Kesä on Suomen vuodenajoista arvokkain elämän armottoman taloustieteen takia – koska se on lyhyin! Ensimmäisinä kesäpäivinä suomalaiset repivät housuistaan lahkeet ja paidoistaan hihat ja kävelevät ympäriinsä silmät viiruina kuin pinnalle nousseet maamyyrät. Iho paljastetaan polttavalle auringolle välittömästi.
Se tuntuu tukalalta, mutta hyvällä tavalla – suomalainen on kärsinyt vilusta yhdeksän kuukautta, nyt hän haluaa tasapainon vuoksi kärsiä paahteesta. Hän haluaa lihansa sulavan roudasta.
Yhteiskunnallisesti suomalainen kesäpukeutuminen on kaksipiippuista. Kesäpukeutuminen rikkoo sukupuolten tasavertaisuutta, mutta yhteiskuntaluokat se toisaalta taas yhdistää.
Sukupuolisen tasa-arvomme näkyvin symboli ovat farkut. Farkut ovat meillä synonyymi housuille – oikeastaan farkut ovat synonyymi kaikille alavartalon peittäville kangaskudelmille, koska farkuilla korvataan myös hameet, mekot, leningit. Ennen kesää koko Suomi pukeutuu unisex-vaatteisiin: kaikkien jalassa on farkut.
Mutta kun kesä tulee, naiset löytävät hameet ja mekot. Ensimmäinen helle jakaa sukupuolineutrin kansan äkkiä kahtia: naisiksi ja – pojiksi. Naiset ovat kesämekoissa naisellisimmillaan ja vaikuttavimmillaan. Mutta aikuisten miesten päälle ilmestyy täsmälleen samat vaatteet kuin heidän esikouluikäisillä pojillaan: sortsit, t-paita ja lippis.
On kuin miehet luovuttaisivat kesän ajaksi ja siirtyisivät sivuun yhteiskunnasta ja aikuisten velvollisuuksista. He potkivat jalkapalloa poikiensa kanssa, ja ellei toinen olisi metriä pidempi, heitä ei toisistaan erottaisi. Pallokentältä miehet vilkuilevat ohimennen aikuisia, tässä tapauksessa naisia kaikessa kukkeudessaan, ja jatkavat onnellista taantumaansa lapsuuden huolettomiin kesiin.
Se on akkujen lataamista. Miehet nimittäin tietävät, että kun kesän häät, ristiäiset ja sukujuhlat tulevat, he joutuvat hikoilemaan seuraintalon 40 asteen pätsissä puku päällä. Naiset taas jatkavat suvereenisti kesäistä emännöintikauttaan vilpoisissa mekoissa.
Tämän epätasa-arvon miehet ovat hyväksyneet, ja harva heistä on kesämekoista pahoillaankaan.
Mutta vaikka suomalainen kesä rikkoo sukupuolten denimiin verhotun tasapäisyyden, yhteiskuntaluokat kesä taas piilottaa. Suomalainen kesäpukeutuminen on suuri tasa-arvoistaja. Amerikkalaiskirjailija James McInerney joskus huomautti, että nyky-Yhdysvalloissa tulotason erottaa päältä enää rannekellosta. Mutta tämä oli ennen rannetietokoneita. Ministereitä myöten ranteeseen tulivat tasa-arvoisen sporttiset sykepyörylät.
Nykyään yhteiskuntaluokan voi kesäisin päätellä lähinnä yhdestä seikasta: onko lyhythihaisessa paidassa kaulukset vai ei.
Miehet, jotka kulkevat rakennetussa maastossa hihattomissa, ovat miehiä, jotka haluaisivat kulkea alasti, mutta eivät vielä kehtaa.
Siistin miehen kesäasun kulmakivi on kesäpaita. Tiedätte ne lyhythihaiset kauluspaidat, jonka ruutukuosi on mahdollisimman kirkkaista väreistä? Toimitusjohtaja irrottelee turkoosin-pinkki-vihreässä kesäpaidassa. Veneellä hänen yllään on pikeepaita, jonka kauluksen voi nostaa pystyyn suojaamaan niskaa Porkkalan pläkässä.
Alempia yhteiskuntaluokkia kohti siirryttäessä kuljetaan ensin yksivärisissä t-paidoissa, sitten printtipaidoissa, kunnes lopulta katoavat hihatkin. Miehet, jotka kulkevat rakennetussa maastossa hihattomissa, ovat miehiä, jotka haluaisivat kulkea alasti, mutta eivät vielä kehtaa. Toki jos edistys tästä vielä edistyy, on vain ajan kysymys, milloin saamme lukea lehdistä, kuinka ”rohkeat yksilöt” ”rikkovat rajoja”, ”normeja” ja ”tabuja” kulkiessaan Esplanadilla ilkosillaan.
Kaikkein paras asia suomalaisessa kesäasussa on kuitenkin samalla hellyttävin: parasta ovat pienten lasten kesäjalat. Tiedättehän, ne ruskettuneet laihat kintut täynnä mustelmia pallopeleistä, naarmuja kiipeilystä ja könyämisestä, punaisia näppyjä itikoista, vaaleita läikkiä irronneista ruvista...
Ne ovat kesän valoisin viiri. Pienten lasten kesän kolhimat jalat luovat uskoa tulevaisuuteen ja rohkeuteen, siihen että elämä voi olla seikkailua. Ja siihen jatkuvuuteen, että kesä palaa pikaisen visiittinsä jälkeen aina uudestaan.
Joonas Konstig
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija, joka kadehtii miehiä, joiden pohkeilla kehtaa käyttää sortseja.
Kolumnista voi keskustella 1.7. klo 23:00 asti.