Taidelasiesineisiin tehdyt väärennetyt signeeraukset ovat viime vuosina selvästi lisääntyneet. Nykytekniikka on tehnyt väärentämisestä helppoa.
Netissä myydään rubiininpunaista Nanny Stillin suunnittelemaa nokkapulloa, jonka pohjassa lukee Riihimäen lasi ja Nanny Still.
Pullo on signeerattu, mutta teksti ei ole aito. Kirjoitus on tehty pienellä poranterällä ja vielä väärään paikkaan. Jos signeeraus olisi aito, pullon hinta olisi 300–400 euron välillä. Nyt hinta puolittuu.
– Nanny Stillin tuotanto on arvokasta kaiken kaikkiaan. Nokkapulloista niitä korjauksia ja signeerausväärennöksiä löytyy. Jos tuollaisia myydään aitona ja todella hyvänä tai erinomaisena esineenä, silloin ollaan väärillä teillä, huokaa pientä osto- ja myyntiliikettä Riihimäellä pyörittävä yrittäjä Pertti Mäkelä.
Korjauksilla Mäkelä viittaa toiseen temppuun, jolla lasinkeräilijöitä huijataan. Kolhuja saanutta esinettä hiotaan ja paikataan ilman, että siitä mainitaan ostajalle mitään.
Isoa kolhua saatetaan poistaa niin radikaalisti, että koko esineen mittasuhteet muuttuvat. Väärentäjä yrittää silloin kaupata esinettä uniikkina, ainutlaatuisena.
Signeeraus menetti todistusvoimansa aitoudesta
Suomalaisten muotoilijoiden suunnittelemia taidelasiesineitä paikkaillaan ja signeerauksia väärennetään, jotta niistä saataisiin korkeampi hinta.
Myös kakkoslaadun tuotteisiin väärennetään signeeraus, jonka jälkeen niitä kaupataan ykköslaadun esineinä. Väärennettyjen esineiden hinnat liikkuvat sadoista euroista jopa tuhansiin.
Väärentäjien kohteena näyttävät erityisesti olevan Nanny Stillin, Kaj Franckin, Helena Tynellin, Tapio Wirkkalan, Oiva Toikan ja Timo Sarpanevan tunnetuimmat esineet.
– Ennen meiltä kysyttiin, mikä tämä esine on ja missä se on tehty. Nyt näytetään esine ja siihen tehty signeeraus ja kysymys kuuluu, onko tämä aito. Sen tyyppiset kyselyt ovat lisääntyneet, kertoo amanuenssi Uta Laurén Suomen lasimuseosta.
Lasimuseo tarjoaa kerääjille palvelua, jossa pientä korvausta vastaan museo pyrkii varmistamaan esineen ja signeerauksen aitouden. Valttina ovat arkistot ja eri lasiesineiden hyvät dokumentit.
– Me tiedämme millä tavoin eri tehtaat ovat eri aikoina merkinneet ja signeeraneet tuotteensa.
Kokonaisen lasiesineen väärentäminen tarvitsee ammattilaista
Amanuenssi Uta Laurén nostaa lasimuseon varastossa esiin vielä kaksi lasiveistosta.
Vasemmanpuoleinen on väärennös ja oikealla aito. Kyseessä on Timo Sarpanevan kuuluisan Orkidean väärennös, joka on tehty Suomessa ammattilaisten toimesta.
Kokonaisia lasiesineitä kuitenkin väärennetään hyvin harvoin, sillä se on kallista ja vaatii yleensä ammatti-ihmisten apua.
Lasi-alan surullisin ja räikein tapaus koettiin 2000-luvun alussa, kun Sarpanevan Kajakki- ja Orkidea-veistoksia sekä Wirkkalan venemallisia maljoja alkoi ilmestyä runsaasti myyntiin.
Jopa Sarpaneva itse ihmetteli esineiden määrää.
Lopulta paljastui, että esineitä valmistettiin helsinkiläisen lasitaidekauppiaan aloitteesta ja huiputuksen toteuttivat suomalaiset lasinpuhaltajat ja -hiojat.
Lasinkeräilijän kannattaa olla mukana sosiaalisessa mediassa ja seurata eri keräilijöiden blogeja ja keskusteluryhmiä. Siellä tieto liikkuu.
Väärennettyä lasia kaupataan ympäri Suomea erilaisissa myyntitapahtumissa, mutta erityisesti varuillaan kannattaa olla netin eri kauppapaikoilla.
– Ei niitä niinkään kauppiaille tarjota, koska osaamme tuotteet tunnistaa. Sitten on näitä isoja, yleisiä myyntikanavia sekä muita someakanavia. Siellä väärennettyjä esineitä on helpompi myydä, koska tavallinen kuluttaja ei välttämättä tunnista aitoa tuotetta eikä niitä signeerauksia, uskoo Pertti Mäkelä.