– Olen syntymäkuuro, äidinkieleltäni viittomakielinen. Minulle leikattiin sisäkorvaistute 2,5 vuoden iässä, mistä lähtien olen opetellut kuulemaan.
Kuulovamma ei ole häirinnyt Antti Terhon e-urheilu-uraa. 24-vuotias tamperelainen on ajanut urallaan muun muassa iRacing-ajosimulaattorin MM-sarjaa, sijoittunut kärkikymmenikköön e-urheilun SM-finaalissa ja napannut kakkossijan AKK:n eMotorsport-sarjassa.
Välillä Terho on kuitenkin törmännyt jopa yllättäviin ennakkoluuloihin.
– Jengi välillä ihmettelee, että miten kuurolla voi olla ajokortti. Ei se liikenteessä ajaminen ole hankalaa, onhan meillä silmät päässä, Terho toteaa ja laittaa perään nauruemojin.
Perjantaina 12. helmikuuta Suomessa vietetään kansallista viittomakielen päivää. Terho käyttää äidinkielensä eli suomalaisen viittomakielen lisäksi sujuvasti myös kansainvälistä viittomakieltä, suomea ja englantia. Nyt haastattelu tehdään kuitenkin tekstimuodossa.
Kilpailutilanteessa Terho on helppo tunnistaa valokuvista. Kun kilpakumppanit istuvat ajosimulaattoreissaan suuret kuulokkeet korvillaan, tamperelaisen tietokoneesta lähtee vain ohut johto, joka johtaa oikean korvan taakse.
– Kuulolaitteen ansiosta kuulen ja olen oppinut puhumaan, mutta kuulo ei ole yhtä hyvä kuin tavallisilla kuulevilla. Laite on vain yhdellä korvalla, joten suuntakuuloa ei ole ja taustahäly häiritsee kuulemista melko paljon. PC:llä käytän audiojohtoa joka yhdistetään suoraan kuulolaitteeseeni ja laitan volyymin lähes täysille.
Tärinäpalaute korvaa kuulon
Terhon mukaan ajopelit sopivat kuulovammaisille kohtuullisen hyvin ratin kautta välittyvän tärinäpalautteen ansiosta.
– Jos renkaiden tai moottorin ääntä ei kuule, niin muut aistit virittyvät keskittymään toisiin asioihin. Ratin tärinän lisäksi tuntumaa voi hakea esimerkiksi "buttkickerin" eli penkkiin kiinnitettävän bassokaiuttimen avulla, mutta itse en vielä sellaista omista.
– Olen pelannut ajopelien lisäksi myös strategiapelejä ja korttipelejä, kuten Hearthstonea ja Magic: The Gatheringia. Ne sopivat kuulovammaisille erittäin hyvin, koska pelaaminen ei vaadi reagoimista eri ääniin.
Pidemmissä ajosimulaattorikilpailuissa, esimerkiksi useiden tuntien mittaisissa kestävyysajoissa myös tiimin sisäisellä kommunikaatiolla on merkitystä. Koska Terho kuulee sisäkorvaistutteensa kautta kohtuullisesti, voi hän osallistua äänichattiin tiimikavereiden kanssa ja käyttää mikrofonia tiimikavereille viestimiseen, vaikka kädet olisivatkin kiinni ratissa.
Terho myöntää kuitenkin, että tiimikavereiden ohjeiden kuuleminen esimerkiksi varikkostrategiaan liittyen on välillä hankalaa.
– Minun on pakko käyttää sellaista äänichattia, joka hiljentää pelin äänet muiden puhuessa. Sen vuoksi pyydän tiimikavereita ottamaan push-to-talk -toiminnon käyttöön, jotta jokainen hönkäisy mikrofoniin ei aiheuttaisi peliäänien pätkimistä. Minun kuulollani sanojen erottaminen ei myöskään ole täysin sujuvaa, joten toivon tiimikaverien puhuvan selvällä äänellä. Englannin kieli tuottaa minulle vaikeuksia, koska sanat sulautuvat yhteen sitä puhuessa. Tiimikaverit kirjoittavatkin silloin yleensä viestin chattiin ja vastaan heille mikrofonin kautta.
Terholla on myös kuulovammaisia kavereita, jotka pelaavat kohtalaisella menestyksellä myös fps-pelejä eli ensimmäisen persoonan räiskintäpelejä. Tiimipeleissä on mahdollista oppia strategisia kuvioita kokemuksen kautta, mutta esimerkiksi selän taakse kävelevät vastustajat saattavat silti jäädä huomaamatta.
SM-sarjasta hopeamitali
Terhon innostus ajosimulaattoreihin lähti siitä, mistä monella muullakin: moottoriurheilusta.
– Olen ollut pienestä pitäen moottoriurheilufani. Ajopeliura alkoi F1 98 -pelistä ja Gran Turismo 2:sta, mutta ensimmäisen kerran maistoin oikeaa kilvanajoa Live For Speed -simulaattorin kautta. Paluuta "arcadepeleihin" ei enää sen jälkeen ollut.
Ensimmäiset kokeilut verkon kautta muita kuljettajia vastaan ajamisessa Terho teki hiiren ja näppäimistön avulla ajaen. Vuonna 2010 hankittu rattipoljinyhdistelmä nosti kuitenkin vauhtia merkittävästi, kun tuntuma ajamiseen parani.
– Kokeilin iRacingia ensimmäisen kerran vuonna 2012. ATK-kalustoni oli kuitenkin silloin alkeellista, eikä kokeilu ollut pitkä. Ajoin satunnaisesti Live For Speedia, kunnes vuonna 2016 osallistuin eMotorsportin SM-sarjaan, joka ajettiin silloin vielä LFS:lla.
SM-sarja sujui lopulta niin hyvin, että Terho nappasi kakkossijan myötä myös mukavan rahapotin. Palkintorahat hän sijoitti uuteen, parempaan ajosimulaattorikalustoon.
– Siirryin iRacingiin, ja homma lähti sitten aika nopeasti tavoitteelliseksi. Halusin pärjätä eSM-kilpailuissa ja kestävyysajojen MM-sarjassa, jota ajoin suomalaisen Glacier Racingin riveissä. Menestystäkin tuli kohtalaisesti.
Menestyksen myötä Terho siirtyi suomalaistiimistä kansainvälisen CoRe Simracingin riveihin. Viimeisistä sekunnin sadasosista ajaminen ei kuitenkaan enää tuntunut mukavalta. Vauhtia kuitenkin oli: Jyväskylän viimekesäisestä digitaalisen autourheilun eSM-finaalista Terho nappasi sijan 10.
– Oivalsin, ettei "tryhardaus" enää palvele minua. Ajelu muuttui rennompaan suuntaan ja hauskanpidoksi. Nautin siitä enemmän.
Uudessa tiimissä vain viittomakielisiä
Nykyään Terho ajaa Deaf Sim Racing -tiimissä, jonka kaikki kuljettajat ovat kuulovammaisia.
Alun perin tiimin toiminta alkoi Facebook-ryhmästä, jossa oli mukana kuuroja Gran Turismo -videopelisarjan pelaajia. Facebook-ryhmässä viestitään lähinnä videoin: kukin jäsen viittoo kansainvälisellä tai oman maansa viittomakielellä.
Terho ei innostunut konsolipelaamisesta aivan muiden ryhmäläisten tapaan, mutta sai houkuteltua ryhmästä kuljettajia iRacingin puolelle. Lopulta viime vuonna syntyi ajatus siitä, että viittomakieliset kuljettajat laittaisivat pystyyn oman iRacing-tiiminsä.
– Olen tavallaan jo nähnyt sen, mitä pelin kovimpaan kärkeen pääseminen vaatii. Halusin saada vielä uusia kokemuksia irti sim racingista, joten oli hienoa liittyä DSR:n tiimiin ja edustaa viittomakielisiä. Pääsen samalla auttamaan kavereita pääsemään vauhtiin ja opettamaan simuilun saloja myös uusille kuljettajille, Terho kertoo.
Ryhmän jäsenet kehittelevät yhdessä myös tapoja, joilla ajamisesta tulisi helpompaa. Osa kuljettajista on hankkinut lisänäyttöjä nähdäkseen selvemmin muiden tiimien tilanteen pitkissä kilpailuissa, toiset taas polkimia, joissa on tärinämoottori jarrupolkimessa.
– Olemme myös suunnitelleet kestävyyskilpailuihin button boxin, jonka nappeihin on bindattu kuhunkin tilanteeseen sopivat tekstichattikomennot. Kovinkaan moni meistä ei käytä kuulokkeita ja mikrofoneja, mutta viesti on jotenkin saatava perille, vaikka kädet olisivatkin ratissa.
Antti Terho kertoi harrastuksestaan syyskuussa viittomakielisen Mikaela & Thomas -ohjelman vieraana. Katso jakso alta: