Matalammin koulutetut tupakoivat yleisemmin kuin korkeasti koulutetut ja erot ovat kasvaneet, selviää Helsingin yliopistossa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.
Eroilla on merkitystä, sillä pitkällä aikavälillä ne kasvattavat terveyseroja laajemminkin korkeakoulutettujen ja matalasti koulutettujen suomalaisten välillä.
– Tiedetään, että tupakoinnilla on suoria haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että, jos tämä trendi jatkuu niin tulevaisuudessa myös terveyserot tulevat kasvamaan, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntija Otto Ruokolainen.
Ruokolaisen väitöstutkimus selvitti tupakkatuotteiden käytön sosioekonomisia eroja, tupakoinnin lopettamista ennustavia tekijöitä ja väestön suhtautumista tupakkapolitiikkaan Suomessa. Aineistona tutkimuksessa on käytetty väestökyselyitä vuodesta 1978 vuoteen 2017. Vastaajien määrä kyselyissä vaihteli vajaan tuhannen ja noin 400 000:n välillä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemmista tutkimuksista Suomessa ja muissa länsimaissa.
Matalasti koulutetut myös lopettavat tupakoinnin harvemmin kuin korkeasti koulutetut. Tähän kehitykseen on Ruokolaisen mukaan erityisen olennaista puuttua.
– Pitäisi pystyä tukemaan tupakoinnin lopettajia entistä paremmin ja keskittyä tukemaan erityisesti matalasti koulutettuja, jotta heidän tupakointinsa saataisiin vähenemään samalle tasolle kuin korkeasti koulutetuilla.
Myös ammattiin opiskelevilla ja lukiolaisilla nuorilla tupakoinnin erot ovat suuret. Matalasti koulutetut nuoret tupakoivat ja käyttivät nuuskaa korkeasti koulutettuja enemmän. Nuuskan suhteen erot olivat pienemmät kuin tupakoinnissa, mutta nuuskan käyttö on ollut viime vuosina kasvussa.
– Nuuskan käyttö ammattioppilalaitostaustaisten poikien keskuudessa kasvoi 4 prosentista 13 prosenttiin vuodesta 2008 vuoteen 2017, sanoo Ruokolainen.
Hinnankorotuksilla vaikutusta
Nuoret ovat oma ryhmänsä, johon ei tehoa samalla tavalla terveyshaittojen luetteleminen kuin esimerkiksi jo 50-vuotiaaseen.
– Nuorilla saatavuuden rajoittaminen, eli käytännössä sekä savukkeiden että muiden tupakkatuotteiden hinnankorotukset ovat vaikuttavin keino tupakoinnin ehkäisyyn.
Tutkimuksessa havaittiin, että hinnankorotuksiet vaikuttivat eniten myös matalasti koulutettujen aikuisten tupakointiin.
– Hinnankorotuksia, joita on Suomessa on toteutettu vuodesta 2009 lähtien, olisi siis hyvä jatkaa, toteaa Ruokolainen.
Korkeasti koulutetuille lääkkeellistä ja sosiaalista tukea voi olla tarjolla helpommin kuin matalasti koulutetuille tai esimerkiksi työttömille, arvioi Ruokolainen.
– Haasteena on saada matalasti koulutetut tukipalveluiden pariin. Työelämässä olevien on esimerkiksi työterveyden kautta helpompi saada tupakoinnin lopettamisen tukea.
Matalammin koulutetut saavat tutkimusten mukaan myös vähemmän sosiaalista tukea perhepiiristään tai ystäväpiiristään kuin korkeasti koulutetut. Tukea olisikin tarjottava aiempaa enemmän esimerkiksi terveysasemakäynneillä.
– Terveydenhuollossa olisi tärkeää ottaa puheeksi tupakointi ja kysyä olisiko potilas halukas lopettamaan, riippumatta siitä mikä alkuperäinen käyntisyy on, ehdottaa Ruokolainen.
Tupakoinnin lopettajille on tarjolla erilaista neuvontaa ja tukea esimerkiksi netti- ja vertaisryhmissä tai yksilötapaamisissa. Lisäksi lopettamisen tueksi on tarjolla erilaisia nikotiinkorvaushoitotuotteita. Asiantuntijan mukaan korvaushoitotuotteisiin tarvitaan kuitenkin terveydenhuollon ammattilaiselta ohjeistus oikeasta annostuksesta ja käytöstä.
– Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset käyttävät korvaustuotteita liian pieniä määriä, jolloin se ei autakaan tupakoinnin lopettamista.
Ruokolaisen mukaan tupakoinnin lopettamiseen pitäisikin saada aina myös käyttäytymisen muutokseen liittyvää tukea riippumatta siitä, onko mukana nikotiinikorvaus- tai lääkehoitoa.
Väitöstutkimuksessa on käyttänyt aineistonaan väestökyselyitä, jotka ulottuivat vuodesta 1978 vuoteen 2017. Vastaajien määrä kyselyissä vaihteli vajaan tuhannen ja lähes 400 000:n välillä.
Lue lisää: