– Tämä on niin sanottu proof of concept eli tutkimus, jossa halutaan ensimmäistä kertaa katsoa tapahtuuko mitään, kuvailee tutkimusryhmän jäsen neurologian dosentti Filip Scheperjans.
Scheperjansin mukaan HUS on asiassa edelläkävijöiden joukossa. Hänen tiedossaan on kolme muuta samaa aihetta selvittelevää tutkimusta maailmalla.
– Tämä on ihan uusi lähestymistapa Parkinsonin tautiin ja perustuu vajaan kymmenen vuoden aikana tehtyyn perustutkimukseen, jossa on selvitetty mikrobiston ja Parkinsonin taudin välistä yhteyttä. Nämä ovat ensimmäisiä kokeita maailmassa, missä tätä tutkitaan, Scheperjans toteaa.
Aiheesta on julkaistu aiemmin yksittäisiä potilastapausselostuksia, mutta toistaiseksi lumekonrolloituja systemaattisia tutkimuksia ei ole aiemmin tehty.
– Yksi tutkittava asia on turvallisuus. Olemme kiinnostuneita siitä, tuleeko potilaille jotain haittavaikutuksia tai komplikaatioita toimenpiteistä. Toinen tutkittava asia on, miten potilaiden oireet lievittyvät. Eläinkokeissa on havaittu, että ulosteensiirto saattaa vaikuttaa aivojen patologisiin muutoksiin ja aivojen tulehdusmuutoksiin. Ainakin koe-eläimillä oireet ovat lievittyneet ja toivomme, että se onnistuisi samalla tavalla ihmisilläkin, selittää Filip Scheperjans.
Aiempien tutkimusten ja muiden tautien hoitotulosten perusteella tiedetään, että ulosteensiirrolla on vähän haittavaikutuksia. Ulosteensiirtoa on käytetty aiemmin hoitotoimenpiteenä muun muassa antibioottiripulisairauksissa ja ärtyvän suolen oireyhtymässä.
Tutkimuksessa on tarkoitus seurata laajasti potilaiden oireistoa.
– Seuraamme potilaan liikkumiskykyä, lihasjäykkyyttä, hitautta ja vapinaa toimenpiteen jälkeen. Usein potilailla on myös esimerkiksi suolisto-oireita, ummetusta, vatsakipua ja yleisiä kiputuntemuksia. Lisäksi sairauteen liittyy kognitiivisia oireita, kuten muistiongelmia, masennusta ja ahdistuneisuutta. Näitä kaikkia tullaan seuraamaan, Scheperjans luettelee.
Alustavaan tutkimukseen valikoidaan 48 potilasta
Vuoden kestävään tutkimukseen valikoidaan 48 Parkinson-potilasta, joilla on todettu suoliston poikkeava mikrobisto. Heille annetaan terveeltä luovuttajalta joko ulosteensiirto tai lumehoito. Potilaiden vointia seurataan vuoden ajan ja selvitetään, onko hoito turvallinen ja lievittääkö ulosteensiirto taudin oireita lumehoitoa tehokkaammin.
Lumekontrolloitu tutkimus tarkoittaa sitä, että tutkittavat jaetaan kahteen ryhmään, joista toiselle tehdään ulosteensiirto ja toiselle ryhmälle ei. Tutkittavat tai lääkärit eivät tiedä kumpaan ryhmään potilas kuuluu. Koska toimenpide on invasiivinen, eli toimenpide ulottuu elimistön sisälle, voi siihen liittyä merkittävä lumevaikutus.
– Emme oikeastaan tiedä, mihin tämä hoito tulee vaikuttamaan ja mitkä oireet reagoisivat erityisen hyvin tällaiseen hoitoon. Sen vuoksi teemme aika laajoja erilaisia kyselyitä ja käytämme kuvantamismenetelmiä, jotta voimme ymmärtää paremmin mitä kehossa tapahtuu tällaisen ulosteensiirron jälkeen.
Merkittävä osa potilaista mahdollisesti hyötyisi
Kymmenen erillistä tutkimusta on osoittanut, että osalla Parkinson-potilaista on poikkeava suoliston mikrobisto. Yleisimmin todetut poikkeavuudet ovat Akkermansia-, Lactobacillus- ja Bifidobacterium-bakteerien lisääntyminen ja Prevotella-, Blautia- ja Faecalibacterium-bakteerien väheneminen suhteessa terveisiin. Muutokset eivät koske kuitenkaan kaikkia Parkinson-potilaita. Arviolta 25–50 prosentilla potilaista on poikkeava bakteerikanta suolistossaan.
Parkinsonin taudissa alfasynukleiini-proteiinin kasautuminen on haitallista hermosoluille, ja johtaa lopulta hermosolujen solukuolemaan. Nämä poikkevat proteiinit voivat siirtyä hermosolusta toiseen ja sairaus pikkuhiljaa leviää hermostossa.
Tauti on jaettavissa tutkijan mukaan kahteen alatyyppiin, josta toisessa proteiinien kasautuminen alkaa suolistossa ja leviää ylöspäin ja toisessa se alkaa aivoissa ja leviää sieltä alaspäin. Muutaman vuoden kuluttua sairauden käynnistyttyä muutokset ja oireet muuttuvat potilailla hyvin samankaltaisiksi.
– Tämänhetkisen käsityksen mukaan karkeasti noin puolella potilaista oireet alkavat suolistosta ja puolella aivoista.
Nyt alkaneella tutkimuksella ei pystytä vielä osoittamaan hidastaako hoito taudin etenemistä. Se vaatisi isoja potilasryhmiä ja monimutkaisia koejärjestelyjä, jotta oireiden lievittymisen pystyisi erottamaan taudin etenemisestä, kertoo Scheperjans. Vuoden kestävä seuranta voi kuitenkin parhaimmillaan näyttää, olisiko hoidosta mahdollisesti pidempiaikaista hyötyä.
– On kiinnostavaa nähdä lievittyykö ja rauhoittuuko tauti kertahoidosta pidemmäksi aikaa, niin että potilas pärjäisi esimerkiksi vähemmällä määrällä lääkkeitä, pohtii tutkija.
Taudin alkuperä jää usein hämärän peittoon
Parkinsonin tauti on neurologinen sairaus, jota Suomessa sairastaa noin 16 000 ihmistä. Noin yksi sadasta yli 65-vuotiaasta sairastaa tautia. Tauti on yleistymässä ja arvion mukaan vuoteen 2040 mennessä sairastuneiden määrä tulee kaksinkertaistumaan. Väestön ikääntyminen ei selitä kokonaan tapausmäärien kasvua.
Tauti aiheuttaa monia motorisia oireita, jotka johtuvat keskiaivoissa sijaitsevan mustatumakkeen eli substantia nigran dopamiinihermosolujen tuhoutumisesta. Parkinsonin taudissa tapahtuu myös muiden aivoalueiden vaurioitumista, mistä seuraa erilaisia kongnitiivisia oireita.
Arviolta alle viisi prosenttia kaikista Parkinson-tapauksista johtuu yksittäisen geenin mutaatioista. Loput johtuvat muiden alistavien geenien ja muiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Scheperjansin mukaan noin 30 prosentia sairastumisriskistä selittyy perinnöllisillä tekijöillä eli geeneillä, jotka voivat altistaa taudille. Suurempi osuus on ympäristötekijöillä, joita ei kaikkia toistaiseksi tunneta.
– Olemme omissa tutkimuksissa pystyneet osoittamaan, että runsas antibioottien käyttö voi 10–15-vuoden viiveellä nostaa Parkinsonin taudin riskiä eli antibiootit ovat yksi mahdollinen tekijä. Lisäksi on varmasti kymmeniä eri tekijöitä, joista jokainen antaa pienen lisän riskiin. Jos ne tulevat yhtä aikaa tai yhdistelmänä, niin jossain vaiheessa sairaus käynnistyy.