Kahdeksanvuotias Matias seisoi huoneessa vartalo supussa. Hän oli kalpea ja hiljainen, ikäisekseen pitkä, mutta kovin laiha poika.
Kuin näkymätön lapsi, työntekijä mietti.
Matias oli nähnyt väkivaltaa koko elämänsä ajan. Humalassa mielenterveysongelmista kärsivä isä riepotti Matiastakin.
Pahinta oli kuitenkin rakkaisiin osuneet iskut ja äänet, joita lapsi joutui todistamaan.
Matias on yksi heistä, joita Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n avopalveluyksikössä on autettu. Nyt järjestön työntekijät miettivät järkyttyneinä, millä rahalla perheitä ja lapsia voidaan jatkossa auttaa.
Järjestöjen Veikkausrahoituksesta ja sen vähenemisestä tulevaisuudessa on puhuttu vuosia. Nyt koronakriisi on mullistanut tilanteen.
Pandemia pakotti Veikkauksen sulkemaan rahapeliautomaattinsa ympäri Suomen maaliskuussa. Valtaosa Veikkausvoitoista tulee juuri automaateista, ja nyt lovi saattaa näkyä jo ensi vuonna myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksessa.
Valtiovarainministeriön elokuussa esittelemän talousarvioesityksen mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusta uhkaa jopa kolmanneksen leikkaus.
Valtion budjetista rahamäärä olisi pieni.
Monille järjestöille se on kuitenkin elämän ja kuoleman kysymys ja leijonanosa rahoituksesta.
Esimerkiksi tänä vuonna voitoista maksettiin järjestöille koronalisineen yli 380 miljoonaa euroa.
– Väkivaltatyötä voi tehdä vain pareittan. Lyhennämmekö siis työntekijöidemme työaikaa ja miten asiakkaille ja kunnalle sitten käy, Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n toiminnanjohtaja Maria Länsiö kysyy.
Korona-aikana järjestöt ovat tulleet apuun, kun kunnat ja kaupungit ovat joutuneet supistamaan ja sulkemaan palvelujaan.
Kun vertaistukiryhmät lakkautettiin ja osa esimerkiksi päihdeterapiasta siirtyi verkkoon eikä uusia aikoja enää saanut kaikille mielenterveyspalveluista, järjestöt lisäsivät toimintojaan.
Esimerkiksi Ehkäisevän päihdetyön eli EHYT ry:n päihdepuhelin alkoi soida lakkaamatta. Asiakasmäärät kasvoivat 15 prosentilla.
Nuoret etsivät apua Mieli ry:n verkossa toimivasta keskustelupalvelusta kevään aikana enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä.
Kaikkia ei ole edes voitu auttaa, sillä tarve on ollut niin suurta.
– Haluaisin tietää, mistä säästöt syntyvät, jos järjestöiltä leikataan. Miten kunnat voivat korvata tekemämme työn, kun sellaista työtä ei kunnassa edes tehdä, Länsiö sanoo.
Avuntarve jatkaa kasvuaan
Suomalaiset mielenterveys- ja päihdejärjestöt sekä väkivalta- ja perhetyötä tekevät järjestöt ovat helpottaneet myös kuntien taakkaa vuosikymmenten ajan.
Ilman järjestöjä asiakkaat valuisivat kuntien sosiaalitoimen, päihdekeskusten tai vaikkapa lastensuojelun jonoihin.
Esimerkiksi Tampereella perheneuvoloihin on ollut yli puolen vuoden jonot jo ennen korona-aikaa.
Pandemia on kasvattanut jonoja entisestään kaikkialla.
– Pelkään, että tässä toistetaan 1990-luvun laman virheet. Jos järjestötyötä leikataan, se näkyy lapsiasiakkaissamme vielä kun he ovat aikuisia. Ennaltaehkäisevästä työstä leikkaaminen ei voi tuoda säästöjä, Länsiö toteaa.
Iina pakeni kotoaan kolmen lapsensa kanssa kaksi vuotta sitten. Vasta turvakodin avopalveluiden keskusteluissa hän alkoi ymmärtää, että oli ollut väkivallan uhri vuosia.
– Väkivaltaa oli jatkunut niin kauan, että se oli muuttunut minulle jo normaaliksi, Iina kertoo.
Hän esiintyy jutussa nimettömänä muun muassa kolmen lapsensa vuoksi.
Nuorin poika oli kotoa lähdön aikaan neljävuotias, ja elänyt uhan, pelon ja väkivallan keskellä koko elämänsä.
Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n avopalvelussa myös pieni poika kohdattiin. Hän oppi sanoittamaan näkemäänsä, puhumaan kokemastaan.
Myös Iina joutuu miettimään lähisuhdeväkivaltatyön rahoitusleikkauksia, itsensä, lastensa ja kaltaistensa vuoksi.
– Jos emme olisi saaneet tätä apua, miten lasteni kävisi tulevaisuudessa? Toistaisivatko he minun ja isänsä virheet, Iina kysyy.
Hän istuu tyynenä, katsoo suoraan silmiin ja sanoo sanat, joita moni ei uskaltaisi ääneen sanoa.
– Ilman tätä apua voisin kasvattaa vaikka tulevaa kouluampujaa, koska vaikeita asioita ei olisi puhuttu auki tarpeeksi aikaisin, jos koskaan.
Kaikkein köyhimmiltä toisille
Suurin potti Veikkauksen rahoista tulee kaikkein köyhimpien suomalaisten taskusta. Noin viisi prosenttia kaikista pelaajista häviää rahapeleissä eniten, yli puolet kaikista tuotoista.
Rahapelihaittojen ehkäisyä tutkineen työryhmän vuoden 2017 raportin mukaan suomalaiset pelaavat rahapelejä eniten Euroopassa ja neljänneksi eniten koko maailmassa.
Nyt Veikkauksen tulos on putoamassa rajusti, sillä korona pakotti sulkemaan kaikki markettien ja huoltoasemien auloista tutut rahapeliautomaatit.
Koronasulku on vasta esimakua tulevasta. Veikkaus aikoo vähentää 2020-luvulla rahapeliautomaattejaan huomattavasti.
Yksi syy saattaa olla EU:n asettama vaatimus, jota täyttämättä monopoli ei voi säilyttää asemaansa.
Rahapeliyhtiöt saavat toimia EU-maassa monopoliasemassa vain silloin, jos monopolin tarkoituksena on pelaamisen haittojen ehkäiseminen.
Perusteeksi ei riitä, että hävityt rahat menevät hyvään tarkoitukseen.
Veikkaus jäi vuonna 2018 kiinni siitä, että valtion omistama yhtiö sijoitteli rahapeliautomaattinsa alueille, joissa asuvat kaikkein köyhimmät, kouluttamattomimmat ja peliongelmaisimmat ihmiset.
Seura-lehden paljastus ei johtanut nopeisiin toimenpiteisiin.
Esimerkiksi ehkäisevää päihde- ja rahapelihaittatyötä tekevä EHYT ry saa päärahoituksensa Stean kautta Veikkaukselta, eli osin peliongelmaisilta itseltään.
Kukaan ei tunnu tietävän, miten järjestöjen rahoitus jatkossa hoidetaan. Varmaa on vain se, että suuria rakenteellisia muutoksia on tehtävä, vaikka Veikkaus jatkossakin saisi säilyttää yksinoikeutensa.
Veikkauksen voitoilla tuetaan esimerkiksi omaishoitajia, ehkäisevää ja akuuttia päihdetyötä, perheiden ja lasten auttamista, tukiasuntoja ja koulukiusaamisen vastaista työtä noin 350 miljoonalla rahapelituottoeurolla vuodessa.
Järjestöt toki myöntävät, että tilanne on ristiriitainen.
Sosiologian emeritusprofessori Pekka Sulkusen mukaan tilanne on enemmänkin kuin ristiriitainen.
– Kuka rahoitusmallia uskaltaisi tai voisi kritisoida, kun järjestöt ovat siitä täysin riippuvaisia. Tässä ovat pukit kaalimaan vartijoina, Sulkunen sanoo ja viittaa myös Veikkauksen lukuisiin poliittisiin ja järjestöihin liittyviin sidonnaisuuksiin.
Sulkunen toimi vuodet 2016–2018 Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Rahapelihaittojen arviointiryhmän puheenjohtajana.
Sulkusen mukaan olisi vain luonnollista ja oikein, että Veikkausvoitot menisivät suoraan valtion budjettiin, kuten esimerkiksi Alkon kanssa toimitaan.
Järjestöt eivät tue ajatusta, ainakaan suoraan.
Pelko riippumattomuudesta
EHYT ry:n rahapelihaittayksikön päällikkö Riitta Matilainen sanoo, että järjestöt haluavat pitää kiinni riippumattomuudestaan.
Jos rahoitus tulisi valtion budjetista, järjestöt saattaisivat paitsi hukkua suureen massaan, myös jäädä poliittisten muutosten jalkoihin.
Matilainen antaa esimerkin:
– Jos hallituksessa istuisi vaikkapa maahanmuuttokriittinen puolue, mitä maahanmuuttajia tukevien järjestöjen rahoitukselle kävisi?
Matilainen on myös valtiotieteiden tohtori ja väitellyt rahapelien historiasta. Hän pitäisi Veikkauksen monopolista kiinni.
Lisenssimalli on muissa Pohjoismaissa aiheuttanut jo ongelmia, Matilainen kertoo.
– Ja muuten voittorahat valuisivat kansainvälisille pelifirmoille, ei kotimaahan. Mainonta lisääntyisi ja valvonta olisi aiempaa vaikeampaa, hän tiivistää.
Ministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) esitti elokuun lopussa Demokraatissa, että järjestöiltä puuttuva raha pitäisi turvata ensi vuodeksi budjettiriihessä.
Pekonen väläytti myös arpajaisveron laskemista voiton nostamiseksi.
Yhden vuoden rahoitus ei kuitenkaan ratkaise koko ongelmaa. Kun Veikkauksen voitot vähenevät vääjäämättömästi tulevien vuosien aikana, jotain on keksittävä.
Hallitusohjelmassa mainitaan näin:
“Kompensoidaan Veikkauksen edunsaajille tulevalla hallituskaudella arpajaislain vaikutuksen johdosta mahdollisesti vähenevät määrärahat kulttuurin, liikunnan ja nuorisotoiminnan osalta.”
Sosiaali- ja terveyspuolen järjestöjä ei mainita.
Jos ei ole varaa auttaa kaikkia, miten päätetään, kuka meistä avun ansaitsee?
Iina
Kuka apua saa, kuka jää ilman?
Veikkaus luettelee sivuillaan avustamiaan järjestöjä. Suomen punainen risti, Vanhusten ja lasten tukisäätiö, Aivoliitto, omaishoitajien tukeminen.
On myös tutkimusta ja liikuntaa, kirjastoja, teattereita ja taidetta enemmänkin.
Veikkauksen rahoista maksetaan myös raviurheilua ja ratsastusta.
Mitä enemmän Veikkauksen rahoitusjärjestelmä kriisiytyy, sen nopeammin alkaa keskustelu siitä, ketä tai mitä oikeastaan pitäisi rahoilla tukea.
Tamperelainen Iina huokaa. Hänkin on jo joutunut miettimään, kuka saa ja kenelle annetaan.
Jos järjestöiltä lähtee kolmannes rahoista, vähentääkö leikkaus joka kolmannen työntekijän, työpäivän vai asiakkaan?
Jos rahoitus tuleekin tulevaisuudessa valtion budjetista, miten rahamäärien käy, Iina miettii.
– Jos ei ole varaa auttaa kaikkia, miten arvioidaan, kuka meistä sen avun ansaitsee?
Lue lisää:
Kulttuuriväki huolissaan – mistä rahoitus, kun Veikkauksen tuotot pienenevät koronan takia?
MOT:n selvitys: Veikkauksen todellinen liikevaihto on 13 miljardia
Voit keskustella aiheesta 11.9. kello 23:een asti.