Pienten lasten kotihoidon tuki on Suomen Keskustan lempilapsi. Vastustajien mukaan tuki olisi poistettava, jotta äidit saataisiin nopeammin töihin.
Kannattajien mukaan kotihoidon tuki nostaa syntyvyyttä. Tämäkin on taloudellinen kysymys, sillä mikäli Suomen ennätysalhainen syntyvyys jatkuu, hyvinvointivaltion rahoitus on pidemmällä aikavälillä vaarassa.
Kotihoidon tuen ja syntyvyyden yhteys on myytti, joka syntyi 1990-luvun alussa, kun Suomi koki ankaran laman. Väitteen mukaan kotihoidon tuen ansiosta naiset saattoivat ajoittaa lapsen syntymän juuri sellaiseen aikaan, jolloin töitä oli muutoinkin vähän tarjolla.
Laman alkaessa kotihoidon tukea oli juuri korotettu. Lisäksi monet kunnat maksoivat lisiä niille vanhemmille, jotka eivät tuoneet lapsiaan päiväkotiin.
Toisin kuin muissa Pohjoismaissa lama ei alentanut Suomessa syntyvyyttä – päinvastoin syntyvyys nousi. Myös tutkimuskirjallisuudessa tulos on yhdistetty nimenomaan kotihoidon tukeen.
Äitien (ja tietysti isienkin) oli 1990-luvun alussa mahdollista saada kotihoidon tuen perusosaa ja sisaruskorotusta samanaikaisesti työttömyyspäivärahan kanssa.
Tulkinta on kuitenkin, jos ei kokonaan väärä niin ainakin hyvin puutteellinen. Syy mainittuihin muutoksiin ei ollut kotihoidon tuki itsessään, vaan työttömyysturvassa yhdistettynä kotihoidon tukeen.
1990-luvun alussa sosiaaliturvan kannustinvaikutuksista ei juuri puhuttu. Niin uskomattomalta kuin nyt kuulostaa äitien (ja tietysti isienkin) oli 1990-luvun alussa mahdollista saada kotihoidon tuen perusosaa ja sisaruskorotusta samanaikaisesti työttömyyspäivärahan kanssa.
Tuolloin ajateltiin, että työvoimatoimistot kyllä patistelisivat kotihoidon tuen käyttäjiä töihin, mikä estäisi tukien päällekkäisen käytön.
Tilanne muuttui laman myötä. Ensimmäisinä lamavuosina äidit saattoivat rauhallisin mielin nostaa sekä kotihoidon tukea että työttömyyspäivärahaa hoitaessaan pieniä lapsia kotona. '
Vuonna 1994 eduskunnalle laaditun laskelman mukaan keskimääräisellä 10 000 markan kuukausipalkalla kotihoidon tuki yhdessä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kanssa nosti tulot noin 8 500 markkaan. Puolta pienemmällä kuukausipalkalla tulotaso oli kotona jopa noin 1 500 markkaa korkeampi kuin työssä.
Lakimuutos vuoden 1993 alussa poisti mahdollisuuden saada kahta eri tarkoitukseen suunniteltua etuutta samanaikaisesti. Lainsäätäjille sattui kuitenkin kömmähdys, josta ei ole paljon puhuttu jälkikäteen.
Kahden huoltajan perheissä kotihoidon tuen perusosan ja sisaruskorotuksen saattoi siirtää toiselle puolisolle, jos hän ei ollut työttömänä. Näin menettelin itsekin vaimoni kanssa.
Kotihoidon tuen maksamisen edellytyksenä ei ollut se, että tuen saaja hoitaa lasta itse kotona, vain se ettei lasta hoidettu päiväkodissa. Työllisyystilanne oli edelleen heikko. Äiti saattoi edelleen hoitaa pientä lasta kotona työttömyyspäivärahalla ilman, että työvoimatoimistosta tuli yhteydenottoja.
Vuonna 1993 tapahtuikin jotain todella yllättävää: kotihoidon tukea saaneiden miesten määrä liki kolminkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Vuoden 1994 lopussa kotihoidon tukea sai lähes 15 000 isää. Peräti 16 prosenttia tuen saajista oli miehiä.
Tuolloin hallitus heräsi ja päätti tukkia porsaanreiän. ”Koti-isien” kulta-aika päättyi marraskuussa 1995. Tuolloin voimaan tulleen lakiehdotuksen perusteluissa todettiin: ”Ei ole tarkoituksenmukaista työvoimapoliittisesti, sosiaalipoliittisesti tai yleinen taloudellinen tilanne huomioon ottaen yhteiskunnan maksamien tukien turvin ylläpitää tilannetta, että esimerkiksi perhepoliittisten tukien määrä yhdessä maksetun työttömyyspäivärahan tai työmarkkinatuen määrän kanssa ylittää sen tulotason, jota kyseinen perhe sai silloin, kun perheen toimeentulo perustui työstä saatavaan toimeentuloon.”
Syntyvyys alkoi laskea ”koti-isien” kultakauden päättymisen jälkeen.
Vuoden 1996 lopussa kotihoidon tukea maksettiin enää reilulle 3 000 isälle. Vuosien 1993-1995 poikkeuksellisuudesta kertoo se, että tuon jälkeen isien osuus kotihoidon tuen saajissa on pysynyt näihin päiviin asti kolmen ja viiden prosentin välillä.
Vuosien 1993 ja 1996 välinen aika oli eräänlainen tahaton koe siitä, miten kannustimien muutokset vaikuttavat lapsiperheiden käyttäytymiseen. Tämä tapahtui ennen kuin Suomessa alettiin puhua kannustinloukuista, uusliberalismista ja uusklassisen taloustieteen ihmiskuvasta. Kannustimien vaikutukset eivät ole ideologinen vaan empiirinen kysymys.
Syntyvyys alkoi laskea ”koti-isien” kultakauden päättymisen jälkeen. Jos kotihoidon tuki auttoi pitämään yllä korkeaa syntyvyyttä laman aikana, syy ei ollut kotihoidon tuki sinänsä vaan se, että perheen oli mahdollista saada sitä samanaikaisesti työttömyyspäivärahan kanssa.
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja toimii Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa toimittajana Yleisradiossa.
Kolumnista voi keskustella 24.3. klo 23:00 saakka.