Harva yrittäjävetoinen lasistudio pysyy pitkään pystyssä alan kovassa kilpailussa, saati että pystyisi jatkuvasti nostamaan taiteellista ja teknistä tasoaan.
Riihimäellä toimiva Osuuskunta Lasismi on onnistunut. Se on toiminut jo yli 10 vuotta.
Entisen Riihimäen lasitehtaan tiloissa sijaitseva Lasismi on kuuden lasinpuhaltajan ja muotoilijan osuuskunta. Lasismin perustivat nuoret lasinpuhaltajat, jotka ostivat lasinpuhaltajamestari Jaakko Liikaselta toimivan ja hyvämaineisen lasihytin.
Uudet lasinpuhaltajat päätyvät yhä usein yrittäjiksi, koska työpaikkoja on tarjolla vähän. Satoja vuosia vanhasta lasiteollisuudesta on Suomessa jäljellä enää Iittalan lasitehdas.
Pienikin lasistudio voi pärjätä kilpailussa, jos osaaminen on korkealla tasolla ja tuotanto on tarpeeksi monipuolista.
– Onnellisimmissa tapauksissa studiossa voi yhdistyä kaksi asiaa, ammattitaitoinen lasinpuhaltaja ja taiteellinen näkemys. Näin on käynyt Lasismissa monen henkilön kohdalla, kertoo Suomen lasimuseon amanuenssi Uta Laurén.
Laurén kartoittaa lasistudioiden polkuja menestykseen. Niitä ovat piensarjojen teko, omat kaupaksi menevät taide-esineet, muotoilijoille ja taiteilijoille tehtävät prototyypit ja taide-esineet.
– Nykyään muotoilija usein teettää esineestä ensin prototyypin ja menee sen kanssa tehtaalle tekemään ehdotuksen.
Kahdeksan vuotta menee treenatessa
Leipänsä Lasismista ansaitsee pääasiassa kaksi miestä. He ovat lasinpuhaltaja Kaappo Lähdesmäki sekä lasinpuhaltaja, hioja Kimmo Reinikka.
– Haluamme uudistua koko ajan. Meillä on luontainen mielenkiinto uutta kohtaan, ja joudumme haastamaan itseämme jatkuvasti. Emme päästä itseämme helpolla, valaisee Reinikka osuuskunnassa vallitsevaa asennetta.
Kaappo Lähdesmäki puolestaan korostaa, että asiakkaiden on helpompi lähestyä Lasismia kuin isoa tehdasta.
– Emme juuri kieltäydy hommista. Pystymme tekemään tuotteita nopeammalla aikataululla kuin lasitehdas. Heidän tuotteensa ovat myös erilaisia kuin meidän.
Lähdesmäki kokee, että tällaiselle studiolle on kysyntää.
Lasialalla on vanha sanonta, jonka mukaan lasinpuhaltajan pitää harjoitella ainakin kahdeksan vuotta ennen kuin niksit on opittu. Kaikki eivät ole niin sitkeitä.
Kolme studiota on ylitse muiden
Uta Laurén muistaa hyvin hetken, jolloin hän tajusi Lasismin töiden kehittyneen yhtäkkiä valtavasti. Se tapahtui noin kahdeksan vuotta sitten. Lasismi oli kutsuttu Saksaan tekemään näyttelyä. Paikalla oli myös Uta Laurén.
– Katsoin mitä he purkivat laatikoista ja paketeista. Se oli ihan erilaista kuin he olivat tehneet aiemmin. Osaamisessa ja laadussa oli tapahtunut todella iso harppaus. Se oli yllätys meille museollakin.
Suomen lasimuseossa nostetaan kolme kotimaista lasistudiota ylitse muiden. Niiden tekninen osaaminen ja taiteellinen taso ovat arvossaan. Lasisimin lisäksi taitoa löytyy Nuutajärvellä toimivista_ Lasisirkuksesta_ ja Lasikomppaniasta.
Pelastavatko nykytaiteilijat suomalaisen lasitaiteen?
Nykytaiteilijat ovat viime aikoina osoittaneet kiinnostusta lasia kohtaan materiaalina. Lasismi keksi pari vuotta sitten ehdottaa Suomen tunnetuimmalle graffitien tekijälle, nimimerkki EGS:lle kokeilua lasin parissa.
EGS sai oppia lasista Lasismin tiloissa. Yhteistyö toimi hyvin ja graffitit muuttuivat kolmiulotteisiksi teoksiksi. EGSin taidelasia meni myös kaupaksi.
Suomen lasimuseo ehdotti tänä vuonna kuvanveistäjä Tommi Toijalle kokeilua lasin parissa. Toija on aiemmin saanut julkisuutta ilmeikkäillä pikku-ukkeleillaan. Kuvanveistäjä innostui lasista niin paljon, että löysi siitä itselleen kokonaan uuden ilmaisutavan.
Keväällä hän esitteli lasiteoksiaan Suomen lasimuseossa ja oli jo viime viikolla Riihimäellä tekemässä uusia.
– Tämä on yksi tapa, kuinka lasiala voi pysyä elossa, uudistua ja ehkä voida paremmin. Raadollisesti kyse on myös siitä, että syntyisi taide-esineitä, joilla on kysyntää kansainvälisillä markkinoilla, miettii Uta Laurén.
Haaveena omat menestystuotteet
Jatkossa Osuuskunta Lasismi haluaisi löytää ja valmistaa omia hittituotteita.
– Jos saisi vähitellen tehtyä lisää myös itselle kiinnostavia tuotteita, haaveilee Kaappo Lähdesmäki.
Lasismin tekijöille mielenkiintoisinta ei ole aina lopputulos. Joskus heitä kiinnostaa eniten prosessi, jolla tulokseen on päästy. Uuden löytäminen on keino säilyttää heittäytymiskyky ja into tekemiseen.