Valtavan lantasäiliön pohjalle on kertynyt pinnaltaan halkeilevaa massaa. Kaivinkoneen kauha liipaisee mukaansa hyllyvää massaa 2 500 kuution säiliöstä. Vieressä haisee 110 000 porsasta vuodessa tuottava Heikkilän tilan sikala. Sieltä lantaa kertyy vuosittain tonnikaupalla.
Viereiseen säiliöön pumpataan aina välillä nestemäistä lietettä, jotta kuivuminen etenee. Nyt ollaan hiukan etuajassa aiemmista vuosista, kun Humppilan kasvintuotantotilalle viedään kuivalantaa jo ennen kylvöjä.
Tilan isäntä Timo Heikkilä selostaa innolla vinopohjaisten säiliöiden toimintaa, jotka hän on kehittänyt. Lietteen neste pumpataan toiseen säiliöön ja fosfori sekä muut raskaammat ainesosat painuvat pohjalle. Nestemäiseen lietelantakuutioon jää vain 60 grammaa fosforia, mutta runsaasti kasvien tarvitsemaa typpeä.
Tuo nestemäinen ravinne käytetään lähipelloilla, jonne johtaa myös putkistoja sikalan altaista, kertoo sikatilan isäntä Timo Heikkilä.
– Pellot lannoitetaan pintanesteellä, missä on 60 grammaa fosforia per kuutio. Lannassa on vajaa puoli kiloa ja tässä poislähtevässä on 12 kiloa, niin meillä on suhde yhden suhde kahteen sataan. Kaikki arvaa, että nämä lähialueen naapureiden ja meidän pellot ovat saaneet niin paljon fosforia, että ne eivät tarvitse sitä lisää.
Lantaa kertyy vääriin paikkoihin
Maatalouden korkeaa ravinnekuormitusta ja Saaristomeren huonoa tilaa ylläpitävää perussyytä yritetään nyt ratkoa Varsinais-Suomessa John Nurmisen Säätiön Lantakierrätyshankkeessa. Valtakunnan tasolla koko sika- ja siipikarjatalouden lannan kertymisen ongelma voitaisiin ratkaista vain muutaman miljoonan euron vuotuisella lantafosforin siirtokorvauksella esimerkiksi EU:n ympäristökorvausjärjestelmästä.
Etenkin Varsinais-Suomen ja Satakunnan peltoihin on aiemman lannoituksen seurauksena kertynyt vuosikymmenten saatossa runsaasti fosforia, sanoo John Nurmisen säätiön lantakierrätyshankkeen vetäjä Eeva Tähtikarhu.
– Meidän pitäisi saada tukijärjestelmä, joka perustuisi siirrettyyn fosforimäärään eikä lantamäärään. Silloin kannattaisi myös kuljetella pidemmälle niinkuin tällä tilalla on nyt tavoitteena, että saadaan lanta kokonaan täältä Saaristomeren valuma-alueelta kuljetettua pois, sanoo Tähtikarhu.
Nykyinen ympäristökorvausjärjestelmään kuuluva tuki ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrättämiseen edellyttää, että lantaa levitetään vähintään 15 kuutiota peltohehtaaria kohden.
Nyt säätiön hankkeessa on mukana kaksi sikatilaa ja seitsemän kasvintuotantotilaa. Melko läheltä Varsinais-Suomea ja Saaristomeren valuma-alueen ulkopuolelta on löytynyt peltoja, joiden fosforitase on matala ja viljely vaatii lannoitusta.
John Nurmisen Säätiön Lantakierrätyshankkeen tavoitteena on parantaa ruoantuotannon alueellista ravinnetasapainoa tukemalla kuivalannan kuljetusta rannikon eläintiloilta ravinnealijäämäisten alueiden kasvitiloille. Samalla kerätään tietoa siitä, millaisilla kannustimilla lanta saataisiin tulevaisuudessa ohjattua laajemminkin sinne, missä sitä eniten tarvitaan.
Irti tukijärjestelmästä ja enemmän fosforia peltoon
Heikkilän tilan isäntä on rahoittanut itse lantasäiliöiden rakentamisen, sillä nykytuet ohjaavat viljelijöitä toimimaan toisin. Moni varsinaissuomalainenkin tila on silti irrottautunut ympäristökorvausjärjestelmästä, jotta lantaa ja samalla fosforia voi levittää enemmän pelloilleen.
Timo Heikkilä pitää tätä lyhytnäköisenä, vaikka hänen lannakuivatuksensa ei nykynormeilla saa mitään ympäristötukia.
– Tämä on kuitenkin se järkevämpi tapa kuin se, että hyppää pois ympäristökorvausjärjestelmästä. Silloin pystyy lannoittamaan enemmän, mutta se ei ole pitkäjänteinen tapa. Kenenkään ei kannata omia peltojaan lannoittaa piloille.
Huomattava osa varsinaissuomalaisista pelloista on sellaisia, että niihin ei pitäisi laittaa enää yhtään fosforia. Vuosikymmenten kertymä koko Itämeren alueen pelloissa on arvioitu 40 miljoonaksi fosforikiloksi. Kiitos siitä kuuluu voimaperäiselle väkilannoitteiden käytölle, jota suosittiin aiemmin surutta.
Saaristomeri on Itämeren hot spot
Itämeren rehevöityminen ei ole pysähtynyt, vaikka yhdyskuntien jätevedet ja kalankasvatuksen päästöt ovat pudonneet. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila pitää Heikkilän tilan ratkaisua erittäin suositeltavana keinona vähentää Saaristomeren ravinnekuormaa.
– Tässä kannattaa katsoa myös yhteiskunnan kokonaisetua. Jos me haluamme vesistöt ja Saaristomeri parempaan kuntoon, niin silloin maatalouden ympäristötukea pitäisi kohdentaa keinoihin, jotka selkeästi tiedetään vaikuttaviksi.
Nyt maatalouden 200 miljoonan euron ympäristötuki jakautuu tasaisesti niitä hakeneiden viljelijöiden kesken. Vaikuttavuus on ollut heikohkoa.
Maatalouden osuus Suomen ihmisperäisestä fosforikuormituksesta Itämereen on Knuuttilan mukaan lähes 70 prosenttia, Saaristomeren valuma-alueella 87 prosenttia. Maatalouden ravinnekuorma Saaristomereen ei ole vähentynyt seurantajaksolla 1995–2019 lainkaan.
Knuuttila arvioi, että rehevöitymisen suhteen merialueen hyvää tilaa ei tulla saavuttamaan tämänhetkiseen tavoitevuoteen 2027 mennessä. Siksi tehokkailla toimenpiteillä on jo kiire.
Lannan kertymisessä ei ole kyse ainoastaan Varsinais-Suomen ja Saaristomeren ongelmasta. Eläin- ja kasvintuotannon eriytyminen ja kotieläintilojen tilakoon kasvu aiheuttavat lantafosforin alueellista kertymistä eri puolilla maailmaa.
Timo Heikkilä arvioi, että lantafosforin siirto koko Suomen eläintilojen osalta voitaisiin ratkaista 2–3 miljoonan euron tuella. Viljelijöille ja eläintiloille maksetaan erilaisina ympäristökorvauksina yli 200 miljoonaa euroa vuosittain, joten siinä mittakaavassa kyse on Heikkilän mukaan vain pienestä korvausten jaosta oikeaan suuntaan.
Lue myös
Lantaongelma pahenee, hevosenlantaa joka paikka täynnä ja loppusijoitus teettää töitä