Ikivanhojen mäntykankaiden ja Suomujoen rantojen lomasta aukenee pieni lompolo, Kotajärvi. Kotajärvi sijaitsee syrjässä nykyisen Urho Kekkosen kansallispuiston suosituimmista retkeilyalueista. Lähes 80 vuotta sitten kolttasaamelainen Ooudas Semenoffin perhe löysi kuitenkin tiensä tänne evakosta saavuttuaan.
Toisen maailmansodan jälkeen kolttasaamelaisilla oli hankala tilanne: kotiseutu ja vanhat sukualueet jäivät rajan taakse, ja evakosta palaamisen jälkeen oli jäätävä odottamaan uutta asuinsijaa.
Vielä tänäkin päivänä Ooudas Semenoffin rakentamat väliaikaisen asuinpaikan rakennelmat seisovat metsäkankaalla. Paikan päällä huokuu aikansa kolttasaamelaisten henki: asuinkota perheelle rakennettiin turpeesta, ja verkkojen ja muiden tarvikkeiden säilyttämiseksi rakennettiin omat aittansa hirsistä. Poroille ja lampaille löytyy myös omat aittansa.
12 kilometrin päästä Luttojoen varrelta löytyy toinen samankaltainen kolttasaamelaisten vanha asuinsija, joka on säilynyt sellaisenaan yhä tähän päivään saakka. Ajan saatossa nämä kulttuuriperintökohteet ovat alkaneet rapistua ja siksi tänä vuonna Metsähallitus aloittaa alueen rakennusten kunnostustyöt.
Metsähallituksen erityissuunnittelija ja arkeologi Siiri Tolonen kertoo heidän valinneen kriittisessä kunnossa olevat rakennelmat, jotka tullaan korjaamaan tulevana syksynä.
– Kaikki nämä rakennukset ovat suojeltuja. Käytännössä tänä vuonna arkkitehti suunnittelee korjauksen restaurointiperiaatteita noudattaen, jotta näiden rakennusten suojeluarvo pysyy eikä niitä muuteta. Vain huonokuntoisia lahoja hirsiä vaihdetaan ja kattoja korjaillaan, kertoo Tolonen.
Kansallispuiston kolttakentät kertovat osan kolttasaamelaisten raskaasta historiasta
Kolttasaamelaisten luottamusmies Veikko Feodoroff hiljentyy lähes aina vanhoille asuinsijoille kävellessään. Suomujoen kolttakentältä löytyy rakennelmia, jotka ovat olleet osa kolttien perinteisiä asumuksia, mutta myöhemmin jääneet pois käytöstä.
Feodoroff kertoo Suomujoen ja nykyisen kansallispuiston alueen olleen tuttua seutua Semenoffien perheelle. He laidunsivat poroineen alueella jo ennen sotia ja varmaan osasivat evakon jälkeen rakentaa uutta elämää juuri tälle paikalle.
– Tänne kun käveleskeli Suomujoen vartta pitkin vanhaa kuolpunaa kovassa helteessä ja kuivuudessa. On hienoa nähdä, miten kaunis tämä paikka edelleen on, onhan se suojeltua metsää. Tämä paikka on ollut jo ennen vanhaan käytössä ja tuli sellainen olo, että Semenoffin Ooudas tiesi, että täällä on hyvä heidän elää, pohtii Feodoroff.
Kolttasaamelaisten kyläkokous osallistuu Metsähallituksen koordinoimaan korjaushankkeeseen. Heinäkuussa he vierailivat yhdessä arkkitehtien kanssa vanhoilla kolttakentillä tutkimassa ja suunnittelemassa tulevia korjauksia.
Veikko Feodoroff toivoo, että korjauksissa tullaan pitämään huolta, että vanhojen rakennusten ja paikan henki tulee säilymään entisellään. Kolttakentät muistuttavat häntä siitä, miten pieni, metsässä elävä kansa kolttasaamelaiset ovat ja kuinka elämä muuttui suuresti maailmanpolitiikan vuoksi.
– Sodan tapahtumat ovat suuri osa meidän historiaa, kun olemme joutuneet lähtemään kotoamme ja etsimään paikkaa, jossa voisimme elämää uudelleen aloittaa. Tässä väliaikaisessa pysähdyspaikassa perheet ovat joutuneet selviytymään kaikista niistä sodan tapahtumista ja menetyksistä ja samalla odottamaan uutta kotia, pohtii Feodoroff.
Urho Kekkosen kansallispuiston kolttakentät on suojeltu rakennusperintökohteina. Ne ovat ainoat säilyneet kolttasaamelaisten rakennelmat ja ovat siksi kolttasaamelaisten kulttuuriperinnön kannalta tärkeitä kohteita, mutta myös valtakunnallisesti merkittäviä.
Suomujoella yksi isoimmista rakennelmista tulee olemaan uuden poroliemun eli porokodan rekonstruointi. Liemu on jo pahasti vajonnut maantasalle, jonka vuoksi rakennelmasta tullaan tekemään kopio kolttasaamelaisten rakennusperinteen mukaisesti.
Myös Semenoffien asuinrakennuksena toiminut turvekota tullaan korjaamaan. Ensimmäiset korjaustyöt aloitetaan syksyllä.
– Nämä ovat erityisesti kolttien kulttuuriperinnön kannalta tärkeitä mutta myös valtakunnallisesti arvokkaita, koska nämä ovat ne ainoat säilyneet. Uskon, etteivät kaikki saamelaiset eikä koltatkaan ole täällä käyneet, mutta ovat ehkä kuulleet näistä, kertoo Siiri Tolonen.
