Syyskuussa 2015 tuhatpäinen joukko hinduja raahasi 52-vuotiaan Mohammed Akhlaqin kadulle ja hakkasi hänet kepeillä ja miekoilla kuoliaaksi. Myös hänen perheensä, 22-vuotias poika, 82- vuotias äiti sekä vaimo ja sisaret pahoinpideltiin
Vuonna 2017 maitotilallinen Pehku Khan oli ajamassa ystäviensä kanssa kotiin Alwariin, kun noin kaksisataa hindua pysäytti heidät. Khan tapettiin ja kuusi muuta kyydissä ollutta pahoinpideltiin.
Vuonna 2019 väkijoukko Assamissa taas pysäytti 68-vuotiaan muslimimiehen nimeltä Shaukat Ali. Hänet pantiin polvilleen, ja häntä hakattiin, potkittiin ja solvattiin ja pakotettiin syömään sianlihaa, mitä hänen uskontonsa pitää saastaisena.
Mikä oli näiden muslimimiesten rikos? Vastaus: Heidän uskottiin tavalla tai toisella syyllistyneen lehmien tappamiseen. Akhlaqin surmaamiseen riitti huhu, jonka mukaan hänen jääkaapissaan oli naudanlihaa. Khanin epäiltiin vievän autonsa lavalla olevia lehmiä teurastettavaksi, vaikka hän oli ostanut ne maitolehmiksi omalle tilalleen. Shaukat Alin taas väitettiin myyneen naudanlihaa.
Mainittakoon, että olen viime vuosina kehittänyt jonkinlaisen pakkomielteen Intiaan. Aina kun tutkin jotakin ongelmaa tai ilmiötä täällä Suomessa, ajaudun ennen pitkää tarkastamaan, miltä sama ilmiö näyttää Intiassa. Sen jälkeen olen muutaman päivän kuin puulla päähän lyöty. En tarkoita, että Intia saisi minut lopullisesti heittämään toivoni, vaan pikemminkin, että intialaisessa kontekstissa toivo ja toivottomuus eivät edes tunnu relevanteilta käsitteiltä. On vain ihmeellinen pyörryttävä kaaos, jota täältä käsin tuskin voi koskaan ymmärtää.
Niinpä aion seuraavassa kertoa miltä näyttää, kun pyhä lehmä valjastetaan ideologiseksi välineeksi maassa, jossa ei poliittisia intohimoja ja yhteiskunnallisia ongelmia puutu.
Jos he vain saavat vihiä, että joku – etenkin muslimi – on syönyt tai myynyt tai aikonut syödä tai myydä naudanlihaa, turpaan tulee tai henki lähtee.
Ensinnäkin keitä ovat nuo hindut, jotka niin mieluusti kerääntyvät porukalla mätkimään muslimeja, jotka ehkä ovat syöneet naudanlihaa? He ovat hindunationalisteja, jotka ovat perustaneet lehmiensuojelupartioita. Jos he vain saavat vihiä, että joku – etenkin muslimi – on syönyt tai myynyt tai aikonut syödä tai myydä naudanlihaa, turpaan tulee tai henki lähtee. Alussa luetellut kolme tapausta ovat vain jäävuoren huippu. Viimeisiä lukuja en ole löytänyt, mutta vuosien 2015-2018 välillä pahoinpitelyjä raportoitiin 280 ja kuolemantapauksia 44. Uhrit ovat olleet pääsiassa muslimeja.
Lehmien suojeluun liittyy läheisesti myös hindujen ajama lehmien teurastuskielto. Tätä nykyä kielto on voimassa 20 osavaltiossa 28:sta, eli suurimmassa osassa Intiaa, ja paineita on koko maan kattavaan lehmien teurastuskieltoon.
Eläintenystävän silmin teurastuskielto kuulostaa hyvältä; mikä sen suloisempaa kuin että lehmät – maidontuotannosta vapauduttuaan – saavat siirtyä lokoisia vanhuuspäiviä viettämään.
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Lehmät voivat elää vuosia sen jälkeen kun ne ovat lakanneet tuottamasta maitoa. Maitotilalliselle teurastuskielto tarkoittaa, että hänen olisi tuotantolehmien lisäksi pidettävä huolta myös lehmistä, jotka eivät enää tuota mitään. Sikäli kuin maitotilallinen elää markkinataloudessa, tämä on mahdoton yhdistelmä. Hänen on pakko päästä tuottamattomista lehmistä eroon.
Jos maitotilallinen on onnekas, hänen lähistöllään sijaitsee gaushala. Ne ovat lehmien suojelupyhättöjä, ikivanha hindulainen perinne, joka on vielä voimissaan. Sinne maanviljelijä voi jättää lehmät viettämään eläkepäiviään – hieman samalla tavalla kuin Suomeenkin perustetuissa eläinten vanhainkodeissa.
Mutta mitenkähän levollisia lehmien eläkepäivät näissä gaushaloissa ovat? Teurastuskiellon jälkeen gaushaloihin on tuotu ja tuodaan koko ajan yhä enemmän eläimiä. Niinpä intialaisessa lehdistössä näkee seuraavanlaisia uutisia: Viisisataa lehmää kuollut nälkään gaushalassa Jainpurissa. Kaksisataa lehmää nälkiintynyt kuoliaaksi BJP-johtajan pitämässä lehmäsuojassa (BJP on Intian johtava hindupuolue). Delhi sulkee kaupungin gaushalat lehmätungoksen vuoksi.
Joko sanoin, että Intia on maailman suurin maidontuottaja? Maassa on noin 145 miljoonaa pyhää lehmää. Ei siis ole mitään mahdollisuutta, että kaikki vanhat lehmät mahtuisivat olemassa oleviin suojapaikkoihin. Mutta mitä voi tehdä karjanomistaja esimerkiksi Gujaratissa? Siellä lehmän teurastamisesta voi seurata elinkautinen ja karjan kuljettamisestakin rangaistaan kymmenellä vuodella vankeutta.
Niinpä maanviljelijöillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin päästää lehmät vapaaksi jonnekin – kunhan ei omalle maalle. Lehmät ajetaan esimerkiksi yöllä naapurikylään, jossa ne karkaavat toisten maanviljelijöiden pelloille ja kiristävät ihmisten välejä. Toisaalla tuhannet kodittomat lehmät harhailevat teiden varsille ja kaupunkeihin, jossa ne ovat osallisina liikenneonnettomuuksissa. Hallituksen virallisten lukujen mukaan lehmät aiheuttavat liikenteessä vuosittain 135 000 ihmisen kuoleman, mutta WHO:n mukaan 231 000 on lähempänä todellisuutta. Vuonna 2016 Maharashtran osavaltiossa harhaili tiettävästi 750 000 ”kulkulehmää”.
Intian maaseutu on täynnä ”karjamafiosoja”, jotka varastelevat lehmiä ja kuljettavat niitä salaa laittomiin teurastamoihin.
Eikä siinä vielä kaikki – läheskään. Muslimien lisäksi kristityt, buddhalaiset, sikhit ja etenkin dalitit, eli kastittomat, syövät naudanlihaa. Tämä muodostaa satojen miljoonien ihmisten rahanarvoisen markkinan. Intian maaseutu onkin täynnä ”karjamafiosoja”, jotka varastelevat lehmiä ja kuljettavat niitä salaa laittomiin teurastamoihin. Nämä mafiosot ovat usein ammattirikollisia ja aivan toisen kaliiberin tekijöitä kuin lehmiensuojelupartiot. Jos paikalliset tai poliisi joutuvat heidän kanssaan vastatusten, mafiosot voivat ampua takaisin. Kaikki lehmiensuojeluun liittyvä väkivaltaisuus ei siis ole hindujen ja muslimien välistä nokkapokkaa, vaan karjanomistajien taistelua karjaryöväreitä vastaan.
Karjamafiosojen houkuttelevin tulonlähde on karjan salakuljetus Bangladeshiin; sinne salakuljetetaan joka vuosi arviolta kaksi miljoonaa nautaa. Suurta huomiota herättäneellä videolla salakuljettajat nostavat lehmät korkean raja-aidan ylitse kaulasta roikottaen omatekoisella nostokurjella
Laittomat teurastamot ovat vielä oma lukunsa. The Atlanticin haastatteleman asiantuntijan mukaan Intiassa on 3600 laillista teurastamoa, mutta laittomia teurastamoja on yli 30 000. Laittomissa teurastamoissa ei luonnollisestikaan ole eläinlääkäriä eikä ympäristövalvontaa. Jätteet ajetaan suoraan jokeen tai valutetaan maahan, mitä kautta ne päätyvät pohjaveteen.
Eräiden tulkintojen mukaan teurastuskielto on myös eräänlaista luokkasotaa daliteja kohtaan. Dalitit ovat Intian köyhin ja haavoittuvin kansanosa. He tyhjentävät ihmisten ulostesäiliöt, keräävät jätteitä – ja ovat perinteisesti hoitaneet lehmien teurastuksen. Itse asiassa yksi syy siihen, miksi dalitit ovat ”saastaisia” on se, että he ovat joskus historiassa valikoituneet lehmien teurastajiksi. Teurastuskielto on vienyt monilta sekä elinkeinon että ravinnonlähteen.
Kaiken tämän keskellä on hämmentävää ajatella, että Intia on maailman toiseksi suurin naudanlihan viejä. Intialaista naudanlihaa syödään 65 maassa. Liha tosin on peräisin vesipuhvelista, jonka teurastamiselle ja syömiselle ei mikään uskonnollinen ryhmä näe mitään esteitä. Intiassa on noin sata miljoonaa vesipuhvelia. Kuinka suuri osa vesipuhvelina myydystä lihasta on oikeasti peräisin pyhistä lehmistä – sitä ei moni Intiassa edes halua tietää.
Jani Kaaro
Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.
Kolumnista voi keskustella 30.8. klo 23.00 saakka.