Petra Olli oli vaaleatukkainen 14-vuotias teinityttö ja Ahto Raska vasta valmennusuraansa aloitteleva noviisi, kun kaksikon reitit kohtasivat. Pian kohtaamisen jälkeen alkoi yli kymmenvuotinen valmennussuhde, jota Raska kuvailee tiiviiksi. Eteläpohjalaisesta tytöstä kasvoi lahjakas painija, jonka Virosta kotoisin oleva Raska valmensi kuuteen aikuisten arvokisamitaliin. Samalla kaksikon välille syntyi leppoisa kaverisuhde.
– Nämä olivat upeat kymmenen vuotta. Tulokset kertovat puolestaan. Petra teki huippu-uraa niin kadeteissa kuin aikuisissa 25-vuotiaaksi asti. On ollut paljon kivistä tietä, mutta on päästy maailmanmestaruuteen ja voitettu Euroopan mestaruuksia ja muita mitaleja, Raska muisteli kaksikon taivalta puhelimitse Yle Urheilulle.
Raska sai kuitenkin kokea myös tiiviin valmennussuhteen toisen puolen, kun hän todisti lähietäisyydeltä, miten Ollin intohimo painia kohtaan hiipui. Olli jätti Rooman helmikuisia EM-kisoja edeltäneen turnauksen väliin, ja se oli Raskalle jo merkki muutoksesta.
– Millä mielialalla hän lähtee sinne kisamatolle, jos ajattelee, että urheilija on jo päättämässä uraansa. Hän meni sinne taistelemaan. Viimeinen koitos ja annan itsestäni kaiken ja tulos oli tämä, okei. Oli rohkea teko, että Petra meni Rooman-kisoihin. Tulos siinä ei ole merkittävä, Raska summaa.
Jokaisella urheilijalla on oma tarinansa. Jotkut lopettavat kolmekymppisenä, jotkut menevät nelikymppiseksi asti, mutta Petran tarina loppui 25:een.
Valmentaja Ahto Raska
"Hän oli koittanut, yrittänyt ja puskenut"
Vaikka Olli ja Raska olivat ja ovat läheisiä, oli Olli silti pitänyt suunnitelmat uran päättämisestä kokonaan itsellään. Raskan sanojen mukaan he eivät olleet ennen päätöksen julkistamista jutelleet uran päättämisestä kertaakaan.
Maanantaina Olli kutsui Raskan juttelemaan ja he tapasivat tutulla treenipaikallaan Kuortaneen urheiluopistolla. Päivää myöhemmin asia kerrottiin muillekin.
– Hän kertoi, että päätös oli vaikea ja että tämä oli tässä. Hän kertoi, ettei ole urheilija, joka tekisi tätä vähän himmeämmällä valolla. Hän oli antanut itselleen mahdollisuuksia viimeisten kymmenen kuukauden aikana. Koittanut, yrittänyt ja puskenut itseään eteenpäin, mutta nyt tuli piste, jossa hän teki päätöksen, Raska kertoi kaksikon välisestä keskustelusta.
Valmentaja pysyi rinnalla loppuun asti
Viime kesän jälkeen Ollia vaivasivat terveysongelmat, mutta ne eivät valmentajan mukaan olleet syy lopettamiseen. Motivaatio vain loppui, eikä Ollin luonteelle sopinut jatkaa ilman täydellistä sitoutumista.
Raska kuitenkin pysyi valmennettavansa rinnalla loppuun asti. Hän kertoo, että on valmennuksellisesti ollut aina tukena ja kuuntelijana, pysynyt myönteisenä ja mennyt eteenpäin. Hän ei kuitenkaan tiedä, miltä tuntuu, kun palo sisällä sammuu.
– Hän halusi antaa itselleen sen mahdollisuuden mennä niin pitkälle kuin hän haluaa mennä, ja me annoimme sen hänelle.
Valmentajana Raska toivoo, että urheilija saavuttaa täyden potentiaalinsa.
– Mutta jokaisella urheilijalla on oma tarinansa. Jotkut lopettavat kolmekymppisenä, jotkut menevät nelikymppiseksi asti, mutta Petran tarina loppui 25:een. Urheilijan ura on kuin sprintterillä, mutta valmentaja on kuitenkin maratoonari.
Ystävyys säilyy
Vaikka Olli on urheilu-uransa päättäessään vasta 25-vuotias, ehti hän silti saavuttaa paljon. Maailmanmestaruutta Olli kaipasi Raskan sanojen mukaan koko uransa ajan, ja vuonna 2018 kaksikko sai sitä juhlia.
– Jokaisella mitalilla on oma tarinansa eikä mikään tule ilmaiseksi. Niiden eteen on aina tehty töitä. Hän näytti jo nuorena, että pystyy menestymään ja hänestä tuli nuorissa ihan kestomenestyjäkin. Sitten hän siirtyi aikuisiin ja teki heti läpimurron siellä.
Hieman yllättäen Raskan upeimpien muistojen listalla on myös finaalitappio.
– Maailmanmestaruus on se huippu, mitä painija voi saavuttaa. Mutta ensimmäinen tosi kova tulos oli Vegasin MM-kisoissa 2015, kun hän otti hopeaa. Hän oli vielä tosi nuorikin silloin. Ne olivat tosi upeita hetkiä, Raska sanoo ääni painuen.
Aina ei ole ollut helppoa. Raska puhuu arvostaen suojatistaan, jonka uralle on sattunut muun muassa Rion olympialaisten pettymys ja loukkaantumisia.
– Rion jälkeen noustiin, oli vielä loukkaantumiset sen jälkeen. Syvällä Petra varmaan kävi. Hän nousi ja voitti euroopan- ja maailmanmestaruudet sen jälkeen. Hienoja hetkiä, Raska sanoo.
Hienot hetket eivät reilun kymmenen yhteisen vuoden jälkeen lopu, vakuuttaa Raska. Itse asiassa valmennusyhteistyön loppuminen jättää enemmän tilaa ystävyydelle.
– Olemme hyviä ystäviä, näemme toisiamme ja teemme totta kai asioita yhdessä vielä. Tässä on vain urheilu-urasta kysymys ja elämä jatkuu. Autetaan, kannustetaan ja ehkä hän joskus auttaa minua, Raska päättää naurahtaen.
Lue myös:
Painija Petra Olli lopettaa uransa vain 25-vuotiaana: "Tämä on urani vaikein ja raskain päätös"