Yhdysvaltain puolustusministeriö aikoo pitää kiinni edellisen presidentin Donald Trumpin politiikasta, jonka mukaan maa varaa itselleen oikeuden käyttää maamiinoja sotatilanteessa.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet ilmoituksen jyrkästi. Ne olivat toivoneet, että uusi presidentti Joe Biden palaisi presidentti Barack Obaman linjalle, jonka mukaan Yhdysvallat ei käytä maamiinoja lukuunottamatta Korean niemimaata, kertovat muun muassa The New York Times ja The Hill -lehdet.
Yhdysvallat ei ole liittynyt maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen, mutta Obaman politiikka toi maan lähemmäs sen tavoitteita. Vuonna 1997 solmittu sopimus kieltää käyttämästä, valmistamasta, varastoimasta tai kuljettamasta henkilö- eli jalkaväkimiinoja, joita kutsutaan myös maamiinoiksi. Olemassaolevat miinat on tuhottava. Sopimus ei kiellä panssari- ja ajoneuvomiinoja.
Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius pitää Pentagonin linjausta takaiskuna, sillä rauhanliike on toivonut, että Yhdysvallat olisi Bidenin johdolla edistyksellisempi. Hän ei kuitenkaan usko, että Yhdysvallat kuvittelee käyttävänsä vanhoja jalkaväkimiinoja.
– En usko, että maamiinojen käyttö maailmassa lisääntyy. Tämä on kuitenkin surullinen asia sopimuksen universaaliuden kannalta, olisi ollut hienoa saada Yhdysvallat mukaan.
Pentagonin lehdistöedustaja John Kirby tarkensi myöhemmin, että ministeriö selvittää parhaillaan, olisiko Yhdysvaltain nykyisen maamiinapolitiikan tarkistaminen perusteltua vai ei.
Myös Venäjä ja Kiina haraavat vastaan
Yhdysvallat ei ole miinasopimuksen hylkäämisessä yksin. Maailman 196 maasta Ottawan sopimuksen on hyväksynyt 164. Yhdysvaltojen lisäksi ulkopuolella ovat muun muassa Venäjä, Kiina, Israel, Egypti, Syyria, Pakistan ja Intia, kertoo maamiinojen vastainen kansainvälinen kampanja.
Sopimuksen ulkopuolella olevista 32 maasta valtaosa ei käytännössä käytä tai valmista maamiinoja, kampanja kertoo. Landmine Monitor -ryhmän raportin mukaan vain Myanmarin on vahvistettu käyttäneen maamiinoja vuoden 2019 puolivälin ja viime vuoden lokakuun välisenä aikana.
YK:n mukaan yksi maailman miinoitetuimmista alueista oli toissa vuonna Itä-Ukraina viisivuotisen sodan jäljiltä. Ukraina on ratifioinut Ottawan sopimuksen.
Sopimusta ei sen sijaan ole hyväksynyt Syyria, jossa maamiinat niin ikään vaarantavat miljoonien siviilien hengen.
Lodeniuksen mukaan Ottawan sopimus kuuluu kuitenkin sikäli harvinaisiin aseriisuntasopimuksiin, että sillä on kaikkien mittareiden mukaan ollut vaikutusta. Vaikka rikkojiakin on, sopimus on vaikuttanut myös niihin, jotka eivät ole siihen liittyneet. Jalkaväkimiinojen kylväminen ei ole enää tämän päivän sodankäyntiä toisin kuin 20 vuotta sitten.
Erityisenä menestystarinana hän pitää miinanraivausta.
Mine Action Reviewin raportin mukaan maailmassa on raivattu yli 4,6 miljoonaa miinaa sen jälkeen, kun Ottawan sopimus astui voimaan vuonna 1999. Toissa vuonna raivattiin liki 164 000 miinaa 131 neliökilometriltä.
Miinojen saastuttaman maa-alueen pinta-ala on kymmenessä vuodessa puolittunut ja on nyt alle 2 000 neliökilometriä.
Valtiot ovat tuhonneet varastoistaan yli 55 miljoonaa miinaa, joista 269 000 viime vuonna, kertoo Landmine Monitor.
Miksi maamiinoja ei haluta kieltää?
Vaikka 80 prosenttia maailman maista on hyväksynyt Ottawan sopimuksen, maamiinakielto ei ole ollut kaikille niistäkään läpihuutojuttu. Esimerkkinä on Suomi, jossa asiaa vatvottiin vuosikymmen ennen kuin maamme liittyi sopimukseen vuonna 2012.
Perusteluna on ollut maamiinojen vaikea korvattavuus sotatilanteessa.
Pentagonin edustajan Mike Howardin mukaan maamiinat ovat tärkeä väline tavanomaisessa sodankäynnissä eikä armeija voi vastuuntuntoisesti luopua niistä etenkään silloin, kun sitä vastassa ovat mahdollisesti ylivoimaiset vihollisjoukot taistelujen alkuvaiheessa.
Rauhanliiton Lodenius kuitenkin tyrmää tämänkaltaiset argumentit. Hän sanoo, että sodankäynti on muuttunut ja jalkaväkimiinat ovat vanhentunut ase. Lisäksi siviiliuhreja vaativa ase olisi laiton ilman Ottawan sopimustakin.
– Valtiolla, joka sanoo olevansa siviilien puolella, ei pitäisi olla valikoimassa asetta, joka ei erottele siviilejä sotilaista.
Maamiina ei valikoi uhriaan
Toissa vuonna maamiinojen yli 5 500 uhrista 80 prosenttia oli siviilejä ja kolmannes lapsia, kertoo Landmine Reporter. Uhreista vajaat 2 200 kuoli ja vajaat 3 400 haavoittui. Uhrit ovat noin 50 maasta.
Vielä 1990-luvulla uhriluku oli arviolta 26 000 vuodessa.
Alimmillaan uhrimäärä oli runsaat 3 300 vuonna 2013. Landmine Monitor arvioi viime vuosien kasvun syyksi suurta uhrimäärää verraten harvassa maassa, joissa on ollut kiivas konflikti ja käytetty runsaasti improvisoituja miinoja tehdastekoisten sijaan.
Eniten uhreja miinat vaativat toissa vuonna Afganistanissa, yli 1 500. Seuraavina tulivat Mali ja Ukraina yli 300 uhrilla, Landmine Monitor kertoo.
Millä maamiinat korvataan?
Armeijat ovat hankkineet maamiinojen tilalle monenmoista aseistusta, eivät pelkästään räjähteitä vaan myös esimerkiksi lennokkeja.
Suomessa korvaajaksi on kaavailtu myös täällä kehitettyä hyppypanosta. Ottawan sopimus ei sitä kiellä, jos se ei laukea sattumanvaraisesti, vaan laukaistaan erikseen.
Lodenius toteaa vaikeaksi kysymyksen siitä, onko tilanne ihmisoikeuksien näkökulmasta parantunut.
– Siinä mielessä kyllä, että sodankäynnin sääntöjä on lujitettu. Väärintekijä saa kielteistä huomiota.
Rauhanliikkeellä on kuitenkin dilemma. Kun vanhoja aseita ollaan kieltämässä, teknologia kehittyy ja tilalle tulee vielä viheliäisempiä. Toiveissa olisi, että aseita voitaisiin kieltää vaikutuksen eikä teknologian mukaan.
– Esimerkiksi kaikki aseet, jotka aiheuttavat siviileille haittaa, pitäisi kieltää.
Nyt aktivistit yrittävät saada kiellettyä robottiaseet, joissa päätöksiä tekisi tekoäly, jo ennen kuin niitä on olemassa, Lodenius kertoo.