Lääkäriliitto toivoo nykyistä kattavampia kansallisia ohjeita siihen, mitä hoitoja lääkärit voivat tarjota potilaille.
Päätökset yksittäisten potilaiden ja potilasryhmien hoidosta tehdään alueellisella tasolla tai sairaanhoitopiireissä, kunnissa ja terveyskeskuksissa.
– Se tarkoittaa, että vaativa työ on hajautettu monelle taholle. Tämä johtaa siihen, että potilaita ei välttämättä kohdella yhdenvertaisesti kansallisella tasolla, Lääkäriliiton terveyspolitiikan asiantuntija Lauri Vuorenkoski sanoo.
– Tismalleen samassa tilanteessa oleva potilas voi saada yhdessä sairaanhoitopiirissä yhdenlaisen hoidon ja toisessa toisenlaisen hoidon ilman, että erilaiseen hoitoon olisi selkeää lääketieteellistä perustetta.
Eri hoitojen tärkeysjärjestykseen laittamista kutsutaan terveydenhuollon priorisoinniksi. Priorisointia joudutaan tekemään, koska terveydenhuollossa on rajallisesti rahaa.
Vaikka tasapuolisista priorisoinnin periaatteista on puhuttu ainakin 1990-luvulta saakka, aihe on tullut yhä ajankohtaisemmaksi vanhenevan väestön ja jatkuvasti kehittyvien kalliiden hoitomuotojen vuoksi. Esimerkiksi uusilla syöpälääkkeillä on suuri hintalappu.
– Nyt kun eri teknologioita ja lääkkeitä tulee jatkuvasti käytettäväksi, lähestymme tilannetta, jossa emme voi enää olettaa, että terveydenhuollon ammattilaisten arjessa olisi mahdollista tehdä jokaisen uuden hoitomuodon kohdalla linjaus niin, että kokonaisuus pysyy kasassa, Lapin yliopiston terveysoikeuden tutkija Kaisa-Maria Kimmel sanoo.
Priorisoinnissa on kyse valinnoista hoitomuotojen välillä
Äkkiseltään terveydenhuollon priorisoinnin periaatteiden luominen kuulostaa mahdottomalta tehtävältä: miten eri potilaiden tarpeita ja hoitojen tehoa voidaan laittaa tärkeysjärjestykseen niin, että kunnioitetaan jokaisen oikeutta saada tarvitsemaansa hoitoa?
Kaisa-Maria Kimmelin mukaan priorisointi ei tarkoita sitä, että hoidon ulkopuolelle jätettäisiin tiettyjä potilasryhmiä tai sairauksia, joita ei hoidettaisi. Kyse on valinnoista eri hoitomuotojen välillä.
Priorisoinnin keskeisiin kysymyksiin liittyy se, otetaanko jokin uusi ja mahdollisesti kallis hoitomuoto käyttöön Suomessa ja mille potilasryhmälle kyseinen hoitomuoto suunnataan.
– Silloin arvioidaan sitä, millaista näyttöä uudesta hoidosta on tarjolla ja sitä, tiedämmekö me, että uudesta hoidosta on potilaalle hyötyä. Ne ovat myös paljolti arvovalintoja ja arvokysymyksiä, Kimmel sanoo.
– Priorisointi tarkoittaa sitä, että laadimme ohjeet, joissa arvioimme yhdenvertaisella tavalla potilaalle tulevaa hyötyä, hän jatkaa.
Lauri Vuorenkoski painottaa, että täysin aukottomia ohjeita priorisoinnin periaatteista ei voida luoda, vaan terveydenhuollon priorisointipäätökset tehdään jatkossakin lomittain kansallisesti ja yksittäisessä organisaatiossa.
– Ohjeiden kehittämisessä on kyse siitä, millaiset roolit eri tasoilla pitäisi olla. Tähtäimenä on se, että resurssit käytetään tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti, Vuorenkoski sanoo.
Kuluttajaliitto: priorisoinnin sijaan pitää puhua resurssoinnista
Erityisesti erikoissairaanhoidossa törmätään vaikeisiin tilanteisiin, joissa lääkärit joutuvat yhdessä potilaiden kanssa punnitsemaan, mikä on tietystä hoidosta saatava hyöty potilaalle.
Perusterveydenhuollossa priorisointiin liittyvät valinnat koskevat esimerkiksi sitä, kuinka paljon aikaa terveydenhuollon ammattilaisilla on erityyppisten potilaiden asian selvittämiseen.
Keravan terveyskeskuksessa työskentelevä erikoistuva lääkäri Sara Kaartinen kertoo, että perusterveydenhuollossa lääkärien tekemä priorisointi liittyy usein juuri hoidon nopeuteen.
– Terveyskeskuksessa vaikein priorisointiin liittyvä päätös on usein se, milloin jonkun tutkimuksen tai lähetteen aika on tai koska potilas saa seuraavan ajan. Jossain määrin priorisointi näkyy myös valinnoissa, joissa päätetään, miten toimitaan hoitosuositusten ja lääketieteellisen tiedon valossa.
Potilaiden edunvalvontaa harjoittava Kuluttajaliitto katsoo, että priorisointikysymysten sijaan huomio tulisi kohdentaa siihen, miten terveydenhuollon resurssit saataisiin vastaamaan palveluiden tarvetta.
Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell katsoo, ettei priorisointikeskustelua tarvitsisi samassa mittakaavassa käydä, jos sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit olisivat riittävät.
– Kuluttajaliitto lähtee ehdottomasti siitä, että priorisoinnin sijaan meidän pitää puhua resurssoinnista. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että perustuslaki takaa meille kaikille riittävän pääsyn terveydenhuoltoon, Beurling-Pomoell sanoo.
Kaisa-Maria Kimmel toteaa, että vaikka terveydenhuoltoon tulisi käytettäväksi huomattava määrä resursseja lisää, nekin pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti.
– Niin kauan kuin arvovalinnat eivät ole selvillä ja järjestelmälliset tavat tehdä isoja periaatteellisia ratkaisuja puuttuvat, voi olla että resurssit menevät sellaisille, jotka osaavat pitää puolensa ja jotka osaavat vaatia paljon, Kimmel sanoo.
Sääntöjen kehittäminen vaatii poliittista tahtoa
Vuonna 2014 Suomeen perustettiin Terveydenhuollon palveluvalikoimaverkosto (Palko), jonka tehtävänä on määritellä kansallista palveluvalikoimaa. Palko voisi siis olla elin, joka tekisi yleiset kansalliset linjaukset hoidoista.
Alan toimijoiden mukaan Palkon vähäiset resurssit eivät kuitenkaan tällä hetkellä riitä kattamaan kaikkea priorisointiin liittyvää päätöksentekoa.
– Yksi tie eteenpäin olisi se, että Palkon resursseja lisättäisiin merkittävästi, jotta se voisi aidosti määritellä suomalaista terveydenhuollon palveluvalikoimaa kansallisella tasolla, Lauri Vuorenkoski sanoo.
Kaisa-Maria Kimmelin mukaan ensimmäinen askel olisi se, että poliitikot kannustaisivat sidosryhmiä keskustelemaan priorisoinnin periaatteista. Keskustelun pohjalta voitaisiin tehdä poliittisia päätöksiä.
– Terveydenhuollon kentällä on paljon valmiutta kehittää priorisointia. Eri sidosryhmille on haastavaa kehittää priorisoinnin periaatteita, jos poliittista tahtoa ei samalla löydy, Kimmel sanoo.
Lääkäri Sara Kaartisesta avoin keskustelu kansallisista hoitokäytännöistä tarjoaisi kaikille mahdollisuuden nähdä, millä tavalla priorisointia tehdään.
– Kun kansalliset hoitokäytännöt mietitään yhtenäisiksi, potilaat saavat tasalaatuista hoitoa kaikkialla, Kaartinen sanoo.
Aiheesta voi keskustella tiistai-iltaan 6.7.2021 klo 23
Lisää aiheesta: