Yle on näköjään aloittanut hankkeen Hyvin sanottu – Bra sagt, joka pyrkii ”vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Samalla vahvistetaan suomalaisten luottamusta ja ymmärrystä toisiaan kohtaan.”
Suomalaiset osasivat luottaa ja ymmärtää toisiaan oikein kivasti. Sitten tuli tällainen kuin ”sosiaalinen media”, jossa ihmiset pääsivät keskustelemaan, ja se tuhosi keskustelukulttuurin. Väline on viesti, ja somen viesti ikävä kyllä on: Minä olen hyvä, muut moraalittomia hirviöitä.
Mutta tämä kolumni ei, luojan kiitos, kerro somesta. Kannan oman korteni Hyvin sanottu -hankkeen kekoon tarjoamalla yksinkertaisen keinon parantaa keskustelukulttuuriamme. Tämä niksi, tai kuten nykyään seksikkäämmin sanotaan, life hack, on entuudestaan hyväksi todettu, se vain pääsi joiltain välillä unohtumaan.
Palautetaan teitittely.
Kyllä, siis ”te” kohteliaana puhuttelumuotona. Te, eikä sä tai teitsi tai teikätamburiino, kuten nykyään, tai vajakki kuten somessa.
Miksi teitittely? Koska se koodaa viestiin kuin viestiin kunnioituksen pohjavireen.
Ajatellaan esimerkiksi tyypillistä somekeskustelua, jossa joku vastaa postaukseesi aloittamalla: ”Sä et ymmärrä mistään mitään.” Eikö tee mieli ladata takaisin kertomalla kaikki, mitä hänestä otaksut?
Mutta kuvittele nyt, että hän kirjoittaisikin: ”Te ette ymmärrä mistään mitään.” Kohtelias muoto viestii siitä, että hän kuitenkin pohjimmiltaan vaivautuu kunnioittamaan sinua. Näiden kahden viestin ero on hienovarainen, mutta ratkaiseva. Se on barbarian ja sivistyksen ero, ihmisvihan ja ihmisyyden ero. Te ette ymmärrä mistään mitään saa melkein vastaamaan kiitos. Kiitos, kun olet kanssani täysin eri mieltä sivistyneen aikuisen tavalla.
Maailma näyttää heti vähän toiveikkaammalta paikalta.
Kokeilkaa jo tänään. Se tuntuu hyvältä.
Teitittelymuotoon korjaaminen voisi auttaa myös Hyvin sanottu -hankkeen erityisfokukseen, tahalliseen väärin ymmärtämiseen. Siinä vaiheessa kun olet näpyttelemässä jonkun tviittiin reaktion: ”Öö siis sanoitsä just että kaikki naiset pitäis lukita häkkeihin?!” ja ennen postaamista pysähdyt korjaamaan puhuttelun teitittelyyn, tarkistat samalla kuin itsestään, oletko tahallasi pitänyt toista imbesillitason ihmishirviönä. Muoto ”Sanoitteko just et kaikki naiset pitäis lukita häkkeihin” auttaa luultavasti tajuamaan, että ehkä ei.
Teitittelyä karsastavat vastaavat usein, että voihan sitä kunnioitusta osoittaa muutenkin. Tietysti voi, mutta teitittely on siihen kirjaimellisesti korvaamaton tapa. Jos se puuttuu, se puuttuu. Samoin kuin voit vakuuttaa kaikin sanoin ja teoin rakastavasi mielitiettyäsi, mutta jos et ole valmis kosimaan häntä, jotain korvaamatonta puuttuu… samoin voimme osoittaa kaikin mahdollisin tavoin ja teoin kunnioittavamme toisia, mutta jos emme teitittele heitä, jäämme aina yhtä keinoa vajaaksi.
Teitittely on jopa hyvin ekonominen kunnioittamisen muoto. ”Te ootte sika” ei vie paljon enempää tilaa kuin ”sä oot sika”, mutta ero on suuri.
Olen itse opetellut teitittelemään vasta nelikymppisenä. Aluksi se tuntui kankealta, mutta niin vain se pikkuhiljaa muuttui luontevaksi ja omaan suuhun sopivaksi. Tajusin samalla, että teitittelyn opettelu toimii samalla kunnioituskouluna.
Sillä ketä sitten teititellään? Ainakin kaikkia, joiden katsot päässeen elämässä kunnioitettavaan asemaan työssä, saavutuksilta tai vain ikävuosissa. Ja tämä on teitittelyn piilo-opetussuunnitelma: se yksinkertaisesti opettaa katsomaan ihmisiä kunnioittavasti, etsimään heistä jotain, mitä katsoa ylöspäin.
Sitä löytää, mitä etsii.
Teitittely on ollut suomalaisillekin normaalia ja monelle on sitä yhä, eikä kieli ole niin muuttunut, etteikö sitä voisi yhä käyttää. Ainakin tarve kohteliaalle puhuttelulle on vain entisestään noussut.
Kokeilkaa jo tänään. Se tuntuu hyvältä. Voitte aloittaa vaikka kirjoittamalla alle palautteeksi ”Konstig, teidän kolumninne oli…” ja sitten jatkatte mielipiteellänne, kuten ”raikas/järjetön/p-ska/oivaltava”...
Joonas Konstig
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija, joka haluaisi uskoa ihmisyyteen, mutta saa Postin robotilta viestejä, jotka alkavat “Moi Joonas”
Kolumnista voi keskustella 10.12. klo 23.00 saakka.
Lue myös
Kari Enqvistin kolumni: Suomalainen keskustelu riehaantuu helposti pelkäksi huutamiseksi