Aurinko paistaa kuumasti helteisenä aamupäivänä Myyrmäen urheilukentällä. On tiistai, heinäkuun neljäs päivä vuonna 2017. Helteestä huolimatta ammattinyrkkeilijät ovat kokoontuneet treenaamaan ulkona. Tunnelma on rento, huulta heitetään, kaikki selvästikin tuntevat toisensa hyvin. Mukaan pääsee, kunhan kunto, taidot sekä huumorintaju riittävät.
Sparrien alkaessa tunnelma muuttuu, kaikesta huomaa heti olevansa keskellä ammattilaisten treenejä. Miehet alkavat liikkua kuin robotit, lyövät ja väistävät tarkasti ja terävästi. Yksi ammattilaisista on vantaalainen Juho Tolppola, pitkän nyrkkeilyuran tehnyt konkari, joka toimii liikuntaviraston kentänhoitajana samaisella urheilukentällä.
Tolppolalla on takanaan yhteensä yli 200 ottelua. Hän on jälleen aloittanut systemaattisen harjoittelun, tarkoituksenaan jatkaa uraansa ammattilaisena.
Kovan harjoituksen päätteeksi hikiset ja paidattomat nyrkkeilijät riisuvat hanskansa ja asettuvat juoksuradan lähtöviivalle. Vuorossa on vielä ylimääräinen bonus, Cooperin testi. Tolppola juoksee tartanilla pelkät nyrkkeilytossut jalassaan tulokseksi runsaat 3000 metriä ja haukkoo henkeään.
– Juoksu ei kulkenut yhtään, enkä saanut kunnolla happea. Yllättäen tulleen juoksutestin tulos ei todellakaan tyydyttänyt, Tolppola muistelee.
– Sain muutama päivä myöhemmin lääkäriltä tiedon, että sairastan kuumeetonta keuhkokuumetta. Reilut kolmetonnia keuhkokuumeessa treenien perään nyrkkeilytossuissa ja helteessä on lopulta ihan kelpo tulos, naurahtaa Tolppola.
Taustalla oli muutakin kuin keuhkokuume.
Otteluita edeltävillä harjoittelujaksoilla, juuri kuntohuipun aikoihin, Tolppola sairastui useamman kerran keuhko-oireisiin. Ottelut peruuntuivat, kerta toisensa jälkeen. Kun Tolppola yritti vuosina 2017 ja 2018 paluuta nuorattuun neliöön, hän kohtasi uudenlaiset terveysongelmat ensimmäistä kertaa.
– Silloin 3-4 vuotta sitten vasempaan käteeni ilmaantui vapinaa. Samoihin aikoihin alkoivat tasapaino-ongelmat, jotka ovat aiheuttaneet myös kaatumisia. Useamman kerran päivässäkin olen kaatunut, muutaman kerran pahastikin.
– Vuonna 2018 minun oli tarkoitus palata kehään, mutta sairastuin keuhkokuumeeseen ennen ottelua. Uskon senkin olleen peruja tästä samasta oireyhtymästä. Kaikki liittyy kehossa toisiinsa, psyykkinen puoli voi laukaista mitä oireita tai sairauksia tahansa, Tolppola kertoo nyrkkeilysalilla Helsingin Ruskeasuolla.
Tolppola, 39, on saapunut nyrkkeilysalille kertomaan vaikeista oireista, joiden hän epäilee johtuvan päähän ja niskaan kohdistuneista iskuista.
Kattavista tutkimuksista huolimatta selkeää löydöstä tai oireita selittävää syytä Tolppolan vaivoihin ei vielä ole löytynyt. Hänen aivoistaan otetuissa kuvissa ei näy minkäänlaista poikkeamaa. Tällä hetkellä todennäköisimmäksi oireiden aiheuttajaksi epäillään niskan retkahdusvammaa.
Niskanretkahdusvammalla tai piiskaniskuvammalla (whiplash injury) tarkoitetaan kiihtyvyys-hidastuvuusmekanismilla niskaan suuntautuneen energian synnyttämää kaularangan vammaa. Tyypillisin kyseisen vamman aiheuttaja on peräänajokolari, jossa pää retkahtaa ensin taakse ja sitten eteen.
Tampereen Yliopistollisen sairaalan neurokirurgian erikoislääkäri, dosentti Teemu Luoto on tutkinut aivo- ja selkäydinvammoja pitkään. Tutkimustensa lisäksi Luoto on toiminut muun muassa toisena puheenjohtajana aivovammojen Käypä hoito -suosituksen laatineessa työryhmässä.
– Valtaosaan piiskaniskuvammoista ei liity selkeää kuvantamistutkimuksilla todettavaa rakenteellista vauriota. Yleisesti voidaan puhua niin sanotusta lihasten ja nivelsiteiden venytysvauriosta. Osa piiskaniskuvamman saaneista ihmisistä saattaa kärsiä vamman jälkitilan pitkittymisestä sekä laajemmasta oireistosta. Keskeisin piiskaniskuvamman jälkeinen oire on niskakipu, Luoto sanoo.
Luodon mukaan osalla ihmisistä piiskaniskuvamman jälkeinen oireyhtymä saattaa kestää jopa vuosia. Hän sanoo, että oireita saattavat olla esimerkiksi huimaus, keskittymishäiriöt, päänsärky sekä aistiyliherkkyys valolle ja melulle.
– Ihmisillä on yksilöllinen alttius, joidenkin sairaustilojen kehittymiselle ja niistä toipumiselle, kuten tässä tapauksessa piiskaniskuvamman kroonistumiselle, Luoto kertoo.
Paha kaatuminen portaissa
Muistiongelmia, päänsärkyä, käsien vapinaa, oksennuksia sekä tasapainovaikeuksia. Entistä huippu-urheilijaa vaivaavat useat erilaiset oireet, joiden takia Tolppola on jo kolmatta vuotta työkyvyttömänä liikuntapaikanhoitajan tehtävistä.
– Työssäni kentänhoitajana en enää pystynyt käyttämään työkoneita, töissä alkoi sattua kaikenlaista. Tuntui esimerkiksi, että traktori karkaa käsistä. Kaikki ymmärtävät, mitä siitä voi pahimmillaan seurata, Tolppola sanoo.
Tolppola kertoo, että yövalvominen kävi todella raskaaksi. Kaikki kirkkaat valonlähteet, kuten kännykän tai television näytöt alkoivat rasittaa häntä. Valoyliherkkyyden lisäksi hän sanoo kärsineensä myös päänsärystä ja muistamattomuudesta.
– Pahimmillaan aamuhuimausten takia on tullut oksennettua. Tällä hetkellä päivittäinen aktiiviaikani on maksimissaan tunti, sen jälkeen tulee helvetinmoinen väsymys ja on pakko mennä nukkumaan. Tämän kanssa joutuu nyt elämään.
– Tämä on ollut henkisesti raskasta.
Tolppola kertoo oireittensa pahentuneen ajan kuluessa. Pahimmillaan hän on joutunut turvautumaan jopa ensihoidon apuun.
– Toissa kesänä, ollessani kotona, minulle tuli puistattava tunne, että taju lähtee. Minulta lähti tasapaino portaikon yläpäässä ja putosin yläkerrasta alakertaan, suoraan niskoilleni alakerran seinää vasten, Tolppola muistelee.
– Minut vietiin ambulanssilla tutkimuksiin, onneksi ei löytynyt mitään vakavaa, mutta vietin yön sairaalassa. Tässä on jo hyvin oppinut kävelemään seiniä pitkin.
Olen jo aikoinaan tiedostanut riskit, voinhan mä kuollakin tonne kehään.
Juho Tolppola
Juho Tolppola aloitti nyrkkeilyn 11-vuotiaana. Amatöörinä Tolppola saavutti kolme Suomen mestaruutta sekä voitot kovatasoisista kansainvälisistä GeeBee- ja Tammer-turnauksista. Uran kovin kansainvälinen saavutus on amatöörien EM-pronssi vuodelta 2000, 51-kiloisten sarjassa.
Ammattilaiseksi Tolppola siirtyi vuonna 2001, muutama kuukausi sen jälkeen, kun hän täytti 20 vuotta.
Vahvasta perusnyrkkeilystään ja peräänantamattomasta ottelutyylistään muistettavan Tolppolan ammattilaisuralla otteluja kertyi yhteensä 33 kappaletta.
Ammattilaisena hän pääsi viisi kertaa kansainväliseen titteliotteluun vuosina 2007–2009. Hän otteli kaksi kertaa Euroopan mestaruudesta sekä EU-mestaruudesta, kerran IBF-liiton International - tittelistä. Viimeisen ottelunsa Tolppola otteli vuonna 2015. Tolppolaa ei ole koskaan tyrmätty.
Tolppola kertoo tiedostaneensa nyrkkeilyyn sisältyvät riskit ja mahdolliset jälkiseuraamukset.
– Silloin kun lähdet tekemään jotain ja tiedostat, mitä siitä seuraa, olet sinut itsesi kanssa, et voi ketään syyttää. Olen jo aikoinaan tiedostanut riskit, voinhan mä kuollakin tonne kehään!
– Kehään on kuollut nyrkkeilyhistoriassa ihmisiä. Lisäksi sattuu silmävaurioita ja muita. Olen ollut valmis kaikkeen. Kun nousee kehään, on valmis tekemään mitä vaan. Periksi ei anneta.
Tekisikö Tolppola jotain toisin?
Vaikeasta tilanteestaan huolimatta Tolppola ei tyylinsä mukaan ota taka-askelia. Hän ei ole kiinnostunut palaamaan ajassa taaksepäin, tehdäkseen asioita toisin.
– Se on myöhäistä nyt, filmiä ei saa kelattua taaksepäin. Ehkä otin jo amatöörinä liikaa iskuja vastaan. Vaikka suojaukseni on aina ollut hyvä, kyllä ne iskut tuntuvat silti, Tolppola sanoo.
Tolppola kuitenkin toteaa, että jälkiviisaana olisi keskittynyt iskujen väistöihin vielä enemmän.
– Jos oikein fiksu olisin ollut, olisin vaihtanut nyrkkeilyn kokonaan johonkin toiseen hommaan. Nyt kun on ikää tullut, olen miettinyt, että olisi voinut jokin toinenkin laji olla. Nuorena tuli kuitenkin sportattua kaikenlaista.
– Siltikään päivääkään ei voi vaihtaa pois, vaivoistani huolimatta en kadu pätkääkään, että olen nyrkkeillyt. Tietysti harmittaa kun en päässyt Sydneyn olympialaisiin, se on jäänyt vähän harmittamaan. Olympiapaikka jäi kaksi kertaa voiton päähän, se oli ihan muutamasta pisteestä kiinni.
– Nyrkkeily on kuitenkin herrasmiesten laji ja olen ylpeä urastani, kaikin puolin. Kyllähän minä olen tiedostanut nyrkkeilyn mahdolliset jälkiseuraamukset. Moni kamppailija ei ymmärrä sitä, että hyväksyt seuraamukset jo ensimmäisellä askeleella, astuessasi salille.
Valitsitko sinä nyrkkeilyn, vai valitsiko nyrkkeily sinut?
– Minä valitsin nyrkkeilyn, halusin nähdä sen tuskien tien.
Tolppolan oma poika nyrkkeilee
Tolppolan terveysongelmista huolimatta hänen oma poikansa on aloittanut nyrkkeilyn. 15-vuotiaalla Luka Tolppolalla on takanaan kaksi ottelua junioreissa. Miten isä ja poika ovat käsitelleet lajiin sisältyviä mahdollisia riskejä?
– Olen sanonut pojalleni, että pitää tiedostaa, että nyrkkeilyssä on omat riskinsä. Ei se ole terveellistä. Mutta mikä tässä elämässä sitten on terveellistä? Kaikki on suhteellista. Urheilu on aina hyväksi, oli se sitten mitä tahansa. Kannustan aina urheilemaan, minkä ikäistä junioria tahansa. Totta kai kannustan omaa poikaani, jos hän haluaa harrastaa, Tolppola sanoo.
– Urheilun mukana tulee terveitä elämäntapoja, itsekunnioitusta ja muiden ihmisten kunnioitusta. Monessa lajissa tulee päähän kohdistuvia iskuja, kuten jääkiekossa ja jalkapallossa, etenkin puskutilanteissa. Kaikessa on omat riskinsä, Tolppola sanoo.
Neurokirurgian erikoislääkärin Teemu Luodon mukaan urheilussa esiintyy eniten päävammoja rugbyssa, amerikkalaisessa jalkapallossa, jääkiekossa ja jalkapallossa. Luodon näkemys pohjautuu kansainvälisiin vammatilastoihin urheilussa päähän kohdistuvista vammoista. Tapahtuvien vammojen määrään ja raportointiin vaikuttavat lajien harrastajamäärät, kansainvälinen suosio ja näkyvyys.
Etenkin kamppailu-ja kontaktilajeissa kilpailuvietti sekä rakkaus ja intohimo omaan lajiin menee usein kaiken muun edelle, jopa terveyden. Urheilijat ovat usein valmiita tekemään lähes mitä tahansa menestyäkseen, joten tähän vaiettuun aiheeseen ei ole ollut ainakaan historiassa myöskään suurta halua syventyä.
Kaikki ymmärtävät, että lajit, joissa tavoitellaan suoraa kontaktia päähän, ovat haitallisia aivoterveydelle. Iskujen tai niitä vastaanottavien urheilijoiden vertaaminen keskenään on lähes mahdotonta. Luodon mukaan aivojen vammautumisalttius vaikuttaa olevan jossain määrin yksilöllinen, kuten myös alttius sairastua pään vammojen aiheuttamiin pitkäaikaissairauksiin.
Tolppolan mukaan parhaat lääkkeet hänen vaivoihinsa ovat lepo ja kevyt kuntoliikunta. Itselleen parhaana terapiana hän kokee junioreiden valmentamisen. Tolppola valmentaa junioreiden kilpanyrkkeilyryhmää kolmesti viikossa. Hän myöntää omakohtaisten kokemusten vaikuttavan myös hänen valmennusfilosofiaansa.
– Junnujen valmentaminen on aitoa touhua, siellä sattuu ja tapahtuu. Koetaan inhimillisiä tunteita, välillä itkua ja naurua. Junioreiden tullessa salille, olen huomannut heidän palavan nälkänsä, siitä tulee omat muistot mieleen.
Kun Tolppolan kilpaura päättyi, hän ajatteli, ettei ikinä ryhdy valmentamaan. Hän kuitenkin lupautui vetämään junioreiden nyrkkeilykoulua pari kertaa viikossa ja huomasi homman alkavan maistua.
– Juniorit alkoivat kehittyä ja haluavat kilpailla, sitä nälkää on ollut kiva ruokkia. Tajusin, etten halua enää jäädä pois tästä, haluan olla mukana heidän matkassaan. Haluan tehdä heistä monipuolisia nyrkkeilijöitä, Tolppola sanoo.
– Omien kokemusteni kautta, haluan nyrkkeilijöitteni olevan koskemattomia, heidän arvostavan ja suojaavan omaa päätään.
Juho Tolppolan tarinasta ja päävammoista urheilussa lisää lauantain Urheiluruudussa klo 20.50 alkaen.
Lue myös: