BAIDOA Viime elokuun tienoilla Mohamed Ali ei jaksanut enää. Hän päätti lähteä perheensä kanssa kotitilaltaan kohti Baidoan kaupunkia pitkään sinniteltyään.
– Kasvoin sillä maatilalla, ja 20 vuotta sitten perin sen isältäni, kun hän kuoli, 44-vuotias Mohamed Ali kertoo.
Vuosia jatkuneet kuivat jaksot olivat liikaa.
Vaikeudet alkoivat jo vuonna 2011, jolloin Itä-Afrikassa nähtiin pahin kuivuus miesmuistiin ja Somaliaan julistettiin nälänhätä. Kuivia jaksoja mahtuu miesmuistiin paljon, mutta tällaiseen Mohamed Ali ja muut eivät ole tottuneet.
Kuivat jaksot tulevat nykyään niin tiheään, että edellisestä ei ehdi toipua ennen seuraavaa.
– Meillä oli niin paljon. Eniten viljelimme maissia, sitä riitti aina sekä myytäväksi että syötäväksi. Mutta ei enää, hän kertoo.
Ali istuu nyt melkein valmiin uuden talonsa ulkopuolella pienellä puisella jakkaralla. Talo on peltiä, ja auringon heijastus häikäisee.
Pihalla on pieni viljelysmaa, jossa kasvaa muutama lyhyt rivi eri vihanneksia. Porkkanaa, retiisiä, salaattia ja pari maissintainta.
Tähän paikkaan Baidoan ulkopuolelle Somalian hallitus on rakennuttanut uuden kylän, johon sijoitetaan 60 000 maan sisäistä pakolaista. He ovat kaikki paenneet kuivuutta, konfliktia tai niiden yhdistelmää. Eivätkä he voi enää palata kotiin.
Baidoassa on Somalian toiseksi suurin maan sisäinen pakolaisväestö – enemmän heitä on vain pääkaupungissa Mogadishussa. Koko maassa noin 2,5 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan.
Viime syyskuun laskennan mukaan Baidoassa on jo lähes 400 000 pakolaista eli melkein yhtä paljon kuin asukkaita. Lisää tulee joka päivä.
Ilmasta telttahökkelikylät näyttävät värikkäiltä palleroilta, jotka helmeilevät kaupungin laidassa. Telttoja on todella paljon.
Baidoa sijaitsee vain vajaan 250 kilometrin päässä Mogadishusta, mutta teitse on turvatonta matkustaa kaupunkien välillä. Tietä ja Baidoan ympäröivää maaseutua hallitsee terroristijärjestö al-Shabaab.
Baidoa ja kaupunkia ympäröivä maaseutu kuuluvat Somalian ruoantuotantoalueisiin. Nyt on kuitenkin kuivaa ja hiekkaista.
Somalia kuuluu niihin maailman alueisiin, jotka ovat kaikkein haavoittuvaisimpia ilmastonmuutokselle. Se johtuu ensinnäkin siitä, että vain pieni osuus maasta on hedelmällistä. Somaliassa vain noin kahta prosenttia maasta viljellään.
Samalla sään ääri-ilmiöt, sekä kuivat jaksot että tulvat, ovat lisääntyneet Somaliassa. Pienetkin muutokset ilmastossa vaikuttavat suureen osaan ihmisistä.
Koska suurin osa somalialaisista kuitenkin elää maanviljelystä, kalastuksesta tai paimentolaisina, he ovat täysin riippuvaisia luonnosta ja tottuneita sen oikukkuuteen.
Sateet ovat aina olleet jossain määrin epäsäännöllisiä ja kuivuutta on riittänyt. Mutta viime vuosien kuivuusjaksot eivät ole olleet tavanomaisia.
Lisäksi Somaliaa on riivannut sisällissota jo kolmisenkymmentä vuotta, ja viisitoista viime vuotta maan turvallisuutta on uhannut al-Qaidaan linkitetty terroristijärjestö al-Shabaab.
Yhä useampi entisistä maanviljelijöistä toteaa, että takaisin ei ole paluuta. Heidän pitää keksiä uusia tapoja selviytyä.
Useiden tutkimusten mukaan muuttuva ilmasto voi sataa terroristijärjestöjen laariin. Kun viljelyyn kelpaava maa vähenee, kamppailu siitä kovenee.
Al-Shabaab on yrittänyt ja onnistunut houkuttelemaan riveihinsä nimenomaan nuoria, jotka näkevät nälkää tai joilla ei ole mitään mahdollisuuksia työntekoon, kertoo Florian Krampe, vanhempi tutkija Tukholman kansainvälisesta rauhantutkimuslaitoksesta Sipristä.
Tämänkaltaisia nuoria löytyy nimenomaan maan sisäisiltä pakolaisleireiltä. Al-Shabaab rekrytoi myös Baidoan pakolaisleireillä.
– Sen lisäksi al-Shabaab hyötyy epäsuorasti, koska humanitaariset avustusjärjestöt joutuvat maksamaan järjestölle päästäkseen auttamaan ihmisiä sen kontrolloimilla alueilla, hän sanoo.
Maailmanlaajuisessa terrorisminvastaisessa kamppailussa keskitytään Krampen mielestä liikaa väkivaltaisen ekstremismin torjumiseen ymmärtämättä sen juurisyitä. Kuten sitä, että sään ääri-ilmiöt hyödyttävät terroristijärjestöjä.
Baidoassa moni on paennut nimenomaan al-Shabaabin väkivaltaa. Pienen kankaasta ja oksista väsätyn katoksen alla istuu Ugas Hussein Hassan. Hän on asukkaiden puhemies eräällä Baidoan pakolaisleireistä, joita on yhteensä runsaat 400.
Baidoan kaupunkia suojelevat Afrikan unionin AMISOM-joukot, mutta vain viitisentoista kilometriä kaupungin ulkopuolella al-Shabaab on vallassa. Hassanin kotikylässä Idaaleyssa sota al-Shabaabin ja Somalian hallituksen joukkojen välillä oli erityisen paha, hän kertoo.
Al-Shabaab valtasi kylän ja kiristi ihmisiltä rahaa. Hassan sanoo, että asemiehet myös päättivät, miten saisi pukeutua. Hänen olisi pitänyt ostaa vaimolleen abaya eli burkan tapainen kaapu. Hassanilla ei ollut varaa, eikä hän halunnutkaan, joten oli pakko lähteä.
Myös kuivuus oli osasyynä.
– Olin maanviljelijä, mutta en voi jatkaa sitä elämää. Eihän tässä ilmastossa kasva edes puita, hän sanoo.
Hassanin teltan vieressä tankoon sidottu vuohi yrittää repiä kuivunutta ruohoa suuhunsa. Läheltä kuuluu lasten huutoa.
Teltan kupeessa on Suomen ulkoministeriön kehitysapurahoilla rakennettu lasten turvallinen tila. Pihalla tytöt hyppivät hyppynaruilla, ja sisällä pienet lapset piirtävät.
Nämä lapset eivät kuitenkaan käy koulua, sillä harvalla on siihen varaa.
Ilmastonmuutos johtaa eriarvoistumiseen sekä Somalian että Baidoan sisällä.
Muutaman kilometrin päässä Hassanin teltasta ja pakolaisleiristä sijaitsee iso koulu. Koulun ohi kulkeva katu Baidoan keskustassa vilisee aaseja kärryineen ja kolmipyöräisiä tuktukeja.
Koulun pihalla on meneillään jalkapallomatsi, jota on kerääntynyt katsomaan satoja oppilaita. Koulua käy noin 2 000 lasta ja nuorta. Suurin osa heistä on kotoisin Baidoan kaupungista.
Teinitytöille on oma huoneensa, jonne he voivat mennä, jos haluavat olla rauhassa. Nyt joukko kikattelevia 16-vuotiaita pureskelee purkkaa ja räplää kännyköitään.
Ystävykset Nasteha Mohamed ja Farhia Hedel puhuvat erinomaista englantia. Mohamed unelmoi lääkärin urasta, Hedel puolestaan haluaa IT-insinööriksi. Mutta he tietävät, että pakolaisina elävillä ikätovereilla ei ole samoja mahdollisuuksia.
– Monet tytöt eivät tiedä mitään, koska heillä ei ole varaa koulumaksuihin. Täällä ei ole ilmaisia kouluja kuin se yksi, mikä se nyt on... Mohamed sanoo ja kääntyy ystävänsä puoleen.
– Niin on, vain se yksi. Pakolaislapsille pitäisi järjestää ilmaista koulutusta, koska hekin haluavat kehittää maataan, Hedel sanoo.
Hedel ja Mohamed käyvät koulun jälkeen Baidoan keskustassa jäätelöllä ja lataavat siitä selfieitä Instagramiin.
Kaupungin laidalla puolestaan samanikäinen Jawahir Madey Mohamed hoitaa isänsä kauppaa, kun tämä on muualla. Niukkasanainen ja surullisen oloinen tyttö on asunut telttaleirissä jo viisi vuotta.
– Pakenimme kuivuutta ja nälkää, Jawahir Madey Mohamed sanoo.
Pienessä kioskissa ei ole paljon myytävää. Mohamed esittelee tuotteita: jauhoja, keksejä, purkkaa ja pastaa.
Hän ei ole koskaan käynyt koulua. Tulevaisuudesta hän miettii lähinnä, miten he voisivat isän kanssa laajentaa kauppaa.
– Jos minulla olisi oikeasti mahdollisuus käydä koulua, tietenkin haluaisin sitä, hän sanoo.
Se, mitä tapahtuu Jawahir Madey Mohamedin kaltaisille nuorille, on Somalian tulevaisuuden avain. Jos yhä harvempi pystyy elämään maataloudesta ilmaston muuttuessa, heille pitää olla muuta tekemistä.
Maanviljelijä Mohamed Ali katselee paria pientä maissintaintaan uuden talonsa pihalla.
Kun maissia ei enää voi myydä, hän yrittää ansaita rahaa auttamalla talojen rakentamisessa. Peltisiä puurunkoisia taloja nousee tähän uuteen pakolaisten kylään nopeaa tahtia, ja hän on hyvä käsistään.
– Muita vaihtoehtoja kuin pienipalkkaisia apuritöitä ei ole. Vaimonikin käy ulkona päivisin ja yrittää auttaa siellä täällä, missä on tarvetta.
Ali ja uudet naapurit asuivat ennen telttarakennelmissa yksityishenkilön maalla. Häätö olisi voinut tulla milloin tahansa. Nyt perheen tilanne on hieman helpottunut.
Uudelle alueelle on myös rakennettu koulu pakolaisten lapsia varten.
– Se on kai ihan hyvä. Voimme viedä lapsia vain ilmaisiin kouluihin, koska hyvien koulujen koulumaksuihin meillä ei ole varaa, hän sanoo.
Suuri kysymys kuitenkin on, mistä Ali ja muut elävät tulevaisuudessa.
– Rehellisesti sanoen meillä ei ole paljon vaihtoehtoja tällä hetkellä. Olemme täysin riippuvaisia humanitaarisesta avusta. Jos tilanne muuttuu, voisin ehkä palata kotiin maatilalleni, hän sanoo.