Vain silmänräpäys.
Kameroiden keskellä Yhdysvaltain uusi presidentti vannoo virkavalaansa. Samaan aikaan sivummalla metallista salkkua kantavan avustajan katse siirtyy entisestä presidentistä uuteen.
Tähän hetkeen tiivistyy Yhdysvaltain presidentin mahti. Hänellä on nyt hallussaan supervallan ydinaseiden laukaisukoodit.
Paitsi että koko salkku on lähinnä teatteria.
Näin arvioi entinen sotilasanalyytikko Daniel Ellsberg, jonka tekemät paljastukset Vietnamin sodasta ravistelivat aikoinaan Yhdysvaltain politiikkaa.
Ellsberg, 89, on mies, joka vuosi kuuluisat "Pentagonin paperit" julkisuuteen. Vuonna 1971 julkaistut salaiset asiakirjat kertoivat Yhdysvaltain tiedettyä laajemmasta ja epätoivoisemmasta sodasta Vietnamissa.
Ellsbergillä oli myös näköalapaikka Yhdysvaltain ydinasestrategiaan kylmän sodan kiihkeimpinä vuosina 1950- ja 60-luvulla. Sen jälkeen hän on seurannut ydinasepolitiikkaa tarkasti ydinaseita vastustavana aktivistina.
Hän kertoo nyt Ylelle, kuinka Yhdysvallat suunnitteli vastaiskua arkkivihollistaan Neuvostoliittoa vastaan ja teki arvioita tuhoista. Yhdysvaltain ydiniskut olisivat osuneet muun muassa Leningradiin eli nykyiseen Pietariin.
Siinä samassa olisi tuhoutunut Suomikin, Ellsberg sanoo.
Yhdysvalloissa virallinen totuus menee näin:
Vain presidentti voi antaa määräyksen ydinaseiden käytöstä. Siksi ydinaseiden laukaisukoodit sisältävä salkku, tuttavallisemmin "jalkapallo", on yhä presidentin vallan tärkein ulkoinen merkki.
Ajatus on, että laukussa olevien viestintälaitteiden ja koodien avulla presidentti voisi matkoillaankin määrätä tarvittaessa ydiniskun jopa vain minuuteissa.
Enempää aikaa ei välttämättä olisikaan: Toiselta puolelta maapalloa lähteneet mannertenväliset ohjukset iskisivät Yhdysvaltoihin arviolta puolessa tunnissa. Sukellusveneistä laukaistut olisivat perillä jo vartin sisällä.
Todellisuudessa marssijärjestys saattaa olla erilainen. Näin oli jo 1950-luvun lopulla.
Tuolloin Daniel Ellsberg sai tietää, että presidentti Dwight D. Eisenhower oli delegoinut valtuudet ydinaseiskuun useille komentajille ja kenraaleille. Tavoite oli varmistaa, että Yhdysvallat kykenisi vastaamaan ydinhyökkäykseen, vaikka Washington tuhoutuisi.
– Napilla oli monia sormia, ja mikä tahansa niistä olisi saattanut tehdä virheen, Ellsberg kertoo Ylelle videoyhteyden kautta tehdyssä haastattelussa kotoaan Kaliforniasta.
Salainen asiakirja maailman – ja Suomen – tuhoamisesta
Ellsberg teki työuransa ilmavoimia lähellä olevassa Rand-tutkimuslaitoksessa, joka konsultoi muun muassa puolustusministeriötä ja asevoimia. Siellä hän päätyi tutkimaan ydinaseiden komento- ja valvontaketjua.
Tutkimukset murensivat nuoren asiantuntijan käsityksen siitä, kuinka hyvässä hallussa ydinaseet olivat.
– On ollut vääriä hälytyksiä ja kriisejä, jotka ovat tuoneet maailman paljon lähemmäksi ydinsotaa kuin ihmisten on sallittu tietää. Salailu ja valheet ovat estäneet ihmisiä tajuamasta, kuinka altis tämä järjestelmä on väärille hälytyksille, virhelaskelmille ja onnettomuuksille, Ellsberg sanoo.
Vuonna 1961 Ellsberg sai nähdäkseen asiakirjan, joka oli osoitettu "vain presidentin silmille".
Asiakirja vastasi kysymykseen, jonka oli laatinut Ellsberg itse. Se kuului näin:
Jos ydinsota toteutetaan, kuinka monta ihmistä kuolee Neuvostoliitossa ja Kiinassa?
Vastaus oli 275–325 miljoonaa kuolonuhria. Kun mukaan otettiin ydinlaskeumasta aiheutuvat kuolonuhrit Euroopassa, uhrimäärä nousi 600 miljoonaan.
– Se oli muuten valtava aliarviointi. Siihen ei ollut laskettu räjähdyksen aiheuttaman tulipalon vaikutuksia, koska niitä pidettiin liian vaikeina arvioida, Ellsberg sanoo.
Ellsberg kertoo hämmästyneensä, miten viileästi Yhdysvaltain ydinsotaa koskevassa suunnitelmassa laskeskeltiin sivullisia uhreja.
– Ilman että yksikään pommi olisi laskeutunut Länsi-Eurooppaan, yli 100 miljoonaa liittolaistamme olisi kuollut omassa hyökkäyksessämme. Ällistyttävä tulos kuviteltavaksi.
Suomelle kohtalokkaita olisivat olleet Leningradin sukellusvenesuojat. Niiden tuhoamiseen tarvittavan ydiniskun laskeuma olisi tuhonnut Suomen.
– Se oli erityisen hätkähdyttävää, koska amerikkalaiset tunsivat erityistä lämpöä Suomea kohtaan, Daniel Ellsberg sanoo.
Suomi tunnettiin maana, joka oli maksanut ensimmäisen maailmansodan aikaisen velkansa Yhdysvalloille ja tehnyt urheaa vastarintaa Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan toisen maailmansodan alussa.
– Me pidimme suomalaisia erityisen urheina, kansallismielisinä, tunnollisina ja kunniallisina ja suunnittelimme tahattomasti mutta väistämättömästi heidän tuhoamistaan.
Tuhojen arvioinnissa Ellsberg viittaa ilmiöön, joka tunnetaan nimellä ydintalvi.
Ydinaseiden räjähdykset ja tulipalot nostavat stratosfääriin savua ja tuhkaa, jotka torjuvat auringonvaloa ja aiheuttavat ilmaston jyrkän viilenemisen. Tämä taas iskee ruoantuotantoon ja johtaa vakavaan nälänhätään.
– Kuolleiden määrä olisi noussut lähemmäs kolmea miljardia, joka oli maapallon tuolloinen väkiluku, Ellsberg sanoo.
Tutkijat ovat kiistelleet "ydintalven" tuhojen laajuudesta vuosikymmeniä. Osa asiantuntijoista on syyttänyt arvioita liioitelluiksi.
Vuonna 2019 julkaistiin uusia tutkimuksia, joiden mukaan ydinsota nykymaailmassa johtaisi nimenomaan rajuun ydintalveen.
Uusien mallinnusten mukaan Venäjän ja Yhdysvaltain ydinsota laskisi maailman keskimääräistä pintalämpötilaa kymmenen astetta, mistä seuraisi äärimmäisiä muutoksia sademääriin ja kasvukausiin.
Toinen tutkimus pääsi puolestaan lopputulokseen, jossa pelkästään Intian ja Pakistanin välinen ydinsota aiheuttaisi vuosikymmenen kestävän muutoksen ilmastoon ja uhkaisi ruoantuotantoa maailmanlaajuisesti.
Ellsbergin mukaan ydintuhon uhka ei kadonnut kylmän sodan päättymisen myötä.
– Se mahdollisuus on kanssamme kaiken aikaa erityisesti nyt, kun uusi kylmä sota vaikuttaa olevan kehittymässä Yhdysvaltain ja Venäjän sekä Yhdysvaltain ja Kiinan välille. Sellaisessa tilanteessa tapahtuu todennäköisimmin vääriä hälytyksiä.
Donald Trumpin arvaamattomuus on nostattanut julkiseen keskusteluun huolta Yhdysvaltain presidentin absoluuttisesta vallasta määrätä ydinaseilla tehtävä isku.
Mutta kuten Daniel Ellsberg havaitsi 50-luvun lopulla, edes presidentti ei välttämättä ole yksin “ydinasenapilla”.
Tiettävästi kaikki presidentit Eisenhowerista Ronald Reaganiin allekirjoittivat salaisia ohjeita, joilla ydinaseiden laukaisuvaltuuksia delegoitiin joukolle kenraaleita.
Kylmän sodan päättymisen myötä vastuunjakoa on joidenkin lähteiden mukaan vedetty takaisin pienemmälle joukolle.
Ei ole tiedossa, onko Donald Trump antanut mitään vastaavia ohjeita.
Ellsberg pitää kuitenkin käytännössä erittäin todennäköisenä, että myös Trumpilla on käytössään jonkinlainen salainen delegointi. Samaa vastuun hajauttamista käytetään hänen mukaansa kaikissa ydinasevalloissa, myös uusissa kuten Pakistanissa, Intiassa ja Pohjois-Koreassa.
Siihen pakottaa ydinaseiden kylmä logiikka: valtionjohdon tuhoutuminen mahdollisessa vihollisen yllätysiskussa ei saa estää ydinaseiden laukaisua. Muuten pelotevaikutus ei toimisi.
Myrsky vei suurpaljastuksen
Mitä pidemmälle Ellsbergin ura ydinaseiden tuntijana eteni, sitä voimakkaammin hänen uskonsa sodan oikeutukseen horjui. Lopullisesti Ellsbergin kapinan laukaisi Vietnamin sota.
1960-luvun lopussa Ellsberg osallistui maan puolustusministeriön tilaamaan tutkimukseen Yhdysvaltain päätöksenteosta Vietnamissa.
Hän päätti tehdä jotain uhkarohkeaa.
Ellsberg salakuljetti iltaisin Vietnam-asiakirjoja toimistosta, kopioi ne yön aikana ja palautti dokumentit takaisin paikoilleen. Näin hän teki kaikkiaan 7 000 asiakirjasivulle.
Vuonna 1971 Ellsberg antoi aineiston muun muassa The New York Timesille ja Washington Postille.
Syntyi uutispommi nimeltä Pentagonin paperit.
Ellsbergin vuotamat asiakirjat paljastivat, miten hallinto toisensa jälkeen oli salannut sodan todellisia syitä ja valehdellut sekä kansalaisille että kongressille. Julki tulleet tiedot kertoivat myös sodan toivottomuudesta.
Ellsbergiä vastaan nostettiin syytteet, joista olisi voinut seurata 115 vuoden vankeustuomio. Itse Henry Kissinger, presidentin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja ja tuleva ulkoministeri, kutsui Ellsbergiä "Amerikan vaarallisimmaksi mieheksi".
Mutta Ellsberg oli kopioinut Pentagonin papereiden lisäksi myös suuren määrän ydinasepolitiikkaa koskevia salaisia asiakirjoja.
– Halusin paljastaa kongressille, maanmiehilleni ja maailmalle, millaisen vaaran Yhdysvaltain ydinasepolitiikka oli luonut neljännesvuosisadan aikana, Ellsberg kertoo vuonna 2017 julkaistussa kirjassaan The Doomsday Machine. Confessions of A Nuclear Planner.
Se mitä olin tekemässä tuntui oikeutetulta, mutta se perustui huijaukselle.
Se mitä näille asiakirjoille kävi, on oma tarinansa.
Ellsberg antoi ydinsalaisuuksia koskevat paperit säilöön veljelleen Harrylle. Kun viranomaiset etsivät Ellsbergiä, sulloi veli paperit pahvilaatikkoihin ja muovisäkkeihin kotonaan New Yorkin Hastings-on-Hudsonissa ja kätki ne kompostiin.
Myöhemmin veli siirsi paperit piiloon kaupungin kaatopaikalle. Hän kaivoi ne maahan jyrkänteeseen vanhan kaasulieden alle. Siirto oli oikea-aikainen, sillä naapuri kertoi nähneensä siviilipukuisten miesten tutkineen kompostia pitkillä metallitikuilla.
Sitten luonto puuttui peliin.
Trooppinen myrsky Doria iski Hastings-on-Hudsoniin syksyllä 1971. Se aiheutti maanvyörymän kaatopaikalla, ja jyrkänne valui laaksoon. Paikkaa merkinnyt kaasuliesi vieri kauas alkuperäiseltä paikaltaan.
Ellsbergin veli ja hänen ystävänsä etsivät viikkojen ajan, mutta huippusalaisia papereita ei enää koskaan löytynyt.
Vuonna 1973 tuomari hylkäsi kaikki syytteet Ellsbergiä vastaan hallituksen väärinkäytösten takia: presidentti Richard Nixonin miehet olivat muun muassa murtautuneet Ellsbergin psykiatrin toimistoon saadakseen tietoja häntä vastaan.
Ydinasepaljastukset jäivät tekemättä. Vasta 45 vuotta myöhemmin Ellsberg palasi asiaan muistelmissaan.
– Alaotsikko on Ydinsodan suunnittelijan tunnustuksia, koska se on tunnustus. Ymmärrän, että se mihin osallistuin, oli epäoikeutettua ja väärin, vaikka aikanaan pidin sitä tarpeellisena, Ellsbeg sanoo.
Ohjuskilvan harhat
Yhdysvalloissa ajateltiin kylmän sodan aikana, että Neuvostoliitto oli rinnastettavissa häikäilemättömyydessään Hitlerin Saksaan. Se tarkoitti, että Neuvostoliiton laajentumishalu olisi loputon, ja se olisi pysäytettävä valtavalla tuhovoimalla, Ellsberg kertoo.
Ainoa torjuntakeino olisi ydinpommi. Siis kova kovaa vastaan.
Olihan Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov uhitellut maansa valmistavan ohjuksia kuin makkaroita.
Tämä olikin bluffia. Asia paljastui vuonna 1961 Yhdysvaltain hankkimista satelliittikuvista.
– Saimme selville, että venäläisillä oli vain neljä mannertenvälistä ballistista ohjusta, Ellsberg sanoo.
Samaan aikaan Yhdysvalloilla oli jo kymmenkertainen määrä mannertenvälisiä ohjuksia ja lisäksi tuhansia muita aseita, joilla saattoi iskeä Neuvostoliittoon.
Neuvostoliitto ei ollutkaan niin kaikkivoipainen vastustaja kuin kylmän sodan soturit olivat uskoneet.
– Se mitä olin tekemässä tuntui oikeutetulta, mutta se perustui huijaukselle, Ellsberg sanoo.
Hän vertaa tätä ajatukseen, että atomipommin pudottaminen Japanin Hirošimaan ja Nagasakiin oli välttämätöntä ja oikeutettua toisen maailmansodan pikaiseksi lopettamiseksi.
– Se oli huijaus ja perustui väärälle informaatiolle. Vähemmistö amerikkalaisista ymmärtää sen. Enemmistön sokaisee ajatus, että maamme ei voisi tehdä jotain niin julmaa, niin häikäilemätöntä. Se on ikävä kyllä erhe, illuusio.
Uusi varustelukilpa uhkaa
Hirošiman ja Nagasakin atomipommien räjäytyksestä tuli tällä viikolla kuluneeksi 75 vuotta.
Kun Yhdysvallat teki iskut Japaniin elokuussa 1945, oli Daniel Ellsberg 14-vuotias koululainen.
Hän oli edeltävänä vuonna kirjoittanut esseen aiheesta. Opettaja oli kehottanut luokkaa pohtimaan, mitä ihmiskunnalle tarkoittaisi pommi, joka olisi tuhat kertaa voimakkaampi kuin tuon ajan suurin räjähde blockbuster eli korttelinmurskaajapommi.
– Muistaakseni me kaikki olimme samaa mieltä, että ihmiskunta ei kykenisi käsittelemään sellaista voimaa.
Kylmän sodan jälkeen ydinaseet putosivat päiväjärjestyksestä. Huolenaiheet muuttuivat.
Ellsberg kertoo ymmärtävänsä hyvin nykyajan nuoria, joille vastaava ahdistuksen aihe on ilmastonmuutos ydinsodan sijaan. Ruotsalaista ilmastoaktivistia Greta Thunbergia hän on sanonut pitävänsä suurena sankarinaan.
– On kaksi eksistentiaalista kriisiä, jotka tosiaan uhkaavat ihmislajin enemmistön ja monien muiden lajien olemassaoloa, Ellsberg sanoo.
Molemmat uhkaavat ihmiskuntaa, sekä ilmastonmuutos että ydinaseet.
– Jälkimmäinen ei saa juuri mitään huomiota, osittain koska se tuottaa voittoa aseiden valmistajille aivan kuten öljy- ja hiiliyhtiöt hyötyvät ilmaston saastuttamisesta ja tulevaisuuden sukupolvien tuomitsemisesta tuhoon, Ellsberg pohtii.
Hänen mukaansa demokratioissa elävillä ihmisillä on kuitenkin mahdollisuus ja velvollisuus asettua vastustamaan molempia uhkia: yhteiskunnat on vapautettava riippuvuudesta sekä fossiilisiin polttoaineisiin että ydinaseiden tuomaan valtaan.
Ellsberg huomauttaa, että myös suomalaiset ovat ydinsodan panttivankeja. Hän kehottaa suomalaisia vastustamaan ydinaseita ja vaatimaan aserajoituksia.
Ei enää Hirošimaan
Daniel Ellsberg vieraili Hirošimassa neljännesvuosisata sitten.
Oli pommituksen 50-vuotispäivä. Kaupunkiin pystytetystä monumentissa oli teksti kuolonuhreille: Levätkää rauhassa, sillä virhettä ei toisteta.
Ellsberg kokee, että virhe on kiertoilmaus. Pitäisi puhua rikoksesta.
– Minä havaitsin, etten halua enää mennä sinne, koska en tuntenut sydämessäni, että rikosta ei toisteta. En voi antaa sitä vakuutusta kuolleiden hengille tai selviytyjille, Ellsberg sanoo.
Ilmassa on jälleen merkkejä uudesta ydinasevarustelukilvasta. Kylmän sodan lopulla rakennetut sopimukset ydinaseiden vähentämiseksi ovat murentumassa.
Vuonna 2002 Yhdysvallat luopui ABM-sopimuksesta, joka rajoitti ohjustorjuntaa. Viime vuonna kuopattiin keskimatkan ohjukset kieltävä INF-sopimus.
Yhdysvaltain ja Venäjän ydinaseiden määrää rajoittavan START-sopimuksen voimassaolo umpeutuu helmikuussa, elleivät maat pääse sopuun sen jatkamisesta.
Hirošiman kauheuksien toistuminen ei ole mahdotonta.
– Mutta se riippuu meistä elävistä. Meidän on tehtävä kaikkemme, ettei sitä rikosta toisteta. Osa sitä on viimeinkin nähdä rehellisesti, että se tosiaan oli rikos. Olisi vielä suurempi rikos, jos se toistettaisiin tuhat kertaa uudelleen.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 10.8.2020 kello 22 asti.
Lähteenä käytetty myös Daniel Ellsbergin teosta The Doomsday Machine. The Confessions of the Nuclear War Planner. Bloomsbury 2017.
Lue lisää:
Hiroshiman atomipommista 75 vuotta – "Little Boy" tappoi kymmeniätuhansia ihmisiä
Yle pääsi maailman unohtamalle ydinjätehaudalle: "Yhdysvallat mokasi aivan helvetillisesti"
Aiheesta muualla:
Daniel Ellsberg: Documents referenced in "The Doomsday Machine"
Alex Gatopoulos, Al Jazeera: Project Force: Could the world survive a nuclear winter? 2.7.2020
Franz-Stefan Gady, The Diplomat: Dr. Strangelove and the Insane Reality of Nuclear Command-and-Control 5.1.2018
Bruce G. Blair: Strengthening Checks on Presidential Nuclear Launch Authority tammi-helmikuu 2018
Graham Allison, The New York Times: Is Nuclear War Inevitable? 28.12.2017
Peter Feaver, Kenneth Geers, Carnegie Endowment for Peace: “When the Urgency of Time and Circumstances Clearly Does Not Permit . . .”: Pre-delegation in Nuclear and Cyber Scenarios 16.10.2017
Tobin Harshaw, Bloomberg: Trump and the Nuclear Football: What Could Possibly Go Wrong? 16.9.2017