Haluaisit siis lukea kirjan. Hyvä idea. Saanko ehdottaa kaksi neuvoa, miten edetä?
Nuorena luin paljon kirjoja vain lukeakseni ne, ruksiakseni niitä pois listalta. Nyt kun vaimoni lukee Anna Kareninaa ensi kertaa ja puhuu Levinin ja Vronskin persoonallisuuksista, huomaan etten muista tuosta Tolstoin romaanista juuri mitään. Olisi kiva voida osallistua keskusteluun. Olisi kiva muistaa lukemansa paremmin.
Tähän liittyy ensimmäinen oppimani vinkki kirjan lukemiseen.
Romaani on elämäsimulaattori. Pääset kokeilemaan toisen ihmisen elämää. Parempaa virtuaalitodellisuuskonetta tähän ei ole keksitty.
Romaani kannattaa lukea kuin Hullujen päivien tarjouskatalogi: ei vain silmäillen tuotteet läpi, vaan pysähtyen jokaisen tuotteen kohdalle ja miettien, millaista elämäni olisi tuon kanssa.
Ainoa todellinen matka - - on toista kuin kulkea kohti uusia maisemia, se on yhtä kuin hankkia uudet silmät, katsella maailmaa jonkun toisen, satojen toisten silmillä, nähdä ne sata maailmaa jotka he näkevät, jotka he ovat, kuten Marcel Proust sen sanoi.
Mutta elämäsimulaattori ei toimi, jos vain silmäilet sitä astumatta sisään.
Niinpä romaani kannattaakin lukea kuin Hullujen päivien tarjouskatalogi: ei vain silmäillen tuotteet läpi, vaan pysähtyen jokaisen tuotteen kohdalle ja miettien, millaista elämäni olisi tuon kanssa. Mitä jos minulla olisi tuollainen takki? Missä sitä käyttäisin? Mitä sörsseleitä valmistaisin tuolla tehosekoittimella? Voisinko luovuttaa tuon lelun joulupakettina kummitytölle?
Romaanissa tätä vastaa suhteesi kirjan henkilöhahmoihin ja tapahtumiin. Hieno juttu kirjaa lukiessa on, että nyt saat olla juuri niin armottoman tuomitseva kuin oikeassa elämässä et kehtaisi olla: Voit arvioida jokaisen henkilöhahmon ja miettiä mitä mieltä olet heistä. Pidätkö tästä tyypistä? Haluaisitko hänet futisjengiisi, työryhmääsi, naapuriksi, rakastajaksi? Muistuttaako hän jotain tuntemaasi ihmistä? Onko tämä Sinuhe vähän säälittävä ressukka kuten serkkusi Matti, vai hyvä ihminen pahassa maailmassa, kuten itse olet? Kumman ottaisit, jos olisit Anna Karenina, Vronskin vai Levinin? Oliko luokallasi Nuuskamuikkunen?
Tällainen itsekeskeinen suhtautuminen lisää tunnesidettä kirjaan ja auttaa näin paitsi nauttimaan lukemastasi, myös muistamaan sen paremmin. Sinulle syntyy suhde kirjan hahmoihin. Elät heidän joukossaan. Elät heinä. Näet maailman heidän silmin.
Ja samalla koet kirjan tapahtumat heidän rinnallaan. Jotkut ihmiset ovat supereläytyjiä, jotka vetistelevät elokuvan lopussa sankarin isoäidin kuolemaa. Miksi? Koska he miettivät tapahtumia omalle kohdalleen: mitä jos minun Tyyne-mummuni olisi kuollut? Me muutkin voimme käyttää tätä "Mietipä omalle kohdalle" -taktiikkaa.
Toinen neuvoni kirjan lukemiseen on siis: Mietipä omalle kohdalle. Visualisoi kirjan näyttämöt ja tapahtumat ja kuvittele itsesi niihin.Miltä haisevat märät jalkarätit ja kessutupakka korsussa Syvärin rintamalla? Mitä jos olisit omien koulutovereidesi kanssa jatkosodassa? Purnaisitko, pelaisitko korttia, polttaisitko pontikkaa? Tai mitä jos puolisosi pettäisi sinua toisen kanssa?
Miten menisi noin niin kuin omasta mielestä?
Lukija saa olla ihanan egosentrinen. Kirjailija on tähän vain tyytyväinen: hän on nimittäin itse miettinyt samoja asioita kirjaa tehdessään.
Kyllä, nämä eläytymistaktiikat vähän hidastavat kirjan läpi juoksemista. Ja kirjan voi kyllä hyvin lukea kuin sanaristikko täytetään: Sanaristikko vie ajatuksesi hetkeksi muualle ja unohtuu sitten, ja samoin voit hyvin lukea aurinkoa ottaessa pokkarin, josta ei jälkeenpäin muista kuin jonkin hauskan repliikin. Mikäs paha hänessä.
Mutta lisäpanos tuottaa lisävoiton.
Mieleeni on jo nuoresta miehestä jäänyt pyörimään varhaisen suomiräpin sietämätön korvamato. Räppäri MC Nikke T opetti jo vuonna 1990, että Jos haluu saada, on pakko antaa. Lause on pyörinyt päässäni kolme vuosikymmentä, ja olen oppinut ymmärtämään sen viisauden pätevän moneen asiaan. Mitä enemmän maailmaan antaa, sitä enemmän voi saada takaisin.
Se pätee paitsi elämään yleensä, myös kirjan lukemiseen erityisesti.
Joonas Konstig
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija, joka itkee, nauraa ja jännittää romaanejaan kirjoittaessaan ja löytää jokaisesta hahmostaan itseään.
Kolumnista voi keskustella 29.12. klo 23.00 saakka.