Jokin muuttui mutta kuinka paljon vai muuttuiko sittenkään?
Näillä sanoilla voi kuvata Ylen kolumnistien viime vuotta. Koronakolumneja julkaistiin kymmenittäin ja tässä koosteessa voi nostaa niistä vain muutamia esiin.
Muutosta pohdittiin niin talouden, yksinäisyyden, ilmastomuutoksen, selviytymisen kuin myös huumorin kautta ja avulla. Ja monesta näkökulmasta.
Julkaisutahti noudatti samaa kaavaa kuin suomalaisten koronakokemukset muutenkin. Kun tauti lähti jylläämään alkukeväästä, tarjolle tuli ensin oikeastaan vain korona-aiheita. Vauhti hiipui kesän mittaan ja kiihtyi uudestaan syyskauden edetessä. Eniten lukijoita tavoitti Ylen datan mukaan emeritusprofessori Kari Enqvistin kolumni Huuhaa-väki on siirtynyt vähin äänin hopeavedestä käsidesiin. Muutkin koronakolumnit tavoittivat vastaanottajansa hyvin niin radion Ykkösaamussa kuin Ylen verkkosivuillakin.
Maailma pyörii talousjärjestelmällä, joka ei kestä tällaisia “yllättäviä” kriisejä.
Tuukka Tervonen
Talousvaikutuksista syntyi useita kolumneja. Talouselämän entinen päätoimittaja Pekka Seppänen pohti huhtikuussa muuttuiko itse asiassa mikään. Koronan vastaiseen taisteluun alkoi löytyä yhteistä poliittista tahtoa maailmanlaajuisesti, mutta mitä sitten tapahtuu kun palataan normaalioloihin?
Seppäsen näkemys oli pessimistinen: Ennen pitkää ihmiset syövät, juovat, työskentelevät ja harrastavat taas vanhaan malliin. Ihmiset jatkavat mammonan tavoittelua ja luonnon tuhoamista niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.Päättäjien puheet siitä, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on ykkösprioriteetti, tärkein haaste ja yhteinen velvollisuutemme, ovat osoittautuneet pötypuheeksi, hötöntötöksi, korulauseiksi, sanalla sanoen valheiksi.
Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo oli kuitenkin paljon luottavaisempi: Korona voi silti vahvistaa ymmärrystä siitä, että meidän on yhdessä sovittava pelisäännöistä ja toimenpiteistä myös näiden hitaampien uhkien torjumiseksi ja lieventämiseksi. Toivon ja uskon, että edessä on uuden ja kestävämmän globalisaation aika.
Jyväskylän opiskelijalehden Jylkkärin päätoimittaja Tuukka Tervonen puolestaan piti koronan tärkeimpänä opetuksena sitä, että se osoittaa kuinka mieletön talousjärjestelmämme on ja tietokirjailija Matti Mörttinen pohti koronan vaikutusta talouteen otsikolla Kuoleeko EU koronaan?
Kaikki saavat liikkua, mutta kaikkien liike on estetty.
Pekka Juntti
Kun kaikkialla päädyttiin erilaisiin matkustusrajoituksiin, päätyi matkustaminen myös kolumneiksi. Toimittaja Kati Kelola, joka on koulutukseltaan antropologi, kytki matkailun ilmastomuutokseen. Kelolan mielestä pandemia pakottaa pohtimaan matkustelun mielettömyyttä myös sen jälkeen kun korona on saatu hallintaan. Maapallo ei kestä kasvanutta matkailua.
Yrittäjä ja muutosjohtamisen valmentaja Rajkumar Sabanadesan taas kysyi mikseivät suomalaiset matkaile Lapissa vaan lentävät mielummin Phuketiin. Kolumnistin mielestä matkustaminen Suomessa on tehty yksinkertaisesti liian vaikeaksi.
Rajaseudulla Haaparannalla asuva tietokirjailija ja toimittaja Pekka Juntti suri äitienpäivän kolumnissaan sitä, että rajakäytäntöjen takia oman äidin näkemisestä yhtäkkiä tullut tajuttoman vaikeaa.
Talouskriisikin on aina myös inhimillinen kriisi.
Reetta Räty
Monen suomalaisen työ muuttui tutusta ympäristöstä vielä tutumpaan eli kotiin. Etätyöstä sanottiin tulleen uutta normaalia. Työelämän tutkija Mona Mannevuo huomautti, että ainakin kiire on saanut uuden merkityksen.
Korona on epäreilu, sillä se kohtelee ihmisiä eri tavoin: Omasta asemasta yhteiskunnassa kertoo se, miettiikö nyt rahaa vai elämänarvoja uusiksi. Molempia voi toki miettiä yhtä aikaa. Silti epäilen, että freelancerit, yrittäjät ja monet pienet toimijat ovat pakotettuja pohtimaan enemmän rahaa kuin syvällisiä ajatuksia. Terveyden ohella monen talous ja työpaikka ovat uhattuna.Tyhjät ravintolat, jumppasalit ja teatterit ovat surullinen näky, kuvaili Mannevuo.
Kouluissakin siirryttiin etätöihin. Journalistiikan työelämäprofessori Reetta Rädyn mielestä etäkoulu paljastaa miksi tavallinen koulu on hieno asia ja opettajana itsekin toiminut Paula Takio muistutti, että etäopetus oma taiteenlajinsa.
Taiteilija Aiju Salminen lähestyi tautia antamalla hyödyllisiä neuvoja. Hän antoi meille kaikille sarjakuvakolumnissaan ohjeet käsien pesuun. Sitäkin voi ajatella uudesta näkökulmasta.
Kun pelkäämme koronavirusta, pelkäämme aina myös elämätöntä elämää.
Janne Saarikivi
Ehkä koskettavimmat koronakolumnit syntyivät selviytymisteeman ympärille.
Aivotutkija Katri Saarikivellä oli jo maaliskuussa käsitys millä keinoin korona selätetään: Kansalaisten mielistä löytyy juuri niitä jaettuja arvoja ja ajatuksia, joista on tässä tilanteessa iso apu. Tuntemattomia autetaan: pysytään kotona, jottei toisiin tartu, tarjotaan riskiryhmille kaupassakäyntiapua, etsitään tapoja tukea pienyrittäjiä. Kaveria ei jätetä -mentaliteetti tuntuu edelleen olevan suomalaisessa yhteiskunnassa vahva. Ja kaverin käsite näyttää olevan laaja.
Kielentutkija Janne Saarikiveä pelotti: Tieto viruksen olemassaolosta on tehnyt ruumiistani vihollisen, tunnusti Saarikivi.
Koronarajoitukset olivat aluksi laajat. Kirjailija Sisko Savonlahti muistutti, että vaikka rajoituksissa olikin ihan oikein ajateltu ennen muuta vanhusväestöä, iskivät ne myös nuorempiin yksin eläviin ihmisiin.
Tutkijatohtori Saara Särmä puolestaan katsoi, että erilaisia vähemmistöjä on syytä muistaa kun koronan jälkeen aletaan rakentamaan jonkinlaista uutta normaalia. Joillekin kotiin eristäytyminen on erinäisistä syistä tuttua jo pitkältä ajalta, heidän kokemuksiaan ei vaan ole kuultu. Ei ennen poikkeustilaa eikä sen aikana, totesi Särmä omassa kolumnissaan.
Rokotteista keskusteltiin loppuvuonna paljon toivon merkkinä. Kolumnisteista tiedetoimittaja Ulla Järvi ihmetteli miksi tutkittu tieto rokotteista ei mene yhtä helposti ihmisille perille kuin niin sanottu huuhaa-tieto.
Te olette kestäneet loputonta Zoom-tulitusta epäinhimillisissä oloissa.
Roope Lipasti
Myös nauru kelpasi selviytymiskeinoksi. Kriisin aikana huumorista kuoriutuu sankari, joka auttaa unohtamaan arjen ja sitoo ihmisiä yhteen, kirjoitti toimittaja Laura Hallamaa.
Kirjailija Roope Lipasti puolestaan hersytteli koronakansaa Mannerheimin päiväkäskyjä mukaellen: Suomalaiset! Olen matkustanut monilla tantereilla, mutta en vielä ole nähnyt vertaisianne eristäytyjiä – toisinaan on tuntunut jopa, että olisitte nauttineet siitä, kun ei tarvitse nähdä ketään. Sellaista introverttiyden paloa ei monissa kansakunnissa tapaa.
Koronavuosi oli monelle suomalaiselle hyvin raskas ajanjakso. Epävarmuus, pelko, vähäiset tai jopa olemattomat sosiaaliset kontaktit, työttömyys, toisilla uusi tapa tehdä työtä ja osaltaan myös matkustusrajoitukset ja muut suositukset tekivät elämästä tukalaa.
Elokuussa kosmologi Kari Enqvist osasi omalla tavallaan lohduttaa. Hän pohti koronan aiheuttamaa muutosta ja päätyi siihen, ettei maailma palaa entiselleen milloinkaan ja mitä nopeammin sen tajuaa, sitä parempi.
Emeritusprofessori antoi ihmisille ylevän ohjeen: Meidänkin tulisi luopua itsekkyydestä. Tehdään hyvää muille. Samalla teemme hyvää itsellemme. Ja kenties monien vuosien kuluttua COVID-19 on taantunut samanlaiseksi nuhavirukseksi kuin neljä muutakin nyt maapalloa kiertävistä koronaviruksista. Älkää siis itkekö koko ajan omaa osaanne. Kysykää ennemmin, mitä tänä menetettynä, kirottuna vuotena jokainen voi tehdä paremman uuden normaalin saavuttamiseksi.
Aiheesta voi keskustella 4.1. klo 23.00 saakka.