Kun Jody Armour oli 8-vuotias, hänen isänsä tuomittiin vankilaan 22–55 vuodeksi. Syynä rajuun tuomioon oli keittiöstä löytynyt marihuanapussi.
Armour uskoo, että isä lavastettiin syylliseksi rikoksiin, joita tämä ei ollut tehnyt. Hänen isänsä oli varakas, äänekäs musta mies ja naimisissa valkoisen naisen kanssa. 60-luvulla se oli ennenkuulumatonta.
Koska poliisin mielivalta tuli Armourille tutuksi jo lapsena, hän päätti kouluttautua oikeustieteilijäksi ja erikoistua poliisi- ja rotukysymyksiin.
Nykyään hän opettaa lakia Etelä-Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa.
Kun kylmäävä video George Floydin kuolemasta tuli julki, Armour tunsi olonsa traumatisoituneeksi.
– Se poliisin polvi Floydin niskan päällä oli vertauskuva Amerikan polvesta, joka on mustan Amerikan niskan päällä, hän sanoo.
Mustien hengellä on väliä – myös
Armour muistaa hyvin Los Angelesin mellakat, jotka ryöpsähtivät lähes kolmekymmentä vuotta sitten, kun poliisit vapautettiin mustan Rodney Kingin pahoinpitelystä.
Hän on ollut aktiivinen Black Lives Matter -liikkeessä, joka sai ihmiset marssimaan poliisiväkivaltaa vastaan etenkin vuosina 2014–2016.
– Inhoan sanoa näin, mutta näyttää siltä, ettei mikään ole muuttunut paitsi vuosiluku. Siksi niin moni on varmaan nyt kadulla.
Tästä kerrasta tekee erityisen se, että marssijoiden joukossa on paljon muita kuin mustia, Armour sanoo.
Hänen mukaansa korona on saanut amerikkalaiset tajuamaan, että he ovat haavoittuvaisempia kuin ovat ajatelleet. Tämä näkyy uudenlaisena solidaarisuutena myös Black Lives Matter -mielenosoituksissa, jotka ovat levinneet ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa.
– Kriitikot ovat yrittäneet luoda kuvaa, että liikkeen mielestä vain mustien hengellä on väliä, vaikka viesti on ollut: myös mustien hengellä on väliä, hän sanoo.
Kaikki haluaisivat nyt halata, mutta koronan takia ei voi
Kuohunta alkoi toukokuun lopussa Minneapolisista, jossa George Floyd kuoli poliisin käsiin ja levottomuudet syttyivät.
William Green on Minneapolisin koulupiirin entinen johtaja ja historian professori paikallisessa Augsburgin yliopistossa.
Hänen poikansa asuu kulman takana paikasta, jossa Floyd tapettiin.
Raivokkaan ensireaktion jälkeen Minneapolisin asukkaat ovat hakeneet turvaa toisistaan, Green kertoo. Ihmiset jakavat ruokaa, laulavat, siivoavat katuja ja pitävät puheita.
– Kaikki haluaisivat nyt halata, mutta koronan takia ei voi. Se turhauttaa, hän kertoo.
Hänen toinen poikansa on palomies ja oli sammuttamassa paloja mellakoiden pahimpana yönä. Green on huolissaan myös opiskelijoistaan, joista osa on kulkenut mielenosoituksissa protestimielessä ilman maskia.
Professori Green on tutkinut rotujännitteitä ja tietää, mistä ne johtuvat. Mustat ja valkoiset elävät eri todellisuuksissa jopa Minneapolisin kaltaisessa liberaalissa, monikulttuurisessa kaupungissa.
– Valkoiset saattavat ajaa lähiöstä keskustaan, pysäköidä parkkihalliin ja mennä toimistoonsa ilman että koskaan astuvat jalallaan jalkakäytävälle tai ohittavat ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin he itse, William Green sanoo.
– Siksi monilla valkoisilla on tapana yllättyä siitä, että ongelmia on.
Jopa "sekoittuneissa" naapurustoissa asuvat valkoiset eivät aina tiedosta, mitä ympärillä tapahtuu, Green kuvaa.
– He eivät näe, kun värillinen ihminen menee kauppaan ja joutuu heti turvamiehen silmäiltäväksi. Tai kun kassa antaa vaihtorahat valkoiselle käteen mutta mustalle laittaa ne liukuhihnalle.
– Viesti on hyvin salakavala, Green sanoo.
Lapsen viattomuus pitää rikkoa jo 8-vuotiaana
Jody Armourilla on kolme poikaa, William Greenilla kaksi. Molemmat ovat joutuneet käymään lastensa kanssa keskustelun siitä, miten poliisin kanssa pitää käyttäytyä.
Näin tekee jokainen vastuullinen musta vanhempi, he sanovat.
– Pidä kädet näkyvillä, älä tee yhtäkään elettä, katso eteenpäin, tee kaikki mitä poliisi käskee, Green listaa ohjeitaan.
Armour muistuttaa, että Tamir Rice oli vain 12-vuotias, kun poliisi ampui hänet Clevelandissa yli viisi vuotta sitten.
– Noin 8-vuotiaana täytyy romuttaa lapsensa viattomuus ja kertoa, ettei hän voi tehdä samoja asioita kuin valkoiset kaverinsa. Se on sydäntäsärkevä keskustelu, Armour toteaa.
– Suunnilleen samaan aikaan on kerrottava, ettei ole joulupukkia – eikä oikeudenmukaisuutta.
Edes professorin asema ei suojaa mustaa miestä Amerikassa, Green sanoo.
– Poliisi ei tiedä kuka olen tai voisi vähempää välittää, olenko yliopiston lehtori tai mitä olen tehnyt elämässäni, hän kertoo.
Onko poliisin polvistuminen propagandaa?
Video George Floydin viimeisistä hetkistä oli kipinä, joka leimahdutti liekkeihin pitkään kalvaneen kokemuksen eriarvoisuudesta, Green ja Armour sanovat.
Syyt ovat syvällä: mustilla on heikommat mahdollisuudet saada hyvä koulutus, kunnon työpaikka tai pääsy terveydenhuoltoon. Harva omistaa kodin tai saa edes pankista lainaa. Mustat täyttävät vankilat ja kodittomien teltat.
Kaiken päälle tuli korona, joka on tappanut suhteettomasti mustaa väestöä.
– Kaikki Amerikan kurjimmat paikat ovat täynnä mustia kehoja. Ei edes värillisiä – vaan mustia, Jody Armour sanoo.
Lukuisat tapaukset, joissa poliisi on vapautettu mustan henkilön tappamisesta, ovat haava, joka märkii märkimistään.
Vaatimukset poliisia kohtaan ovat nyt koventuneet. Minneapolisissa poliitikot pohtivat poliisilaitoksen lakkauttamista ja uudelleen perustamista, Los Angelesissa ja New Yorkissa on jo taivuttu leikkaamaan poliisin rahoitusta.
Esimerkiksi Los Angelesin kaupungin budjetista viidennes menee poliisille. Mielenosoittajat vaativat, että varoja suunnataan enemmän yhteisöjen tukemiseen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin.
Aiemmat uudistukset, kuten haalarikamerat ja poliisien ennakkoluuloja kitkevät koulutukset, ovat olleet näpertelyä, Armour sanoo.
– Minneapolisin poliisilaitos oli tehnyt kaiken tuon. Mutta kolme poliisia seisoi ja katsoi, kun neljäs tukehdutti miehen hengiltä. Mitä edistystä se on? Armour kysyy.
Kun William Green näki videon surmatilanteesta, hän sanoo päätelleensä heti, että Derek Chauvinin vieressä seisoneet poliisit olivat hierarkiassa tätä alempana. Chauvin on syytettynä Floydin taposta.
– He eivät pystyneet sanomaan vanhemmalle kollegalleen, että lopeta. Ongelma on poliisilaitoksen kulttuurissa, Green arvioi.
Lue lisää: Kaksi aloittelijaa ja kaksi kokenutta poliisia – tämä tiedetään George Floydin taposta syytetyistä
Chauvinista oli tehty aiemmin ainakin 15 valitusta. Monet poliisilaitokset suojelevat työntekijöitään eivätkä paljasta heidän väärinkäytöksiään. Niistä maksetaan vuosittain hiljaisuudessa miljoonakorvauksia.
– Kun poliisi "ylivalvoo", sitten käy niin kuin George Floydille. Hän menetti elämänsä väärennetyksi sanotun 20 dollarin setelin takia, Armour sanoo.
Viime päivinä poliiseja on nähty polvistumassa, halaamassa mielenosoittajia ja antamassa heille nyrkkitervehdyksiä. Jody Armour suhtautuu eleisiin kyynisesti.
– Se on halpaa propagandaa. Ellei poliisi pyri todellisiin muutoksiin, kaikki muu on silmänlumetta, hän sanoo.
Colin Kaepernick yritti väkivallatonta protestia, mutta se ei kelvannut
Jody Armourin mukaan osaa Los Angelesin asukkaista on järkyttänyt se, että osa protestoijista on rikkonut paikkoja eikä ole välittänyt "yhteiskunnasta".
Monet kapinoivat juuri siksi, koska yhteiskunta ei välitä heistä, Armour vastaa.
– Jos haluaa vastavuoroisuutta, pitää välittää, niin saa välittämistä takaisin. Jos antaa välinpitämättömyyttä, saa välinpitämättömyyttä, hän sanoo.
Kun amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Colin Kaepernick protestoi poliisiväkivaltaa vastaan polvistumalla Yhdysvaltain kansallislaulun aikana, hän sai paitsi tukijoita myös vastalauseiden vyöryn.
– Tuon väkivallattomammaksi ei voi mennä! Jos yrittää väkivallatonta tietä, sanotaan, että se on väärin. Jos lähtee väkivallan tielle, sanotaan että se on väärin, Armour sanoo.
Yhdysvaltain historiassa mustien oikeudet eivät ole usein edistyneet ilman kansalaistottelemattomuutta.
William Green pelkää, että protestien riistäytyminen käsistä saisi ihmiset turvautumaan vaaleissa niihin, jotka lupaavat turvallisuutta.
– Väkivallalla saa huomiota, mutta se ei välttämättä liikuta asioita siihen suuntaan kuin haluaisi, hän toteaa.
Amerikan käännekohta – vai ei
Oikeustieteilijä Jody Armour uskoo, että maa voi olla tienristeyksessä: joko lähdetään isojen muutosten tielle tai autoritaarisuuden tielle. Presidentti Donald Trump on jo uhannut tuoda armeijan kaduille suitsimaan levottomuudet.
– Monet hänen kannattajistaan haluavat kuulla tuon, Armour sanoo.
Historioitsija William Greenin mukaan olisi helppoa ajatella olevansa käännekohdassa, mutta hän uskoo muutoksen olevan ennemmin asteittainen.
Hän on nähnyt jo eron omissa lapsissaan, jotka ovat kasvaneet rodullisesti hyväksyvämmässä maailmassa kuin hän itse.
– On tärkeää, etten rasita heitä 50–60-lukujen painolastilla ja oleta, että he käyvät läpi täsmälleen samaa kuin minä, Green sanoo.
Hän on ollut vaikuttunut siitä, että Minneapolisissa niin osavaltion kuvernööri, pormestarit kuin poliisijohtokin ovat osoittaneet ymmärrystä sille, miksi ihmiset protestoivat – tuhoista huolimatta.
– He sanovat että hei, olemme pettäneet värilliset ja köyhät ihmiset. En ole koskaan kuullut päättäjien puhuvan näin, Green sanoo.
Tämä on jo askel eteenpäin.
– Kuinka iso askel se on, historia kertoo. Mutta tällä hetkellä olen toiveikas.
Lue lisää:
Maailmanpolitiikan arkipäivää -podcast: Mitä seurauksia on George Floydin kuolemalla?
Maryan Abdulkarimin kolumni: Demokratia ei suojele mustaa väestöä Yhdysvalloissa