Kesään kuuluu takuuvarmasti uutisointi Itämeren pintaa laikuttavista sinilevälautoista. Tänä kesänä uutiset ovat olleet aiempaa huolestuttavampia. Se kertoo kaiken meren tilasta.
Sinilevien lisääntyminen on yksi selvimmistä merkeistä meren rehevöitymisestä.
Alkukesällä jo arvioidaan tulevan kesän levätilannetta. Rehevöitymisen vuoksi koko Itämerellä on edellytykset leväkasvustolle. Tähän kesään asti luultiin, että Perämerta lukuunottamatta.
Levää muodostuu vuosi vuodelta laajemmilla alueilla. Viime vuosina leväkasvustot ovat levittäytyneet laajemmalle Selkämerellä, ja tänä vuonna poikkeuksellisen aurinkoinen ja helteinen sää on edesauttanut levätilanteen pahenemista. Sinilevää muodostui nyt ennätyspaljon myös meren pohjoisimpiin osiin.
Sinilevien lisääntyminen on yksi selvimmistä merkeistä meren rehevöitymisestä. Levien ohella rehevöitymisellä on perustavanlaatuisia vaikutuksia muuhun lajistoon – koko meren ekosysteemiin.
Itämeri on pahasti rehevöitynyt. Syynä on mereen päätyvä liian suuri ravinnekuormitus. Meri on pitkään ollut jopa yksi maailman saastuneimmista meristä. Se on kokoonsa nähden verrattain matala ja siksi altis ravinnemäärien ja muiden olosuhteiden muutoksille. Laajan ja tiheästi asutun valuma-alueen vuoksi päästöt mereen ovat yksinkertaisesti liian suuria.
Sadevesien mukana ravinteita huuhtoutuu koko laajalta valuma-alueelta Itämereen. Ravinteiden huuhtoutumista edesauttaa meren ympäristössä harjoitettava maatalous, metsätalous, soiden ojitukset sekä alati lisääntyvät sateet ja lauhtuvat talvet.
Tietyt meren avainlajit ovat vaarassa kadota. Esimerkiksi rakkolevä eli rakkohauru on monella tapaa oleellinen laji Itämeren ekosysteemissä. Sen olot käyvät kuitenkin ahtaaksi rehevöityvässä ja sameutuvassa meressä. Muut levät vievät siltä elintilaa. Tämän lajin väheneminen heijastuu muualle ekosysteemiin, kun muut lajit jäävät paitsi sen tarjoamasta ravinnosta ja suojasta.
Meressä tapahtuvalla kehityksellä on vaikutuksensa kaikkiin lajeihin levistä ja pieneliöistä kasveihin, kaloihin ja lintuihin.
Muun muassa eri kalalajit sietävät eri tavoin muutoksia ympäristössään. Jotkin lajit hyötyvät, mutta useimmille rehevöityminen ja sameutuminen tai ainakin toinen niistä on vahingollista kehitystä, joka hankaloittaa lajien elämää kaikilla osa-alueilla ravinnon hankinnasta lisääntymiseen.
Yksi valtava ravinnetaakasta johtuva ongelma Itämeressä on pohjan happikato. Levän ja muun kasvuston lisääntyessä meren pohjalle kerääntyvän kasviaineksen määrä kasvaa. Jätteen käsittely kuluttaa pohjan hapen, jolloin muodostuu happikato.
Hapettomassa tilassa pohjalle syntyy myrkyllisiä yhdisteitä ja elämän edellytykset kapenevat. Kasvit ja pohjaeliöt kuolevat ja kynnelle kykenevät eliöt pakenevat toisaalle.
Oman ongelmansa muodostaa roska, jota kulkeutuu meren rannoille valtavat määrät ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi. Onneksi ainakin Suomen rannoilla roskan määrä on kuitenkin vähenemässä.
Meillä on hyvät mahdollisuudet vähentää meren kuormitusta niin halutessamme.
Muutama vuosi sitten vierailin ensimmäistä kertaa Saaristomerellä. Maisema oli juuri niin henkeäsalpaavan kaunis kun yhdeltä kansallismaisemaltamme voi odottaa. Merialue on kuitenkin yksi Suomen rannikon huonokuntoisimmista. Tänäkin vuonna sinilevää havaittiin alueella jo kesäkuun alussa. Maisemaa ihastellessani mieleni valtasi suuri suru ja haikeus – millainen meremme olisi jos emme olisi sitä tuhonneet?
Kotimeremme tilasta on viime aikoina kantautunut onneksi myös iloisia uutisia. Meren kunto on kohentunut vuosikymmeniä, ja maailman saastuneimmaksi tituleerattu meremme voi viimein luopua kyseenalaisesta kunniasta.
Nyt seuraa lisää hyviä uutisia. Näihin kehityskulkuihin voidaan vaikuttaa. Itämeren päästöissä on se synkkä, mutta hyväkin puoli, että iso osa niistä on meidän suomalaisten, joten meillä on myös hyvät mahdollisuudet vähentää meren kuormitusta niin halutessamme. Tarvitaan vain oikeanlaista, rakentavaa keskustelua ja tarmokasta toimintaa Itämeren puolesta.
Yksi helppo keino vaikuttaa omien päästöjensä kautta Itämeren tilaan, on syödä Itämeressä kasvanutta kalaa, toinen on suosia kasvispainotteista ruokavaliota. Ja kerätä ne roskat mukaansa.
Kerttu Kotakorpi
Kirjoittaja on luonnontieteilijä, joka rakastaa tuijotella merta.
Blogista voi keskustella 28.7. klo 23.00 saakka.