Jalkojemme alla kiemurtelee melkoinen labyrintti. Pääkaupunkiseudun viemäriverkosto muodostuu noin sadastatuhannesta kaivovälistä ja on yhteispituudeltaan noin 3 000 kilometriä. Valtaosa tästä sokkelosta toimii kuten pitääkin: ihminen vetää vessanpöntön, ja sisältö siirtyy putkia pitkin jätevedenpuhdistuslaitokselle.
Pitkässä putkiverkostossa on kuitenkin myös paikkoja, jotka tukkeutuvat huomattavasti muita herkemmin. Kurkistus Tikkurilan keskustan tuntumassa sijaitsevan kadunpätkän alla kulkevaan viemäriputkeen auttaa ymmärtämään, miksi näin on.
Viemäriputkea kuvaavan kameran näytöllä näkyy putken sisäpintaan kiinnittyneitä rasvapaakkuja, jotka täytyy säännöllisesti käydä pesemässä pois, ennen kuin syntyy vakavampi tukos. Rasva voi olla peräisin esimerkiksi ravintolasta tai yksittäisestä kodista. Lisäksi putkessa voi olla vaikkapa pieniä kulumia, joihin rasva kiinnittyy tavallista helpommin.
- Jutun pääkuvaa klikkaamalla näet, miten viemäriverkostoa tutkitaan ja miltä viemäreissä näyttää.
Kyseinen kadunpätkä on yksi HSY:n noin kolmestasadasta vakiohuoltokohteesta. Kunnossapitohenkilöstö käy täällä parin kuukauden välein avaamassa viemärinkannen, tutkimassa viemäriputken tilan kameralla ja pesemässä yhdistelmäauton avulla kannenvälit.
HSY:n verkko-osaston johtajan Kia Akselan mukaan tämänkaltainen ennaltaehkäisevä kunnossapito on melko hyvällä mallilla, mutta silti tukoksia syntyy keskimäärin sata vuodessa. Määrän pienentämiseksi HSY on ottanut käyttöön uudenlaisen keinon, joka kuulostaa hieman vieraalta viemärimaailmalle: putkistoa syynätään nyt läpi tekoälyn avulla.
Painaumat ja halkeamat lisäävät tukosriskiä
Helsingin seudun viemäriputkiverkosto on paikoin yli sata vuotta vanhaa. Putkiston ikä ei kuitenkaan ole pääasiallinen syy tukostaipumuksen kasvamiselle. Tärkeämpiä syitä ovat esimerkiksi painaumat, halkeamat, vääränlainen vietto, vääränlaiset virtausolosuhteet, putkien halkaisija sekä mutkaisuus.
Alkuvuoden aikana tehdyssä kokeilussa käytiin läpi noin satatuhatta putkiosuutta eli kahden viemärinkannen välistä osuutta. Saatuun dataan yhdistettiin tietoa aiemmin tehdyistä korjauksista ja tiedossa olevista rakenteellisista ongelmista. Näin syntyi koneoppimismalli, jonka perimmäinen tarkoitus on kiinnittää asiantuntijoiden huomio oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan.
– Tutkituista putkiosuuksista noin yhdessä prosentissa ilmeni kohonnut tukosriski verkoston rakenteen johdosta. Jos tätä tietoa suhteutetaan viime vuoden lukuihin, olisimme saaneet ehkäistyä 19 tukosta koko vuoden aikana tapahtuneista 55:stä, Aksela kertoo.
HSY:n arvion mukaan tekoälyratkaisun avulla voitaisiin estää noin kolmasosa viemäriverkoston vuosittaisista tukoksista.
Tarve tukoksien vähentämiseen on helppo ymmärtää, sillä tukkeutunut putki tarkoittaa usein jäteveden päätymistä paikkaan, johon se ei kuulu. Kun viemärivettä valuu esimerkiksi järveen tai asuintalon kivijalkaan, voivat puhdistustyöt kestää pitkään ja kustannukset nousta korkeiksi.
Mattoja ja kasvomaskeja viemäriputkissa
Rakenteellisten ongelmien lisäksi tukoksia aiheuttaa ihmisten käyttäytyminen, niin sanottu vääränlainen viemärietiketti. Akselan mukaan viemäreihin päätyy toisinaan mitä kummallisimpia asioita.
– Vaippoja, mattoja tai nyt viime aikoina vaikkapa kasvomaskeja ja käsineitä. On ollut myös sellaisia tapauksia, että asfalttitöiden jälkeen on putsattu ylijäämäasfaltit suoraan viemäriin.
Maskit ja suojakäsineet ovat tukkineet putkia tänä vuonna myös Joensuun seudulla.
Karkeasti arvioiden kolmannes tukoksista johtuu Akselan mukaan viemärietiketin rikkomisesta. Kertakäyttökäsineiden ja hengityssuojaimien käytön lisääntymisen myötä määrä on vain kasvanut.
– Tällaiseen ihmisten käyttäytymiseen ei tekoälykään auta. Muistisääntö on kuitenkin hyvin helppo: viemäriin saa laittaa vain sitä itseään.
Lue seuraavaksi: