Teemu Packalénin edellisestä ottelusta vapaaotteluhäkissä on kulunut jo pitkälle yli puoli vuotta, mutta seuraavaa ei kannata odotella vielä pitkään aikaan.
Turkulaisottelija kärsi tappion syyskuussa UFC 242 -tapahtumassa, jossa vastassa oli marokkolainen Ottman Azaitar. Ottelu päättyi ensimmäisessä erässä tyrmäykseen, jonka rajuus ylitti uutiskynnyksen laajalti.
UFC-debyyttinsä tehnyt Azaitar ei häkeltynyt kärsimistään osumista. Packalénin vasemman käden suora haroi tyhjää, minkä jälkeen vastaus tuli nopeasti ja terävästi – ja käytännössä sammutti valot.
Näky oli karu, kun Packalén makasi keskellä mattoa, lähes tiedottomana.
Sitä suomalainen on sittemmin miettinyt pitkään ja hartaasti.
– Totesin, että nyt on vain pakko vähän himmata, Packalén sanoo.
– Kahden ison tyrmäystappion jälkeen pitää katsoa rehellisesti peiliin ja miettiä, missä mennään.
Kesän 2015 debyytistään alkaen Packalén on otellut vapaaottelun kuningaspromootiossa neljästi. Nyt alla on kaksi peräkkäistä tappiota, molemmat ensimmäisessä erässä. Ennen Azaitar-ottelua Packalén hävisi britti Marc Diakieselle, joka tyrmäsi suomalaisen 30 sekunnissa.
UFC-sopimus päättyi maaliskuussa. Nyt Packalén harjoittelee kotikaupungissaan Turussa, mutta tulevaisuus on hämärän peitossa.
– Jatkosta ei tällä hetkellä tiedä juuri mitään. Olemme käyneet keskusteluja, mutta oma tahtotilani on vielä vähän auki, hän sanoo.
Mielessä on yksittäistä tappiota suurempiakin kysymyksiä.
– Onko liekki vähän sammunut? Nyt mielessä olisi paluu juurille, eli esimerkiksi paljon painikisoja. Niiden kautta voisi taas alkaa kunnolla nauttia tekemisestä.
Loputtomat takaiskut söivät nälkää
Packalénin kahden viimeisimmän UFC-ottelun välillä oli noin kaksi ja puoli vuotta. Epätavallisen pitkä tauko aiheutui terveyshuolista, joista Packalén ei tuntunut pääsevän eroon sitten millään.
Takaisku toisensa jälkeen muodosti henkisesti tuskastuttavan vammakierteen, jonka siemen oli istutettu jo ennen UFC-uran tähänastista huippuhetkeä. Ainoa voitto lajin kuningaspromootiossa tuli 50 000 dollarin bonuksella palkitulla takakuristuksella rikkinäisestä olkapäästä huolimatta.
– Voiton jälkeen kävin olkapääleikkauksessa. Kuntoutin itseni siitä, menin seuraavaan matsiin ja tulin tyrmätyksi. Siinä murtui myös jalka, Packalén aloittaa ruljanssin kertaamisen.
– Kuntoutin itseni jälleen ja olin menossa matsiin huippukunnossa. Kaksi viikkoa ennen ottelua hajosi polvi ja tulikin vuoden lepo. Pääsin taas iskuun, matsi oli lähellä, ja meni nilkka. Taas kuntoutin itseni, menin matsiin, tulin tyrmätyksi.
"Häkkiin ei mieli vedä tällä hetkellä sitten ollenkaan"
Teemu Packalén
Häkellyttävintä on, että kaikki tapahtui vain reilussa parissa vuodessa.
– Henkisesti ja fyysisesti tuollainen ajanjakso on aika pitkä, kova ja kuluttava. Ja se, jos jokin, on omiaan sammuttamaan liekin.
Viimeisimmästä tuloksesta Packalén suomii itseään edelleen.
– Valmistauduin siihen pitkään. Tein kaiken aivan prikulleen täydellisesti. Olin fyysisesti, lajillisesti ja ainakin omasta mielestäni myös henkisesti elämäni huippukunnossa ottelupäivään asti. Sitten menin otteluun, enkä tehnyt yhtään sitä, mitä oli sovittu, vaan kaikkea muuta, ja hävisin pahimmalla mahdollisella tavalla.
– Tässä on pakko miettiä, mitä todella haluan ja miksi teen tätä, jos en sitten siellä häkissä tee sitä, mitä on huolella harjoiteltu, Packalén huokaa.
Harjoittelu jatkuu
Koronaviruksen seisauttamassa maailmassa Packalénin oma harjoittelu jatkuu edelleen. Kontaktien ja lajiharjoittelun sijaan painopiste on fysiikassa, jota Packalén työstää kuntosalilla pääosin omissa oloissaan, ajoittain fysiikkavalmentajansa valvonnassa.
– Joka päivä harjoittelen vähintään kerran, välillä kaksikin kertaa. Ja pleikkaria siihen päälle, hän nauraa.
Fyysisesti Packalén kokeekin olevansa yhä käytännössä huippukunnossa. Kamppailu-uran tulevaisuuden kannalta se ei kuitenkaan ole tärkein mittari.
Mitään suurta kaipuuta parrasvaloihin ei ole.
– Sen voin sanoa aivan suoraan, että häkkiin ei mieli vedä tällä hetkellä sitten ollenkaan.
– Jos päässä pyörii sellaisia ajatuksia kuin nyt, niin häkki on aivan väärä paikka. Sinne ei hypätä rahan takia, vaan siksi, että rakastaa tätä hommaa.
Suunnitelmissa vähintään välivuosi
32-vuotiaalla Packalénilla on vapaaottelijana vyöllään 11 ammattilaisottelua, joista kahdeksan on päättynyt voitokkaasti.
UFC:ssä hän debytoi vajaat viisi vuotta sitten erikoisten sattumien summana saatuaan yhteydenoton pitkää Ruisrock-viikonloppua seuraavana maanantaina. Häkkiin piti hypätä heti seuraavalla viikolla lähes mitättömällä varoitusajalla, mutta lyhyestä ja rankasta valmistautumisesta huolimatta Packalén taisteli ottelussa täydet kolme erää.
Nyt takana on vaikeampia aikoja, joiden myötä jatkokin on auki.
Kriittinen itsetutkiskelu pitää Packalénin poissa ottelukorteilta vielä ainakin kuukausien ajan.
– Tänä vuonna en varmasti halua otella.
– Jos UFC:ssä haluttaisiin, että ottelen, niin sitten meidän pitää neuvotella asioista. Jos se maksaa minulle UFC-sopimuksen verran, niin sitten maksaa. Terveys, sekä henkinen että fyysinen, menee minun papereissani kaiken edelle.
Lue myös: