kanssa matkalla kohti EM-lopputurnausta.
Kohtalo päätti kuitenkin toisin.
Koljonen hymyilee veijarimaisesti potkaistessaan palloa korttelikentällä Kuopiossa. Nyt hänen on helpompi hengittää. Valheet, salailu ja häpeä ovat ohi, vaikka velat ovat vielä jäljellä.
Jos Koljonen on jotain oppinut niin sen, että menneisyyden mokia on turha muistella. Nyt hän kuitenkin suostuu muistelemaan varoittaakseen muita.
Katso jutun kuvaa painamalla Sportlivin minidokumentti Pele Koljosen matkasta pelihelvettiin ja takaisin.
Kymmenen vuotta sitten kaikki näytti vielä valoisalta. Puutarhapotkijasta oli kasvanut juniorimaajoukkuemies ja KuPSin paidassa läpilyönnin tehnyt Veikkausliigapelaaja.
Pele Koljonen oli tulevaisuuden nimi, KuPSin nouseva tähtihyökkääjä. Alle 21-vuotiaiden maajoukkueen avatessa EM-karsinnat Hollantia vastaan 2009 päävalmentaja Markku Kanerva ilmoitti, että Koljonen aloittaa yksin kärjessä. Penkillä istui muuan Sevilla-kärki Teemu Pukki.
Koljonen ei ollut uskoa korviaan.
– Ihmettelin mitä lääkkeitä "Rive" oli syönyt. Pukki oli toki kaksi vuotta nuorempi, mutta silti helvetin hyvä.
Koljonen kohtasi tulevia Valioliigapelaajia kuten Georginio Wijnaldumin, Tim Krulin ja Leroy Ferin ottelussa, joka lopulta oli ehkä hänen uransa kohokohta. Koljonen oli jopa lähellä tehdä maalin puolesta kentästä.
Muita huippumatseja ei juurikaan enää tullut. Kaksi vuotta myöhemmin ura oli jo ohi.
Uran päätti vastustajan järjetön taklaus Suomen cupin ottelussa kolmosdivisioonajoukkue Nokian Palloseuraa vastaan.
Epäonnistuttu leikkaus sinetöi kohtalon. Lääkäri totesi, että Koljosen jalalla ei enää pelata jalkapalloa.
– Olisi siinä varmasti ollut vielä ehkä 13 pelivuotta jäljellä ja takana neljä huipulla. Kova paikkahan se oli, Koljonen sanoo.
– Viisi vuotta kannoin kaunaa. Enää en jaksa.
Putosi alas ensimmäistä kertaa
Loukkaantumisen jälkeen ajatukset laukkasivat tuhatta ja sataa. Koljonen oli panostanut kaikkensa jalkapalloon ja jättänyt jopa koulunkäynnin kesken. Ammattia hänellä ei ollut.
Niin hän alkoi pelata tv-pelejä. Kunnes tylsistyi.
– En osannut täyttää jalkapallon jättämää tyhjiötä. Aloin kuluttaa aikaa rahapeleillä.
Alamäki jyrkkeni.
Samoihin aikoihin nettipokeri kasvoi räjähdysmäisesti ja vedonlyönti oli vahvasti siirtymässä nettiin. Tylsä arki ja uhkapelaamisen helppo saatavuus oli ongelmallinen yhdistelmä riippuvuuksiin alttiille Koljoselle.
Alttius riippuvuuteen on perimässä. Koljosen isä, legendaarinen jalkapalloilija Atik Ismail, on kamppaillut sekä alkoholi- että peliongelmien kanssa. Myös Koljonen kärsi pitkään lääkeriippuvuudesta, jonka hän onnistui selättämään.
Koljonen on vuosien varrella oppinut tuntemaan itsensä.
– Olen äärimmäisyyksien mies. Jos teen jotain, menen aivan all in.
Niinpä hän putosi pohjalle ensimmäistä kertaa, mutta ei suinkaan viimeistä.
Vielä tuolloin velat olivat vain viisinumeroisia.
– Hei! Oliko töissä kiire?
Pele Koljonen ottaa hörpyn kahvimukistaan nähdessään puolisonsa Petra Kapasen kipuavan alas rappusia parin asunnossa Kuopiossa.
Viime vuosien ajan Petra on ollut Pelen turvasatama. Jopa suojelusenkeli, kuten Koljonen itse kuvailee.
Petra kertoo olevansa yhä vakuuttunut siitä, että Pele on hyvä ihminen. Petran aiemmasta liitosta saatujen lasten suhteen Pele on huolehtivainen. Puolisonsa mukaan Pele on herkkä ihminen, karkean näköinen mutta pehmeä ja välittävä nallekarhu.
– Hän on avoin, mutta ei rehellinen kaikissa asioissa. Jossain vaiheessa asiat kuitenkin nostetaan pöydälle, Petra Kapanen sanoo.
Pele ei edes suostunut kertomaan Petralle, kun peliongelmat taas pahenivat vain vähän sen jälkeen, kun ensimmäinen sotku oli siivottu.
Hän pelkäsi reaktiota ja tulevansa jätetyksi.
Tällä kertaa tilanne oli vielä pahempi kuin viimeksi. Pikavippifirmat olivat yleistyneet, eivätkä velat enää kasautuneet hitaasti – ne eskaloituivat hänen yrittäessään voittaa takaisin jo hävittyjä rahoja.
Hävisi 12 500 euroa yhden työpäivän aikana
Koljonen myöntää, että hän kadotti täysin ymmärryksen rahan arvosta. Hänen silmissään kyse oli vain numeroista näytöllä. Ainoa tärkeä asia oli kiksit.
Yhtäkkiä panokset nousivat kymmenestä eurosta kymmeneen tuhanteen euroon.
– Se lähti täysin lapasesta ja en ole löytänyt siihen mitään muuta syytä kuin sen, että minulla on äärimmäinen tarve saada ultrajännitystä. Se ei ole enää edes jännitystä, vaan hulluuden hakemista.
Kun riippuvuus oli pahimmillaan, Koljonen oli töissä Iisalmen Sanomissa. Kesken työpäivän hän alkoi lyödä vetoa käynnissä olevasta Australian avoimesta tennisturnauksesta ja hävisi palkkansa.
Hän otti pikavippifirmalta 10 000 euron lainan.
– Ne tulivat tunnissa tililleni. Siinä meni neljässä viidessä tunnissa kymppitonni.
Hetkeä myöhemmin työkaveri pyysi Koljosen huoneeseensa. Hän osoitti tietokoneen näyttöä ja kertoi, että Koljosen kirjoittama artikkeli oli konsernin viime viikon toiseksi luetuin. Hän sanoi, että Koljosen pitäisi olla ylpeä itsestään.
– Mietin siinä vain, että tietäisipä vaan, miltä saavutus tuntuu. Päällepäin kaikki oli kunnossa ja osasin tehdä jotain, mutta pinnan alla kyti.
Koljosen arkielämä oli kriisiytymässä. Sitä leimasi jatkuva rahan metsästys ja kissa ja hiiri -leikki puolison kanssa. Koljonen ryntäsi aina kotiin aikaisin, jotta hän ehtisi piilottaa perintäkirjeet.
Jos Koljonen katsoi urheilua televisiosta, istui hän tietokoneen äärellä lyöden koko ajan live-vetoa. Jos Petra kysyi mitä hän teki, Pele vastasi kirjoittavansa työsähköpostia.
"Oli pakko kertoa, muuten tie olisi vienyt hautaan."
Hän valehteli aivan kaikille – myös itselleen. Koljonen kamppaili ahdistuksen ja unettomuuden kanssa, mutta kieltäytyi myöntämästä olevansa peliriippuvainen. Hän oli saanut myös masennusdiagnoosin.
– Joskus istuin sillalla ja mietin, että mikä tässä enää pidättelee, Koljonen kertoo.
Lopulta valheet olivat jo niin kaukaa haettuja, että tilanne oli umpikujassa. Kun Petra löysi nipun karhukirjeitä vaatekaapista, Pelen oli kerrottava totuus. Velat olivat paisuneet kuusinumeroisiksi.
– Oli pakko kertoa, muuten tie olisi vienyt hautaan.
Ratkaiseva hetki oli käsillä, miten Petra reagoisi?
Pele Koljonen pudistelee päätään. Sportlivin kuvauksissa käytetty pehmeä lasten jalkapallo ei tottele ja hutilaukauksia tulee rutkasti.
– Oikea jalka on paska ja vasen helvetin huono, Koljonen sanoo ja nauraa.
Vähän omalaatuinen musta huumori on auttanut vaikeuksien läpi. Silti kaikista tärkein asia on ollut Petran tuki.
Totuus tuli Petrallekin shokkina ja alussa tilannetta oli vaikea niellä. Nyt kun pöly on laskeutunut, hän seisoo yhä Pelen rinnalla päättäväisenä ja järkkymättömänä. Miksi?
– Jos en olisi koskaan nähnyt sitä toista Peleä, minkälainen hän pystyy olemaan kun asiat ovat kunnossa, olisin varmasti ajatellut että mene. Itsehän olet soppasi keittänyt, Petra Kapanen sanoo.
– Mutta tiesin, että pohjimmiltaan siinä on se ihminen, joka pitää vain saada takaisin oikeille raiteilleen.
Päivä kerrallaan
Silloin tällöin Pele Koljosen mieli synkistyy ja hän sanoo pilanneensa elämänsä. Sitä Petra ei suostu kuuntelemaan.
– Meillä on koti, meillä on ihanat lapset, meillä on perhe. Normaali elämä on kunnossa, kunhan vain saadaan se ulkopuolelta tuleva haitta kuriin. Asiat voisivat olla sata kertaa huonomminkin.
Nyt Pele on samoilla linjoilla. Hän tietää pilanneensa osan elämästään, mutta elämää on jäljellä vaikka kuinka paljon. Hänhän on vasta 31-vuotias.
– Viime vuosi on ollut aivan älyttömän rankka, mutta tällä hetkellä näyttää paremmalta kuin vuosiin.
Koljonen yrittää koota uuden elämänsä palaset kasaan ja korjata rikkoutuneet ystävyyssuhteet. Vaikeiden vuosien aikana monet kaverit häipyivät. He tiesivät, mistä oli kyse aina kun Pele soitti: hän tarvitsi rahaa.
Kun puhe siirtyy tulevaisuuden näkymiin, Pele pursuaa ideoita. Hän puhuu loma-asunnosta Turkissa, mökistä, tai edes omasta veneestä.
– Mutta perkele ei ole rahaa.
Hän pysähtyy ja miettii.
– Pakko aloittaa vedonlyönti uudestaan.
Tuttu, vekkulimainen hymy leviää kasvoille. Hän tietää, että hänestä ei koskaan tule uhkapelien kohtuukäyttäjää.
Elämä on täynnä houkutuksia, ruokakauppojen Veikkaus-mainoksia ja kymmeniä päivittäin sähköpostiin tippuvia pelifirmojen sähköposteja. Meilejä tulee jopa sivustoilta, joilla Koljonen ei eläissään ole pelannut.
Tule meille ja saat 200 prosentin bonuksen! Retkahdus on vain parin klikin päässä.
Kun pelihimo iskee, Pelen on toistettava mantraansa. Kerta toisensa jälkeen.
Ei. Tänään en pelaa.
Sebastian Backman
Lue myös: