Energiayhtiöt ovat Suomessa pääosin kuntaomisteisia ja niiden myynnillä kunnan rahaongelmat ratkeaisivat pitkäksi aikaa. Esimerkiksi Mikkelissä on jo hyvän aikaa pohdittu kaupungin omistuksen myyntiä maakunnallisesta Suur-Savon Sähköstä.
– Kaupungin taseeseen on kertynyt kumulatiivista alijäämää viimeisen viiden vuoden aikana reilu 30 miljoonaa euroa. Ja meillä on määräaika kriisikuntakriteereistä johtuen siihen, että vuoden 2023 loppuun mennessä meidän pitää pystyä kattamaan tämä kumulatiivinen alijäämä, sanoo kaupunginjohtaja Timo Halonen.
Rahapula vaivaa kroonisesti muitakin kuntia. Tosin valtiolta saatu miljardiluokan koronatuki on kohentanut taloutta väliaikaisesti ja siirtänyt samalla haluja energiayhtiökauppoihin. Mutta hiljaiselo on päättymässä, arvioi eläkevarojen suursijoittaja Keva.
– Kuten valtiovarainministeriön äsken julkistama kuntatalousohjelma kertoo, niin kuntatalous kiristyy lähivuodet. Ja kun kunnat ensi syksynä rupeavat laatimaan vuoden 2022 talousarviota ja usean vuoden taloussuuunnitelmia, siinä vaiheessa moni kunta havahtuu siihen, että on pakko keventää omistuksia ja pakko vähentää velkaantumista. Tätä kautta nämä asiat tulevat päätöksentekoon, toteaa Kevan toimitusjohtaja Timo Kietäväinen.
Sote jättää velat kunnille
Valmisteltava sote-uudistuskin tuo Kietäväisen mukaan kuntiin yllättäviä rahapaineita. Eduskunnan käsittelyssä olevan sote-esityksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle 2023 alusta eli 1,5 vuoden kuluttua.
Samalla kuntien nykyisistä tuloista ja menoista vähenee hieman yli puolet.
– Mutta kuntien lainat eivät vähene ollenkaan samassa suhteessa, vaan varsin vähän. Tällöin kuntien taloudellinen asema muuttuu. Kunnat ovat paljon velkaantuneempia suhteessa niiden tulonmuodostukseen eli verotuloihin ja valtionosuuksiin, Kietäväinen huomauttaa.
Eli puolittuneilla tuloilla pitäisi pystyä hoitamaan liki entisensuuruiset velanhoitokulut. Kietäväisen mukaan tämän suhteen muutos tulee vaikuttamaan kunnissa siten, että niiden on pakko keventää lainamäärää.
– Tämä aiheuttaa painetta kuntien omaisuuserien realisointiin ja silloin moni kunta joutuu miettimään omistuksensa myymistä ainakin osittain näissä energiayhtiöissä, Kietäväinen avaa tilannetta.
Hinnat nousussa
Tässä tilanteessa luulisi, että ostajapuolella olisi saumaa tinkiä kauppahinnoista reilustikin, kun myyjällä on kipeä tarve saada nopeasti rahaa käyttöönsä. Kietäväisen mukaan näin ei kuitenkaan ole.
– Tilanne on tällä hetkellä oikeastaan päinvastainen. Hinnat ovat nousseet, koska ulkomaiset sijoittajat ovat liikkeellä ja kysyntä on kova pienistäkin energiayhtiöistä.
Siksi Kietäväinen ei usko, että nyt nähdään samanlaista alennusmyyntiä kuin koettiin 1990-luvun talouskriisin jälkeen. Silloin kuntataloudet syöksyivät alas ja valtionosuuksia leikattiin rajusti kunnilta.
– Siinä tilanteessa moni kunta myi aika edullisesti omia energiaomistuksiaan. Nyt tuskin samanlaista tapahtuu.
Vähemmistöosuus kiinnostaa
Kunnat ovat perinteisesti olleet varovaisia luopumaan energiayhtiöistään. Jotain on sentään tapahtunut. Kainuussa tehtiin iso kauppa 2019, kun Kajaani ja Sotkamo myivät vähemmistöosuuden energiayhtiö Loiste Oy:stä 200 miljoonalla eurolla ulkomaisille Infranodelle ja Mirovalle.
Outokumpu taas tienasi noin 60 miljoonaa euroa myytyään enemmistön Outokummun Energiasta sijoitusyhtiö Aberdeen Standard Investmentsille. Kauppa solmittiin viime vuoden lopulla.
– Outokummun kaupungin tulevaisuus on turvattu vuosiksi eteenpäin. Kauppasumma on valtava omaisuuserä ja piristysruiske, summasi kaupunginjohtaja Pekka Hyvönen kaupan merkityksen Outokummulle.
Silti yleisesti kunnat ovat olleet nihkeitä luopumaan omistuksistaan energiayhtiöissä ja monet päättäjät suhtautuvat ajatukseen jopa vastentahtoisesti. Miksi näin?
– Energiaomaisuus on kunnille strategista omistusta ja se mielletään perusinfraksi, joka paikkakunnalla pitää olla, sanoo Mikkelin Halonen.
Halosen mukaan kuntalaiset reagoivat kalliisiin siirtomaksuihin heti ja sen takia päättäjät korostavat kunnan omistuksen tärkeyttä.
– Sen takia pitää olla varovainen, jos lähdetään omistusta muuksi muuttamaan.
Lypsävä lehmä houkuttaa
Oma roolinsa on silläkin, että energiayhtiöt tulouttavat omistajakunnilleen vuosittain muhkeita miljoonia osinkoina ja korkotuloina. Takuutuottoa lypsävästä lehmästä ei haluta luopua.
Ottajia kyllä olisi ulkomaita myöten, sillä tasainen ja varma tuotto kiinnostaa suursijoittajia, myös kotimaista Kevaa.
Keva onkin hiljattain sännännyt ostomarkkinoille. Se hankki viime talvena osuuden Järvenpään Energiasta ja ostohaluja on muuallekin.
– Järvenpää oli meille ensimmäinen, mutta tavoittena on kasvattaa omistusta kotimaisissa energiayhtiöissä, Kietäväinen sanoo.
Kuskipukille ei haluja
Kevan tavoitteena ei kuitenkaan ole määräysvalta, vaan pitkäaikainen vähemmistöosuus energiayhtiöstä. Vähemmistö riittää nykytilanteessa monelle muullekin suursijoittajalle.
Mutta miksi Keva ei halua ostaa enemmistöä ja päästä samalla kuskipukille päättämään yhtiön suunnasta?
– Keva on luonteeltaan sijoittaja ja kunnat ovat jäsenyhteisöjämme, joiden eläkeasioita hoidamme. Tällöin on luontevaa, että yhteistyö rakentuu vähemmistöosuuden varaan ja varsinainen pyörittämisvastuu toiminnasta jää kunnille.
Kietäväinen korostaa, että sijoittajana Keva tuo yhtiöön ja hallitukseen omaa osaamistaan ja samalla pääomia yrityksen kehittämiseen.
Pitäkää enemmistönne
Kietäväinen suorastaan varoittaa omistajakuntia luovuttamasta enemmistöä ja päätösvaltaa omistamistaan energiayhtiöistä. Hän muistuttaa, että energiayhtiöt ovat alueellisia ja luonnollisia monopoleja, joiden hinnoittelu on säänneltyä. Siksi kynnys enemmistön myymiseen pitää olla korkea.
– Kyllä hyvin, hyvin tarkasti harkitsisin kunnan päättäjänä enemmistön myymistä, koska yhtiöt ovat strategisesti tärkeitä kunnalle. Myynnin jälkeen kunta menettää kaiken hallinnan ja säätelyvallan, Kietäväinen muistuttaa.
Päätöksiä vaalien jälkeen
Mikkelissä on pohdittu energiayhtiökauppoja pitkään ja hiljattain päätettiin siirtää lopullinen päätös vaalien jälkeiseen aikaan. Nyt Halonen arvioi, että ratkaisuja päästäisiin tekemään vuodenvaihteen tienoilla. Suur-Savon Sähkön arvo on Halosen mukaan miljarditasoa, joten Mikkeli voisi saada 15 prosentin siivustaan karkeasti 150 miljoonaa euroa. Kaupungille kertynyt yli 30 miljoonan euron alijäämä hoituisi kevyesti vähemmälläkin.
Entä jos energiakauppoja ei synny, mikä on vaihtoehto?
– Sitten kunta joutuu pohtimaan muita keinoja saada lisätuloja. Olemme juuri nostaneet veroprosenttiamme merkittävästi, joten veronkorotukset ovat kutakuinkin mahdottomia tällä hetkellä.
– Toinen puoli on menoleikkaukset, pystytäänkö niitä tekemään. Mutta sielläkin olemme jo joutuneet tekemään kipeitä leikkauksia. Sitten vielä muu omaisuus. Onko muita omaisuusseriä, joista voidaan luopua ja sitä kautta saada kaupungille tuloa, Halonen pohtii.
Mikkeli omistaa Etelä-Savon Energian ESE:n kokonaan ja sen myynnistä kaupunki nettoaisi satoja miljoonia euroja. Sen myynti ei nyt tule kyseesen.
– Päättäjät ovat ilmaisseet, että osakejärjestelyjä tehdään vain Suur-Savon Sähkön osakkeilla. Mikäli kuntien kesken löytyy yhteisymmärrystä, niin sitä haluttaisiin laajemmin viedä eteenpäin. Tässä vaiheessa ei katsota ESE:n suuntaan, eikä ESE:n ja Suur-Savon Sähkön fuusion suuntaan, Halonen kertoo.
Lue lisää: