Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Oma tupa, oma lupa. Siitä Valto Kuurola pitää.
Omassa kodissa voi herätä, keittää kahvit ja soittaa haitaria, silloin kun haluaa.
Pudasjärvellä, Pohjois-Pohjanmaalla, mielenterveyskuntoutujat asuvat keskellä kaupunkia, osa komeasti Ii-joen varrella puisissa rivitaloissa.
Kaupunki toimii yleisestä kehityksestä poiketen. Se on lakkauttanut laitosmaiset ostopalvelut ja tuonut kuutisenkymmentä kuntoutujaa kunnan vuokralaisiksi. Kunnan omat ohjaajat tukevat asukkaita heidän kotonaan.
Samalla kaupungille syntyi säästöjä. Viiden ensimmäisen vuoden aikana mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalvelujen kulut laskivat yli 700 000 euroa.
Lisäksi kunta pystyy tarjoamaan palveluja nyt aikaisempaa useammalle kuntoutujalle.
Yhtälöä on vaikea uskoa todeksi.
Ohjaaja tarttuu haitariin
Myös Valto Kuurola on muuttanut laitosmaisesta palvelusta vuokralaiseksi kunnan rivitaloihin.
– Minä en lähde täältä minnekään, Kuurola sanoo monta kertaa.
Hän on tyytyväinen muun muassa kotona käyviin ohjaajiin. Parasta on, kun haitaria itsekin soittava ohjaaja Harri Inkeröinen tulee ja tarttuu soittimeen.
Nimi omassa postilaatikossa on iso ilo
Muutos lähti liikkeelle kymmenen vuotta sitten henkilökunnan kokouksessa. Oli perjantai-iltapäivä. Kaupungin oman asumispalveluyksikön vastaava ohjaaja esitti ajatuksen asumispalveluista vastaavalle Satu Turkalle.
Turkka mietti viikonlopun yli, uskaltaisiko hän tuoda vaikeista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset omiin asuntoihin pois laitosmaisesta palvelusta.
Maanantaina Turkka ryhtyi johtamaan muutosta.
Ohjaajat halusivat parantaa mielenterveys- ja päihdekuntoutujien elämänlaatua ja tehdä heidän arjestaan omavaltaisempaa.
– Se, että voi keittää kahvia kun itse haluaa, on iso juttu, Satu Turkkaa kertoo.
Pienet yksityiskohdat kuten oma postilaatikko ja nimi siinä oli Turkan mukaan monelle kuntoutujalle suuri ilon aihe.
Kymmenet palvelukodit viranomaisten valvonnassa
Hoitajia on liian vähän, elämä voi olla pelkkää makaamista ja jokainen vessapaperirullan vaihto maksaa maltaita. Epäkohdat osassa vanhusten palveluasumisesta nousivat julkiseen keskusteluun viimeksi kaksi vuotta sitten.
Halusimme selvittää, millaisia ongelmia löytyy puolestaan mielenterveyskuntoutujien palveluasumisesta. Pyysimme tietoa valvovilta viranomaisilta kaikista Suomen aluehallintovirastoista eli aveista.
Viranomaisten raporttien perusteella vanhusten palveluista tutut epäkohdat piinaavat myös mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluja.
Saamiemme tietojen mukaan avien valvojilla on vireillä 47 tapausta. Luku on viime lokakuulta. Päätöksiä taas oli syntynyt 26:sta tapauksesta viimeisen vuoden aikana.
Valvontaan joutuneissa yksiköissä yleisin ongelma on tuttuakin tutumpi: hoitajien vähyys. Valvojien haaviin jäi myös kaksi paikkaa, joissa työvuorolistoihin oli merkitty niin sanottuja haamuhoitajia. He eivät todellisuudessa olleet työvuoron aikaan paikalla.
Monissa valvontatapauksissa hoitohenkilökunta joutui siivoamaan ja kokkaamaan. Silloin hoitajien varsinainen työ eli asiakkaiden kuntoutus jäi tekemättä kunnolla.
Viranomaiset löysivät moitittavaa muutamissa paikoissa myös henkilökunnan pätevyydessä. Lääkkeitä jakaneilla hoitajilla ei ollut lääkelupaa tai ääritapauksessa hoitajien nimiä ei löytynyt Valviran rekisteristä.
Virikkeenä vain tupakka ja telkkari
Muutostyön aluksi Satu Turkka lähti tapaamaan kaikkia asumispalveluihin sijoitettuja pudasjärveläisiä. Olisivatko he valmiita muuttamaan omaan asuntoon?
Kunnan asiakkaat asuivat enimmäkseen Pudasjärven ulkopuolella erilaisissa palveluyksiköissä. Kunta ei ollut täysin selvillä, mitä heille kaikille kuuluu.
Turkka näki kierroksellaan hyviä palveluja, mutta myös ikäviä paikkoja. Syntyi varmuus siitä, että kuntouttavaa otetta piti parantaa.
– Raadollisimmillaan ihmisten arki koostui siitä, että oli tupakka kerran tunnissa ja muu aika television katselua, Turkka kertoo.
Turkka kertoo ihmetelleensä, kannattaako kunnan maksaa sellaisesta palvelusta.
Kuurola pääsi eroon kaljasta syrjäkylällä
Valto Kuurolaa arvelutti omaan asuntoon muuttaminen. Pärjäisikö hän itse? Kun sitä tarjottiin, hän asui kunnan omassa palveluyksikössä 40 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Paikka tuntui tutulta ja turvalliselta.
– Ensin ajattelin, etten lähde sieltä minnekään, Kuurola sanoo keinutuolistaan.
Kuurola oli asunut samassa yksikössä kymmenen vuotta. Siellä hän oli päässyt eroon kaljanjuonnista.
– Se oli kyllä helpotus.
Haitarin soitosta nauttiva Kuurola soitti aikoinaan orkesterissa sivutoimenaan. Nuori mies oli ahne tekemään töitä. Kuurola kertoo työskennelleensä päivät putkiasentajana. Työpäivän jälkeen odottivat omat urakat ja illalla vielä orkesterin keikat.
Se oli turmiollinen yhdistelmä.
– Minä luulin, että ihminen on kone. Ettei tarvitse nukkuakaan välillä, Kuurola puhuu.
Pian selvisi, että näin ei ole. Lopulta Valto Kuurola ei pystynyt nukkumaan ollenkaan.
– Terveys siinä meni.
Työhullu mies joutui psykiatriseen hoitoon ja vähitellen eläkkeelle.
Viranomaiset raportoivat jopa lepositeistä muualla Suomessa
Aluehallintovirastojen tarkastajien valvontapäätökset kielivät myös vanhasta laitosperinteestä.
Asumispalvelua tarjoavat yritykset ovat syntyneet vanhojen mielisairaaloiden lakkauttamisen jälkeen. Esimerkiksi skitsofreniasta kärsineet ihmiset saattoivat asua pitkäaikaishoitoon tarkoitetuissa B-mielisairaaloissa kymmeniäkin vuosia. Sairaaloita on suljettu 1980-luvulta saakka.
Kaikki sairaaloiden potilaat eivät kuitenkaan pystyneet asumaan kotona, joten syntyi palvelukoteja. Osassa niistä asukkaat saavat palveluja viikon kaikkina päivinä yötä päivää, osassa tuki ja palvelut ovat vähäisempiä.
Aluehallintovirastoilta saamamme valvontapäätökset kertovat, että pahimmillaan nykyisissäkin asumispalveluissa jopa käytetään lepositeitä. Viime vuonna tarkastajat löysivät yhden tällaisen paikan Suomesta. Nyt sielläkin on luovuttu lepositeiden käytöstä kyseisissä tapauksissa raportin mukaan.
Lepositeitä saa käyttää vain jos ne ovat välttämättömiä ihmisen itsensä tai toisen henkilön terveyden tai hengen turvaamiseksi.
Pentti tekee löytöjä kirppikseltä
Kerrostalon yksiössä asuva Pentti on käynyt läpi raskaan laitoskierroksen. Hän joutui nuorena miehenä sairaalahoitoon ja kuntoutuslaitoksiin skitsofrenian takia.
Tässä jutussa Pentti haluaa esiintyä pelkästään etunimellään, koska asia koskee hänen arkaluonteisia terveystietojaan.
Tällä hetkellä Pentti tulee toimeen vähäisen tuen avulla.
Ohjaaja Harri Inkeröinen lajittelee viikon lääkkeitä dosettiin Pentin pöydän äärellä. Lääkehoidon tarkistamisen lisäksi ohjaajat käyvät vain harvoin joka toinen viikko katsomassa, tarvitseeko Pentti jotain apua.
Yksiön seinillä on paljon tavaraa täsmällisesti järjesteltynä. Lukuisat kellot raksuttavat kuorossa. Se rauhoittaa yksiön isäntää.
– Kirppis on minun harrastukseni ja joskus siellä tekee hyviä löytöä, Pentti kertoo.
Alussa Pentti tarvitsi tukea päivittäin myös omaan kotiinsa.
Suuri osa asumis- ja tukipalveluja tarvitsevista henkilöistä sairastaa skitsofreniaa Pentin tapaan.
Ohjaajat ovat töissä arkena ja pyhänä
Ilman ohjaajia Pudasjärven malli ei toimisi.
– Säästöä ei synny sillä, että ihmiset heitetään asumaan yksin ilman apua, Satu Turkka sanoo.
Kunta palkkasi alussa aina yhden hoitajan lisää, kun kaksi kuntoutujaa oli muuttanut laitosmaisista palveluista takaisin kotikuntaansa.
– Nyt hoitajia on kymmenkunta, Satu Turkka kertoo.
Turkka pitää oleellisena onnistumiselle sitä, että ohjaajien tuki ja turva on kuntoutujien saatavilla aamusta myöhään iltaan. Henkilökuntaa on paikalla myös viikonloppuisin.
Turkan mukaan ilman tarpeellista tukea jätetty asiakas voi joutua pian esimerkiksi sairaalan osastolle hoitoon. Se maksaa.
Pudasjärvellä henkilökunta työskentelee tiimissä ja tarjoaa joustavasti tukeaan asiakkailleen.
– Kun joku alkaa pärjätä omatoimisemmin, käyntejä vähennetään, Turkka sanoo.
Jos asiakkaan vointi huononee, Turkan mukaan hoitajat käyvät hänen luonaan entistä useammin välittömästi.
Takapakkiakin on tullut.
– Jos on päihteiden käyttöä, kotona ei ehkä pärjää.
Vajaat kymmenen pudasjärveläistä on laitosmaisemmassa palvelussa.
– Jotkut tarvitsevat tiukemmat rajat ja enemmän turvaa, Turkka pohtii.
Kuurola käristi makkarat aamutuimaan
Asunnossa on siistiä ja puhdasta. Siivooja on käynyt edellisenä päivänä kuukausikäynnillään.
Käyntien välissä Valto Kuurola siivoaa oman huoneensa ja yhteisiä tiloja, olohuoneen ja keittiön. Kuurolan kodin jakaa toinenkin vuokralainen.
Kuvauspäivän aamuna Kuurola on ehtinyt jo kokata ruokaa.
– Keitin makaronit ja käristin makkaraa joukkoon.
Edellisessä paikassa, palveluasunnossa, ruoka tuli valmiina.
– Siellä oli oma kokki, Kuurola kertoo.
Siitä Kuurola piti. Mutta pitää hän siitäkin, että saa itse valita ruokansa.
Päiväkahvit Valto Kuurola juo ystävänsä luona.
– Käyn Martin luona kahvilla joka päivä.
Kahvin keitto oman aikataulun mukaan on tärkeää.
Lue ja katso lisää aiheesta: