Kaikki oli mahdollista, uutta ja kiehtovaa Dora Jungille ja Gunnel Nymanille 1930-luvulla, jolloin perinteinen naiskuva alkoi murtua ja naisia pyrki yliopistoon enenevässä määrin.
Taiteilijat ottivat osaa näyttelyihin sekä kotimaassa että ulkomailla, tekivät opintomatkoja ja saivat palkintoja. He olivat alansa mestareita, joita arvostettiin Suomen rajojen ulkopuolellakin.
Nyt taitavan parivaljakon töihin voi tutustua Riihimäen lasimuseossa.
Ystäviä kunnes kuolema erotti
Gunnel Gustafsson (naimisiin mentyään Gustafsson-Nyman ja myöhemmin Nyman) ja Dora Jung tapasivat toisensa jo kouluaikoina Helsingissä Nya Svenska Samskolanissa. Tuttavuus syventyi ystävyydeksi opiskeluaikana Taideteollisuuskeskuskoulussa. Ystävyys kesti aina Gunnel Nymanin kuolemaan asti, joka tapahtui Nymanin ollessa vasta 39-vuotias.
Nyman (1909–1948) ehti nousta suomalaisen lasimuotoilun edelläkävijäksi aikana, jolloin muotoilijan työ oli vasta kehittymässä. Dora Jung (1906–1980) toi kirjoituksessaan ystävästään ja taiteilijatoveristaan esiin myös toisen puolen:
"Mutta hänen suuren merkityksensä innoittavana työtoverina ja pelottomana kauneuden esitaistelijana tunnemme vain me, joilla yhteisen opiskeluajan jälkeen oli 1930-luvun sotaa edeltäneet vuodet lupaavana alkuna, niin kuin aina luullaan, loputtomalle määrälle tulevia, toimeliaita vuosia."
Molemmat naiset valmistuivat vuonna 1932. Sen jälkeen maailma oli todellakin auki: heistä tuli alojensa edelläkävijöitä ja maailmannäyttelyssä palkittuja taiteilijoita.
Yhteisnäyttely viimeksi 1940-luvulla
Vaikka lasimuotoilija Gunnel Nyman ja tekstiilit materiaalikseen valinnut Dora Jung olivat ystäviä, he eivät koskaan tehneet yhteistä taidetta. Yhteisessä näyttelyssä heidän töitään toki nähtiin.
Nyman valmistui huonekalupiirtäjäksi, mutta siirtyi lasin pariin opettaja Arttu Brummerin kehotuksesta. Nyman ja Jung pitivät ensimmäisen yhteisnäyttelynsä vuonna 1938. Molemmat oli palkittu Pariisin maailmannäyttelyssä vuotta aiemmin.
Toinen yhteisnäyttely oli vuonna 1947 Artekissa, josta näyttely lähes sellaisenaan jatkoi Göteborgiin ja vielä Osloon ja Bergeniin.
Nyt Riihimäen lasimuseossa on avattu kesänäyttely Ilmiöiden kauneus – Gunnel Nyman ja Dora Jung, Lasia ja tekstiiliä.
Nymanin arvostus kasvanut viime vuosina
Gunnel Nyman suunnitteli lasia Riihimäen, Karhulan, Iittalan ja Nuutajärven lasitehtaille. Suurin osa hänen lasiesineistään oli taidelasia, kuten maljakoita tai maljoja. Käyttölasia oli vähän.
Alla olevalla videolla Suomen lasimuseon amanuenssi Uta Laurén esittelee Nymanin piikkimuotilla tehtyjä maljakkoja.
Vähän ennen kuolemaansa Nyman kirjoitti "testamentin", koskettavan kirjoituksen lasista. Siinä hän sanoo, että itse aineen on oltava niin vallitseva, että esinettä ei voi ajatellakaan valmistettavan mistään muusta aineesta. Muoto, suhteet ja koristelu tuovat lasiin erikoisominaisuuksia, mutta eivät saa tukahduttaa aineen omalaatuisuutta.
"Niin merkilliseltä kuin tuntuukin lasia ei katsota kiteisen kiinteäksi aineeksi, vaan voidaan sitä lähinnä sanoa 'kiinteäksi nesteeksi', ja tuo jähmettyneen veden, elävän läpikuultavuuden luonne on kai juuri kaunein tämän ihanan aineen ominaisuuksista", kirjoittaa Nyman.
Uta Laurén sanoo, että Nymania arvostetaan niin muotoilijoiden kuin keräilijöidenkin keskuudessa. Arvostus on viime aikoina vain kasvanut.
– Nyt on kunnolla oivallettu, että hän oikeasti loi sen pohjan sille muotokielelle, jolla suomalainen lasimuotoilu nousi maailmanmaineeseen. Esimerkiksi Tapio Wirkkala ymmärsi sen varhaisessa vaiheessa ja kunnioitti Gunnel Nymania.
Nymanin työura jäi lyhyeksi varhaisen poismenon vuoksi, joten hänen lasiesineitään ei ole määrättömästi tarjolla. Se lisää keräilijöiden kiinnostusta ja jotkut Nymanin lasiesineistä voivat olla hyvinkin hinnakkaita.
Lokakuun loppuun asti auki olevassa näyttelyssä on muutamia Nymanin lasiesineitä, joita ei ole koskaan ennen ollut julkisesti esillä.
Damastitekniikka oli Jungille ominta
Dora Jungin tuotanto kattaa lähes viisi vuosikymmentä. Hän itse mielsi itsensä ensin taidekäsityöläiseksi ja vasta sitten taiteilijaksi. Jungilla oli oma kutomo, jossa kutojat valmistivat hänen tekstiilejään, joskin hän pystyi myös itse kutomaan.
Hänen käyttämänsä damastitekniikka on kaikista arvostetuin, hienostunein ja monimutkaisin kudontatekniikka, joka vaatii erityiset kangaspuut.
– Jung halusi lisää väriä. Damastikudonnan joukkoon pudoteltiin käsin erilaisia värillisiä lankoja, jolloin kutominen tuli vielä monimutkaisemmaksi, kertoo tekstiilejä ja ryijyjä keräilevä Tuomas Sopanen.
Lasimuseon näyttelyssä esillä olevat Jungin tekstiilit ovat Sopasen kokoelmasta. Hän ihastui Jungin tekstiileihin jo teinipoikana. Oheisessa videossa hän kertoo, miten ihastuminen tapahtui.
Yhteistä heille oli myös se, että he arvostivat suuresti lasinpuhaltajia ja kutojia, jotka toteuttivat mestareiden suunnitelmat. Se näkyi muun muassa siinä, että usein teostietojen yhteydestä löytyvät myös tekijätiedot.