Jousiampuja Antti Vikströmin pitkäaikainen unelma toteutui kesäkuussa. Lähes kymmenen vuoden olympiaprojekti sai kruununsa, kun Oulaisista kotoisin oleva Vikströmin ampui tarkasti Tokion olympialaisten viimeisessä karsintakilpailussa Pariisissa. Jousiampujaperheen kasvatin onnistuminen tiukassa paikassa herkisti myös ratkaisevaa kilpailua kotona Oulaisissa seuranneen valmentaja Pentti-isän.
– Merkityksen huomasi siinä vaiheessa, kun niitä loppuvaiheita seurasi. Kyllä siinä välillä tuntui, että pettyy, kun ei pärjää. Ja sitten, kun pärjäsi, niin tuntui, että pääsee nauru vai pääseekö sittenkin itku, Pentti-isä toteaa.
– Kyllä siinä tunteet olivat pinnassa. Onhan se ihan hauska nähdä, että kaveri osaa elämänsä aikatauluttaa ja saada itsensä semmoiseen kuntoon, että saa hyvän ammatin ja pärjää vielä huippu-urheilijanakin. Ei voi olla kuin tyytyväinen.
Vikströmin tie jousiampujaksi alkoi jo pikkupoikana lapsuuden kodissa Oulaisissa. Vikströmin perheestä löytyi omasta takaa poikkeuksellisen paljon esimerkkiä, ampumatietoutta ja kansainvälistä menestystä. Olihan Pentti-isä ampunut Etelä-Koreassa Soulissa vuonna 1988 järjestetyissä olympialaisissa yksilökilpailussa komeasti seitsemänneksi ja joukkuekilpailussa Tomi Poikolaisen ja Ismo Falckin kanssa neljänneksi.
Marjo-äiti olisi puolestaan näytöillään selvinnyt Barcelonan kisakoneeseen vuonna 1992, mutta kisalippua hänelle ei kuitenkaan jostain syystä Suomessa myönnetty. Kisapaikan sivuuttamisesta sisuuntuneena Marjo Vikström ampui vielä myöhemmin urallaan Euroopan ennätyksen. Esimerkkiä siis Antti-pojalle kotona riitti. Olympiapaikan todellinen jahtaaminen alkoi Vikströmillä kuitenkin vasta aikuisiällä parikymppisenä.
– 2013 joulukuussa olin ehtinyt puoli vuotta opiskella lääketieteellisessä ja huomasin, että tässä on oikeasti aikaa tehdä muutakin kuin pelkästään opiskella. Ja kun olin harrastanut jousiammuntaa pienestä asti, niin ajattelin, että sitä harrastusta voisi jatkaa edelleen ja viedä sitä vielä aiempaa pitemmälle, Antti kertoo.
Ympärivuotiset harjoitusolosuhteet lapsuuskodin pihalla
Koronapandemiasta huolimatta Vikströmin harjoitusolosuhteet ovat pysyneet vakaina. Siitä on pitänyt huolen Pentti-isän lapsuuskodin viereen rakentama täysimittainen koruton ampumarata. Jousiammunnan tämän hetken mahtimaan Etelä-Korean leirissä moinen kotikutoisuus voisi toki herättää ihmetystä.
– Nauru taitaisi korealaisilta päästä, kun tänne tulisivat. Tämähän on nyherretty niin kuin osattu, mutta täällä pystyy ampumaan. Sama kampe niillä on käytössä kuitenkin kuin meilläkin. Toistaalta voi olla jopa niin, että kun olosuhteet ovat vaatimattomat ja haastavat, kisakentällä on helpompi olla, Pentti Vikström tuumii.
Vikströmien ampumarata on käytössä ympäri vuoden. Talvipakkasilla käytössä on pieni mökki, jossa kamina lämpiää ja avattavien luukkujen takaa nuolet singahtelevat kohti taulua. Tokiossa ensimmäisissä olympiakisoissaan ampuvan Antti Vikströmin mielestä kotiradasta on ollut paljon hyötyä.
– Kun voi ampua pitkiä kesämatkoja talvellakin, niin ei tarvitse lähteä Aasiaan tai Espanjaan harjoittelemaan talvikaudella. Tämä on mielestäni varmasti Suomen parhaita treenipaikkoja. Monet muut joutuu harjoittelemaan pelkästään lyhyttä matkaa hallissa talvella, Antti kertoo.
Valmentaja-isän kekseliäisyys toi kilpakumppanit virtuaalisesti kotiradalle
Vaikka korona-aika ei juurikaan vaikuttanut Vikströmin harjoitteluun, kisoihin pääsemistä pandemia vaikeutti. Matematiikan lehtorina työskennellyt Pentti-isä rakensi kilpailuja korvaamaan tietokoneohjelman, jonka avulla Antti pystyi ampumaan kisamaisia harjoituksia muita maailman huippuja vastaan kotikentällään. Vastustajat tuotiin laskentaohjelman avulla Oulaisiin ottamaan mittaa suomalaisampujasta.
– Isä otti maailman jousiampujainliiton sivuilta dataa exceliin eri jousiampujien ammuttujen nuolien keskiarvoista. Ohjelma arpoi kotikisoissa kyseisen ampujan nuolista osumia. Eli kun minä ammuin, niin sitten ohjelma ampui vastustajan osuman hänen keskiarvoistaan. Näin otteluja pystyi ampumaan ja tuli kilpailun tuntuisia suorituksia. Toki oikea kisa on oikea kisa, mutta tämä oli parasta, mitä pystyi keksimään tässä tilanteessa, Antti Vikström kertoo.
Jousiammunta on maailmalla yksi niistä olympialaisten yksilölajeista, joissa hyvin harva urheilija pystyy elättämään itsensä. Suomessa lajiin ammattimainen panostaminen ilman ulkopuolisia tuloja on silkka mahdottomuus. Vikström kuitenkin kokee, että kahden vaativan asian yhdistäminen ei ole kuitenkaan ollut hänelle suuri ongelma.
– Olen pystynyt yhdistämään hyvin lääkärin työn ja huippu-urheilun. Teen töitä keskimäärin kolme päivää viikossa. Näin treenaamiselle jää myös hyvin aikaa. Jousiammunnalla ei kuitenkaan pysty Suomessa itseään elättämään, joten jotain työtä on ihan pakko tehdä. Työnantaja on ollut tosi joustava kisamatkojen ja leirityksien suhteen. Töissä saan olla ajattelematta jousiammuntaa ja keskittyä täysin muihin asioihin.
Ensimmäisenä suomalaisista tositoimissa
Vikström on Tokion kisojen ensimmäinen suomalaisurheilija. Olympiaunelman todeksi eläminen koittaa Vikströmillä perjantaiaamuna 23.7. Miesten karsintakilpailu ammutaan kello 07 alkaen Suomen aikaa.
Kisoissa menestymiseen Haapaveden terveysaseman lääkäri suhtautuu maltillisesti.
– Ehkä voidaan sanoa, että ihan hyvin on ammuttu, jos yhdenkin ottelun voitan. Unelmaksi voisi sanoa, että pärjäisin paremmin kuin isä, mutta ihan realistista se ei ole.
Soulin kisojen tunnelman kokenut isä-Pentti antaa pojalleen levolliset ohjeet kisojen aattona.
– Samat kaverit siellä on vastassa mitä on tavannut näissä tietokoneotteluissa ja oikeilla kisakentillä. Olympialaiset on ainoastaan paremmin organisoitu kuin tavalliset kisat. Voin sanoa Antille: Mene turvallisella mielellä, siellä on kaikki järjestetty. Oma ammunta – se on siinä.
Lue myös:
Jousiampuja Antti Vikström tähtäsi Tokion olympialaisiin viimeisessä karsintakilpailussa